5.5.2014

IT'S A...





Rakenneultra oli tällaiselle kärsivällisyydestään kuuluisalle odottajalle ihan törkeän myöhään, tasan rv 21+0. Ja kun sitä kärsivällisyyttä on lusikalla annettu, ei voi kauhalla pyytää - kahdessa edellisessä raskaudessa me juostiin Miehen kanssa Brunolle jo 19. raskausviikolla 4D:hen katsomaan, että (pakollinen disclaimer!) lapsi on terve... ja sitten että mitä mallia se on. Ennen kuin kaikki sukupuolisensitiivisen kasvatuskerhon kunniajäsenet tulevat paheksumaan mun uteliaisuutta niin todettakoon, että mun on vaan kovasti helpompi suhtautua tulevaan tyyppiin kun osaan vähän varautua millaisella varustuksella se maailmaan tulee (toki se helpottaa myös vauvanvaatteiden shoppailua, nimipohdintaa ja sitä, että selitetään tuleville isoveljille vauvan syvintä olemusta).

Pampulan 4D-ultra Femedassa oli kuitenkin wham bam thank you ma'am-tyyppinen pettymys, kun maksoimme 200 euroa 10 minuutin pikavilkaisusta - "näyttää terveeltä, ei tarvitse vaihtaa lastenhuoneen väriä, kiitos hei!". Niinpä päätettiin säästää rahamme ja odottaa kärsivällisesti kunnalliseen ultraan. Ja hyvä päätös olikin! Vaikka jouduttiin sitten Kätilöopistolla odottelemaan vuoroamme aika pitkään ja katsomaan kuinka pariskunta toisensa jälkeen meni sisään ja ehti ulos onnenkyyneleet poskillaan, niin saatiin ensiluokkaista palvelua - kokenut kätilö ja innokas opiskelija, jotka kävivät vauvan rakenteita läpi millintarkkuudella puolen tunnin ajan. Muistaen aina tasaisin väliajoin asiaankuuluvat kehut; "tämähän on oppikirjamainen esimerkkisikiö!" "Näin täsmällisen täydellisesti kehittynyttä sikiötä en ole ikinä nähnyt!".

Kävi selväksi että vauvalla (jota jo nyt kutsutaan oikealla nimellään, jolle en ole keksinyt blogisopivaa lempinimeä) on aivot, maksa, munuaiset, sydän ja sen kammiot ja kaikki kohdallaan - ja tietysti ne vehkeet, jotka kyllä harjaantunut poikalasten äiti tunnistaa ilman erityistä esittelyäkin. Uutinen aiheutti nauruhepulin, koska olin näiden aiemmista raskauksista poikkeavien oireiden takia aivopessyt itseni uskomaan että vatsassa kasvaa tällä kertaa tytär, mutta rakenneultraa edeltävänä iltana löysin itseni nyyhkimästä sitä että tahdon vielä kerran olla pienen tuhisevan pojan äiti (hormoonit, check). Ei siis pettymyksen kyyneliä kuten jotkut olivat epäilleet, ei edes isompaa haikeutta (koska ainahan me voidaan tehdä Beckhamit/Selänteet, kunhan puhun ton Käytännön Miehen ympäri…). Siinä missä Käyttis iloitsee ettei tarvitse ostaa uusia lastenvaatteita (niinhän se luulee) ja kuinka todennäköisyys saada oma poika Mestarien Liigaan pelaamaan kasvaa entisestään, mä olen superonnellinen siitä että täydellinen poikaduo kasvaa trioksi ja Herra Esimerkkisikiö potkii pontevasti - mitään muuta ei voi toivoa kuin että heinäkuussa saadaan viimeinen pulla uunista ulos turvallisesti ja terveenä.

27 kommenttia:

  1. Kahden pojan äitinä jos nyt kolmas sattuisi joskus tulemaan (epätodennäköistä!!) niin toivoisin sen sen olevan poika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Never say never. Musta olisi ihanaa kokea myös tytön äitiys (kai se vähän on erilaista kuin poikien kanssa?) mutta poikien kanssa on, melkoisista persoonallisuuseroistakin huolimatta, tuttua ja turvallista.

      Poista
  2. Herra Esimerkkisikiö! Hienoa. Ja tuo Mestareiden Liigakin, kyllä nää asiat pitää huolellisesti miettiä.

    Tsemppiä loppuodotteluille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä tiedä kenen atleettisilla geeneillä meidän lapset menisi Mestarien Liigaan pelaamaan - mä tuen esikoista sen astetta realistisimmissa hammaslääkärihaaveissa ja kuopuksen kanssa yritän pitää sen hengissä kouluikään asti, siinä on tarpeeksi haastetta yhdelle äidille.

      Poista
  3. Mun siskolla oli ennestään kolme poikaa, ja tätä viimeisintä tulokasta ultrattiin parin viikon välein, koska hän meinasi syntyä n. kolme kuukautta etuajassa (ja koska edellisen raskaus, se kolmas poika, meni puolivälin tienoilla kesken). Yllätys oli suuri, kun "varma poika" osoittautuikin pieneksi tyttöseksi.

