26.5.2014

1.-15.

Seuraa raskausraportointia.
Ensin se jäi pakollisen kolmen kuukauden salailun takia, ja sitten kun olin tullut raskauskaapista alkoi blogitauko. Otetaan nyt sitten kuluneet raskausviikot pikakelauksella tiivistettynä.

1. RASKAUSVIIKKO
Tämähän ei ole oikeasti mikään raskausviikko, koska olen oikeastaan anti-raskaana. Edellisessä kierrossa ehdin saada pikaplussan, joka jäi kahden raskaustestin kestäväksi lyhyeksi tuttavuudeksi. Vanha optimisti ei jää tuleen makaamaan vaan odottaa uutta tilaisuutta parittaa pari sukusolua - te näyttäisitte niin hyvältä yhdessä… sitten yhdeksän kuukauden päästä!

2. RASKAUSVIIKKO
Magic happens.

3. RASKAUSVIIKKO
Yritän olla tyynen rauhallinen ja kaikin puolin zen, mutta tunnetusti kärsivällisyys ei ole vahvimpia puoliani. Huimaako? Paleltaako? Onkohan toi nyt pieru vai alkio joka kiinnittyy kohtuun??

No onko se nyt vai eikö se ole?

4. RASKAUSVIIKKO
Normaalit naiset antaisivat tässä vaiheessa solujen jakaantua rauhassa, mutta testihullu käy ensimmäisen kerran testiostoksilla ja kokeilee onneaan jo hypoteettisessa 3+2 vaiheessa. Tuloksena on maailmanhistorian haalein tuplaviiva - sellainen jonka näkee vain hyvin harjaantunut testaaja tai vainoharhainen. Optimisti uskaltaa kuitenkin julistaa miehelle, että raskaana ollaan. Taas. Loppuviikon kuvaviestit kulkevat tiheään kahden naisen testaajatukiryhmälle, jossa vahvistuvia viivoja tulkitaan ensiluokkaisella asiantuntemuksella.

5. RASKAUSVIIKKO
Hello, vanha ystäväni väsymys! Ei sillä, väsytti sitä ennenkin mutta nyt väsymys alkaa olla todella lähellä kokovartalokoomaa. Odottajalla riittää energiaa vain neuroottiseen itsensä tarkkailuun; johtuuko tämä alaselän jomotus nyt maastavedoista vai keskenmenosta, onko tuossa vessapaperissa nyt verta… eikun se onkin joku helvetin kukkakuvio, kuka tällaisiakin keksii!?

6. RASKAUSVIIKKO
Hello, uusi ystäväni raskauspahoinvointi. Olet perseestä. On myös perseestä että mihin tahansa menenkin siellä tarjotaan alkoholia, graavikalaa (no en sitä söisi muutenkaan) tai jotain epämääräisiä juustokakkuja, "voi olla että on pastöroitu maitotuote tai voi olla että ei ole". No, mikäs tässä, kyllä sitä pelkillä omenoilla ja greipeilläkin elää.

Ei taida hehkua muu kuin metroaseman neonvalot...

7. RASKAUSVIIKKO
Hartaasti odotettu alkuraskauden ultra koittaa 6+6, siihen asti on pitänyt luottaa digitesteihin ja hyvään tuuriin. Käyn, kuten viime kerrallakin, omakustanteisesti Femedassa, tällä kertaa jollain myöhästelevällä ja töykeällä mieslääkärillä. Oleellista kuitenkin on, että ultrassa näkyy tuttu, turvallinen, ihana näkymä; epämääräinen monttu jossa on maapähkinän mallinen otus, jolla on sykkivä sydän. Lääkäri ystävällisesti muistuttaa että keskenhän se voi vielä mennä tai olla joku pääjalkainen, mutta vanha optimisti uskaltaa jo vähän silitellä mahaa.

