22.5.2014

Blast from the past: MELKEIN VALITIN

Närästys. Ummetus. Liitoskivut. Kipeä häntäluu. Kipeät lonkat. Kipeä alaselkä. Huimaus. Väsymys. Kaikki heti kättelyssä. Ja sitten se uusi tuttavuus, pahoinvointi. Jos syö liian vähän, oksentaa. Jos syö liikaa, oksentaa. Jos syö väärää ruokaa, oksentaa. Jos syö oikeaa ruokaa, saattaa silti oksentaa. 1,5 kuukautta kakomista ja palleakramppeja, ja voi minkä suuren sympatiahalauksen lähetän niille joilla tämä jatkuu koko raskauden. Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät niin helposti, parilla oksennuksella, erittäin lievillä raskausvaivoilla, oppikirjamaisesti. Nyt olen yrjönnyt niidenkin edestä.

Mutta kun tätä jymy-yllätystä on tässä ehditty hautoa aina energiseen keskiraskauteen asti eikä olo enää ole kuin hiiripöllöllä, niin hitto, mitäs tässä valittamaan. Jaksan taas urheilla, ja kuntokin on kohdallaan. Ruoka maistuu valikoidusti, olen tässä juuri oikeaan aikaan alkanut fitness-muijaksi ja vedän maitorahkaa ja hedelmäsalaattia ja koska liian pitkät ateriavälit aiheuttaa sitä pulauttelua niin syön jopa tosi säännöllisesti. Enää ei väsytä sen enempää kuin yleensäkään näillä yöunilla, en nukahda enää kesken lauseen ja haaveilen jopa jostain niin villistä kuin elokuvien katsomisesta iltaisin. Työvuorossa kyllä kramppaa kaikki ruumiinosat navasta alaspäin, mutta menee vanhuuden piikkiin, ollaanhan tässä huikeasti 4 vuotta vanhempia kuin ensimmäisen raskauden aikana.

Ja sit nää ihqut hormonit, joiden takia jopa perustyytymätön taapero ja uudenlaisen uhmamutaation kourissa kiukutteleva leikki-ikäinen ovat maailman suloisimpia olentoja. Näiden ruusunpunaisten raskauslasien läpi Käytännön Mies on jonkinlainen Ryan Goslingin ja kotitalousrobotin seksikäs yhdistelmä, ja ooh ja aah, melkein halasin sitä O:n nuivaa päiväkodin johtajaakin kun samalle hot flex-tunnille sattui.

Että tällä hetkellä odotukseen kuuluu puuterilumen höttöistä hormonipöllyä, ja tietty kaiken maailman kolotuksia ja lieviä mielialanvaihteluita. Huom, lieviä. Sykkeitä tulee kuunneltua aika usein kun liikkeitä ei vielä tunnu - olen tuttuun tapaan hieman kärsimätön, kun O:n potkut on tuntuneet rv15 ja P:n ensimmäiset hipaisut jo rv13. Pötsi itsessään on levähtänyt esiin oikein luvan kanssa, olisi varmaan aika kaivaa ne äitiyshousut kaapista jollen aio hillua lopputalvea pelkissä verkkareissa. Näihin tunnelmiin, uusimpia kuvia löytyy Instagramista.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 2.2.2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

i Digame !