17.5.2014

4

19.5.2010

Rakas Omppu,

sinä et onneksi taida muistaa tuota päivää melkein neljän vuoden takaa, kun me kannoimme sinut kotiin kavereilta lainatussa kaukalossa, onnellisina, väsyneinä, hämmentyneinä ja enemmän tai vähemmän kauhuissamme siitä, että kahden amatöörin mukaan annettiin vähän päälle neljä kiloa täydellistä vauvaa.

Julma kohtalosi on olla ollut koekappale ensikertalaisille, jotka tekevät kanssasi kaikki kasvatusvirheet, sekoilevat epäjohdonmukaisesti ja stressaavat turhasta. Mutta olet myös äitisi todellinen ensirakkaus, joka tänään täyttää neljä vuotta. Jotenkin ennen sinua kuvittelin, että se "voiko se olla jo noin iso poika?"-haikeus täyttää rinnan aikaisintaan kun menet kouluun, mutta huomaan jo nyt joka päivä ihmetteleväni missä välissä sinusta on kasvanut tuollainen herkkä, hauska, nokkela ja tarkkasilmäinen tyyppi, joka ei anna armoa vanhemmilleen.

Olet parasta mitä meille on koskaan tapahtunut. Pikkuveljesi on hyvä kilpailija, mutta sinä raivasit tien tuleville perheenjäsenille ja teit meistä vanhemmat, ylpeät ja onnelliset sellaiset. Sen lisäksi olet mahtava isoveli, joka ronskeista painiotteista huolimatta pitää pikkuveljen puolta ja suunnittelee melkoisia tulevan vauvankin päänmenoksi. Olet reipas, fiksu ja kaikesta uhmasta huolimatta kovin kiltti poika, jonka sädehtivät silmät ja hörönauru pelastavat huonoimmankin päivän.

Vaikka tiedätkin tarkalleen, että tänään juhlimme sinua - ja olet kaiken sen ansainnut, rakas päivänsankari - niin oikeasti tänään on meidän vanhempienkin merkkipäivä. Neljä vuotta sitten saimme sellaisen lahjan, jota ei voi Ebaysta tilata (toisin kuin väriävaihtavan Salama McQueenin) ja jonka jälkeen elämä ei ole enää koskaan ollut entisellään. Vaan joka päivä parempi.


26 kommenttia:

  1. No niin tää oli nyt tämmönen itkun heruttelu-postaus sitten. En tiedä mikä hormonihäiriö mulla on kun hanat aukee kaikesta. Onnea Omppu, onnea vanhemmat! Meen ettii nessuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Note to self; ei itkun heruttelu! :D Vaikka näistä on aika vaikea kirjoittaa kovin objektiivisesti. Ensi kerralla lainaan neuvolakorttia ;).

      Poista
  2. Onnea Ompulle!!
    Meinasi käydä ihan kaamea katastrofi, en ollut huomannut että jatkat uudessa blogissa!! Ihan sattumalta jonkun muun sivupalkin kautta törmäsin tänne eilen mutta en vielä pystynyt kommentoimaan (koska vauva oli tissillä ja ilmeisesti kommentoimiseen tarvitaan myös tissejä..). Mutta jee, mahtavaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva tissillä! <3 Parasta!
      Mutta kiitos onnitteluista (niitä takaisin teille päin!) ja kiva kun olet tänne löytänyt.

      Poista
  3. Paljon onnea 4-vuotiaalle! :) ja aurinkoista juhlapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko paistoi - luojan kiitos, koska pystyttiin sitten juhlimaan pihalla…
      Ja kiitos!

      Poista
  4. Onnea 4-vuotiaalle! Täällä edellisen blogisi hiljainen lukija, joka vasta nyt löysi tänne uudelle saitille. Me encanta el nombre de tu blog!!!
    -Pie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Que bueno! 4-vuotias kiittää, vaikkei se vielä nettionnitteluiden päälle ihan kauheasti tajuakaan :D.

      Poista
  5. Joo, nessut vaan kehiin. Toi viimeinen kappale piti lukea uudelleen. Syytän viikkoja 38+0.

    PS. Hienoa, että palasit!

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät viikot (saisinko mäkin pari lisäviikkoa…). :D
      Hienoa olla takaisin!

      Poista
  6. Ääh, mun piti rentoutua tässä blogien parissa samalla kun syön mmmehevää pannupizzaa, mutta vetistelyksi meni... Onnea pojalle ja neljävuotiselle vanhemmuudelle!

    VastaaPoista
  7. Ihana! Onnea 4-vuotiaalle ja sen vanhemmille!

    VastaaPoista
  8. Mahtava kuva!

    Juuri sohvalla istuessani pojan vieressä hänen antaessaan silittää itseään pohdin hetkeä. Juuri tätä hetkeä. Kuinka nopeasti se menee ohi. Ja vuosi. Ja kaksi. Kun ei niitä voi pitää minityyppeinä..eikä sitä miniä saa takaisin. Sniif.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän pahaa pelkään että tää mun vauvamania on sitä luopumisen tuskaa, että kun isompi aina vaan kasvaa, itsenäistyy ja alkaa elää omaa elämäänsä niin hullun vauvahamstraajan on pakko saada taas uudelleen elää sitä kainalossa tuhisemis-vaihetta (onneksi 4-vuotiaallakin se kestää n.7 minuuttia päivässä).

      Poista
  9. Siis luoja, näytitkö sä tuolta kaksi päivää synnytyksen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tämä nyt ihailua vai kauhistelua? :D
      (Mutta joo, näytin kyllä).

      Poista
  10. Nämä synttäritekstit on niin ihania. Mä vaan aina liikutun :)

    Onnea Omppu! Näin vähän myöhässä.

    VastaaPoista
  11. Onnea ainutlaatuiselle esikoiselle! Jo neljä vuotta- vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja hei, mekin on "tunnettu" aika kauan sitten! :D

      Poista
  12. Tunnistaako teilläkin neljävuotiaan semmoisesta ärsyttävästä räkättävästä tekonaurusta? Mäkään en voi uskoa, että tuo mun räkättirastas on kesällä jo n-e-l-j-ä...tai tosiaan, itseasiasa en oikein voi uskoa, että mä olen ollut äiti jo neljä vuotta (opiskelin kuitenkin taannoin itseni varsin päteväksi - mutta turhaksi - tradenomiksi jo kolmessa vuodessa). Havahdun myös päivittäin, että miten näin amatööriäidistä onkin voinut tulla toisinaan ihanan fiksu, hauska ja hurmaava lapsonen. Juuri tänään tultiin kaverisynttäreiltä ja vähän haikeana jo suunnittelen meidän jätkän pippaloja. Aikamoista!

    Onnea Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAARGH se tekonauru! Vitsi miten rasittavaa! Ihanaa, että muutkin "kärsii" siitä :D.
      Ja voih, on se haikeaa, ihanaa ja upeaa - mahtavaa että kasvavat ja ovat koko ajan vähemmän kasvatuksella pilattavissa, toisaalta, noh, surullista. Kun ne kasvaa niin nopeasti. Nyyhkis.

      Poista

i Digame !