Etsi kuvasta vauva

8. RASKAUSVIIKKO
Odotus alkaa yhä vähemmän hehkeänä ja enemmän oksentavana. Pahimpia on pitkät työmatkat pimeällä, jolloin yleensä joudun jäämään bussista pari pysäkkiä etuajassa kakomaan. Spinning-tunnilla tekisi mieli ajaa kuntopyörällä poikkeuksellisen hikisen miehen yli ja muutenkin vähän vituttaa. En jaksa - ihan oikeasti jaksa - kertoa raskaudesta kellekään ja siitä seuraa draamaa, kun apatia, kiukkuisuus ja yleinen epäsosiaalisuus jää selittämättä.

9. RASKAUSVIIKKO
Saan sykkeet ensimmäisen kerran kuuluviin dopplerilla 8+2. Siitä lähtien pikku pikajunaa tulee kuunneltua joka päivä. Joudun jäämään sairaslomalle kun työmatkoista toipuminen kestää kaksi-kolme tuntia eikä olo ole muutenkaan kuin voittajalla. Tähän päälle sitten perheen perusflunssat. Jouluksi kuitenkin selviän töihin ja yövuorossa näytän just sellaiselta eteeriseltä, hehkuvalta mom-to-be:ltä.


10. RASKAUSVIIKKO
Ensimmäinen neuvola! Ihana, tuttu neuvolatäti joka on oikea maalaisjärjen riemuvoitto, ei hösää eikä hössötä liikaa, on aidosti innoissaan kun olen taas asiakkaana äitiysneuvolan puolella. Hemoglobiinit ovat kerrankin kunnossa, th lohduttaa että pahoinvointi loppuu varmasti kuukauden sisällä, ja laittaa lähetteitä labroihin ja ultriin.

11. RASKAUSVIIKKO
Lupaavasti alkanut urheilu-ura loppui joulukuussa väsymykseen ja oksennukseen, mutta vuoden ja raskausviikon taas vaihduttua alkaa löytyä vähän energiaa liikuntaankin. Muuten kyllä olen yhtä huonovointinen ja -tuulinen kuin aiemminkin.

12. RASKAUSVIIKKO
Niin paljon töitä, etten ehdi kuin olla duunissa ja pidätellä oksennusta työmatkoilla. Ensimmäinen "etappi" lähestyy, kohta ollaan ns. turvallisilla viikoilla - joiden jälkeen voi yhä tapahtua mitä vaan…


13. RASKAUSVIIKKO
Vihdoinkin nt-ultra! Menen sinne yksin miehen jäädessä kotiin lasten kanssa, ja tunnen olevani koko odotushuoneen silmätikku ilman kädestäpitäjää. Ultran jälkeen voi taas huokaista helpotuksesta (ja oksentaa, en kyllä tiedä johtuiko pelkästä pahoinvoinnista vai oliko mukana vähän jännitystäkin); toistaiseksi tyyppi ei näytä pääjalkaiselta vaan täydelliseltä ihmisenalulta.



14. RASKAUSVIIKKO
Lupauksista huolimatta pahoinvointi ei lopu vaan olen taas saikulla oksennettuani falafelit nenän kautta ulos kesken asiakaspuhelun. Odotuksesta tulee julkista tietoa töissä (missä ensimmäinen mahantaputtelija meinaa saada turpiinsa - "kuule toi on ihan vaan turvotusta ja se sikiö on vielä niin alhaalla että sieltä ei silittele kuin mies, eikä sekään juuri nyt!"), perheille ja blogissa.

Ensimmäinen "maha"kuva
13+1

15. RASKAUSVIIKKO
Ruoka alkaa maistua. 50% bussimatkoista sujuu ilman oksentelujatkoja. Liikuntakiintiö täyttyy taas entiseen tapaan. Enää ei tee pelkästään mieli hautautua kotiin vaan alan jopa herätellä seuraelämääni henkiin. Sykkeet kuuluvat aina vain ylempää, helpommin ja vahvemmin - hehkua ei vielä näy, mutta hyvä fiilis valtaa mielen.

PS. Muutkin on olleet raskaana! Hyviä juttuja Lähiömutsilla ja Project Mamalla.

2 kommenttia:

  1. Olipa ihana kaikkine ankeine yrjöilyineen! Mukavan nopea ja näpsäkkä kertauspaketti viikoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmi ettei ne todellisuudessa kuluneet ihan näin vauhdikkaasti :D.

      Poista

i Digame !