    Mut siis munhan piti vaan sanoa, että onnittelut kolmannesta pojasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mä just laitoin kaikki mun "haudattujen haaveiden laatikon" (miehen nimitys mun vaaleanpunaisten vaatteiden varastolle) pinkit pikkuvaatteet kiertoon - vaikka väittäisin että virhemarginaali on aika pieni, komeasti varustetu kaveri. Mutta well, tässä tämä kaikkien kliseiden äiti; kunhan olisi terve. Tai jos ei täysin terve edes pikkuvikainen.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hansonit! Joo, voi raukat, musikaalinen lahjakkuuskaan ei kyllä periydy vanhemmilta mutta… ööh, Daltonin veljekset?

      Poista
  5. Onneksi olkoon! Mä en oikeasti esikoistyttären saatuani ymmärtänyt, mistä poikien äidit vaahtosi, vaan epäilin niiden vain peittelevän kateuttaan. Sitten sain pojan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - tosin mulle iski nyt heti peruspaniikki että tää koetaan jotenkin tyttöjen dumaamisena, mitä se ei satavarmasti ole! Mulle pienet tytöt on usein vähän eksoottisia olentoja, kun olen tottunut paitsi näihin käytännönasioihin (vaipanvaihto jne) poikien kanssa, myös tähän "poikien auto-orientoituneeseen maailmaan". Ei sillä että niillä vauvoilla nyt kamalasti olisi eroa suuntaan tai toiseen, kai mussa on vaan vähän sellaista italialaisen äidin vikaa, ja kohta meillä on kolme mammonia…

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Toivottavasti ryöstävät sellaisia pankkeja joissa on käteispalvelut, eh heh.

      Poista
    2. Just näiden heittojen takia sun kirjoituksia on ollut ikävä.

      Poista
    3. Hahaa, onneksi voin ottaa tämän ulos kirjallisena; joku ikävöi mun huonoa huumoria!

      Poista
  7. Huippua :))! Ihana, kun jatkoit bloggaamista! Tervetuloa takaisin, sinua on kaivattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kiitos, mä täällä punastelen ihanasta vastaanotosta. :)

      Poista
  8. Poika-esikoisen jäljiltä toivoin tyttöä, mut just ennen synnytystä meinasi iskeä tyttöpaniikki: äiti lähetti tsemppiviestin, mistä paistoi läpi miten paljon äitiä pelotti, ja sitten tajusin, että jopa vauva on oikeasti tyttö, minäkin voin joutua joskus pelkäämään kun mun lapsi synnyttää 😁
    Onneksi sitten osasin lohduttautua sillä, että pelätä kyllä saa ihan kyllikseen, sukupuolesta riippumatta...

    Aika ihana tuollainen veljestrio kyllä, kahta sellaista kun oon päässyt läheltä seuraamaan. Onnea vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä - ehkä mä saan sit jännittää miniöiden synnytyksiä? Vaikka ei se varmaan ihan sama ole. Kyllä mulle pukkaa pientä paniikkia jo tyttöserkkujen ja kummitytön hoito, vaikka siis oikeasti, big difference. Ja kyllä jotenkin olen tuudittautunut siihen uskoon, että teini-iässä saatan päästä helpommalla poikien kanssa - voi kyllä olla ihan harhaluuloja tämä.

      Poista
  9. Oi mahtavaa! Onnea ja ihan kaikkea! Aivan ihanaa että olet takaisin täällä! Paljon huutomerkkejä!! Oli jo ikävä, ei kukaan osaa naurattaa samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mitä kohteliaisuuksia! En kestä! Pitäisi pitää useammin 10 viikon loma, takaisinpaluu on mehevän herkullinen tällaisen tuuribloggaajan itsetunnolle.

      Poista
  10. Siis en kestä että nyyhkin täällä ku oot bäk! Ja nyyhkin poikakatrasta myös, onnea onnea onnea!

    VastaaPoista
  11. Ai niin ja ihanaa et mä en oo ainut jolla on sellainen einiinsalainen tyttövaatteiden laatikko. Saas sit nähdä kuin mun joskus käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yhä jotenkin löydän itseni ajattelemasta että "eihän nää voi olla tässä" (vaikka oikea vastaus on että KYLLÄ VOI!), mutta kyllä suurin osa pinkeistä on nyt lähtenyt maailmalle. Olen toisaalta oppinut etteivät ne lastenvaatteet lopu maailmasta ostamalla. :D Kiitos onnitteluista.

      Poista
  12. Veljestrio, vauhtia ja vaarallisia tilanteita edessä siis :-)! Aika mahtavaa (ja se tyttö olisi ollut ihan mahtava), mutta kyllähän kolmessa pojassa on sitä jotakin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ainakin toistaiseksi esikoinen (jota ennen kuopusta luulin villiksi hurjapääksi) on se "rauhallinen" lapsi, eli pelottaa vähän millainen hybridi sieltä tällä kertaa tulee. :D

      Poista

i Digame !