11.5.2014

MILLAINEN ÄITI, SELLAINEN PÄIVÄ

Pampula poimi kaikki pihan leskenlehdet, Omppu maalasi mm. Salama McQueenin.

Mulla on varmaan joku geenivirhe - tai sitten vaan vietän vähän liikaa aikaa sosiaalisen median parissa ahdistuen yksipuolisesta uutisvirrasta - sillä angstaan aina valmiiksi juhlapyhistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vastustan perinteitä. Vaikka eihän kukaan ole vaatimassa että meillä vietettäisiin äitienpäivää by the book. Jos oikeasti saisin skumppa-aamiaisen sänkyyn tarjoiltuna valkovuokkojen ja hierontalahjakorttien kanssa kuvaisin sen satavarmasti Instagramiin, mutta nyt itsetehdyt kortit ja vähän pidemmät aamu-unet olivat ihan tarpeeksi juhlallisuuksia. Tähän toki vaikuttaa se, että Mies ei ole mitään yllätysspektaakkelimies, varsinkaan oltuaan perjantaina sen verran viihteellä että äiti sai ihan itse ostaa omat äitienpäivätarjoilunsa - enkä sano tätä marttyyrinkyyneliä vuodattaen vaan ihan kuivana faktaluontoisena toteamuksena. Ne Lidlin maalaiscroissantit maistuivat ihan yhtä hyviltä itse ostettuina (ja hah, kun katsoin viime vuoden äitienpäiväpäivitystä niin näköjään viime vuonnakin ostin itse aamupalacroissantit - tässähän alkaa aineksia jokavuotiseksi perinteeksi).

Äitienpäivänohjelmassa oli epätoivoinen yritys nukkua pidempään, kahden kiljuvan pikkumiehen torpedoimana. Neljä sivua luettua Hesaria aamiaisen aikana, äidillinen hermoromahdus ulkona kun kuopus karkailee pihalta autotielle ja esikoinen kokeili pyöräilyä vain todetakseen, ettei "jaksa polkea". Äidin omaa aikaa bodypumpin muodossa, isoäidin kyläily. Avokadopastaa, kinuskikakkua kaupan pakastealtaasta, Pampulan takatukan parturointi ja kiharoiden tallentaminen vauvakirjan sivuille.
Koska vietän kaikki päivät varsin intensiivisesti bimbojen kanssa, ja kiitos vaan tämän kevään sairasteluputken on perheaikaakin vietetty yllin kyllin, suunnittelen viettäväni seuraavan äitienpäivän epäortodoksisesti omassa ylhäisessä seurassani. Yksin. Ehkä jossain kylpylässä itseäni hemmotellen tai aikuisten seurassa brunssilla syöden rauhassa. Tai voi olla että ensikeväänä imetyshöyryissä perun nämä epä-äidilliset suunnitelmat ja tahdon asiaankuuluvat seremoniat.

Äitienpäivä kuuluu isänpäivän kanssa siihen samaan hankalaan kategoriaan, jossa tiedostan aina että joillekin ihmisille päivä on yksi vuoden vaikeimmista. Vaikka muiden onni saati sen julkinen julistaminen ei ole keltään pois, itselleni esimerkiksi isänpäivä on oman isän kuoleman jälkeen ollut jotenkin omituinen välitila, jossa en ole vielä löytänyt omaa tapaani juhlistaa omien lasten mainiota isää sekä samalla muistaa omaa isää, joka oli tehtävässään aivan ylivertainen. Olen tänään, kuten joka päivä, enemmän kuin kiitollinen kahdesta terveestä lapsesta, ja totta munassa pidän äitiyttä elämäni tärkeimpänä tehtävänä tällä hetkellä. Olen kiitollinen omasta, ihanasta äidistä sekä poikien loistavista isoäideistä, joiden ansiosta tämä ruuhkavuosipalapeli on joten kuten saatu soviteltua yhteen ja jotka hemmottelevat herkkuineen lapset piloille. Jokainen äiti on ruusunsa, onnittelunsa ja kiitoksensa ansainnut, ja toivottavasti saa sellaisen äitienpäivän jota on toivonut. Erityisen paljon toivon että ne, jotka äitiydestä haaveilevat, sen saavat joskus kokea.

12 kommenttia:

  1. Ha! Hyvä kirjoitus. Ajattelen itsekin pitkälti näin. Perinteet, niistä pitää osata joustaa tarpeen mukaan. Mieluummin ottaa lomapäivät lomina, eikä suorituksina. Tätä olen tänä vuonna miettinyt. Minä kävin tänään sekä salilla että leffassa, aika vähän oli porukkaa liikkeellä. Kauppaankin yritin mutta oli kiinni hitsiläinen :)! Äitienpäivä on kiva päivä, mikäpä siinä mutta arvostuksen jokainen vanhempi tarvitsee puuhailustaan useammin kuin kerran vuodessa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffa! Siis miksi mä en sitä ajatellut, leffaan totta kai! Ja joo, kaupat pitäisi olla auki että äidit pääsee shoppailemaan.
      Ja mä luulen että siksi se ei ole meillä kovin spesiaali kun koen saavani säännöllisin väliajoin kiitosta kodinhoidollisista taidoistani, lasten kasvatuksesta sekä ihan vaan olemassaolostani, ja tosiaan - toivoisin kaikkien äitien saavan arvostusta vähän useammin kuin kerran vuodessa. Jälleen kerran parhaat pointit Siniseltä keskitieltä!

      Poista
  2. Meillä äitienpäivä oli tänään outo ja hankala. Sellainen välteltävä juttu. Että poikakin toi kortin ja itse tekemänsä reseptikirjan sillain takavasemmalta huomaamatta. Kukaan ei sanonut hyvää äitienpäivää. Koko ajan tiedossa se, ettei se kaikille ole niin hyvä päivä. Liian kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei - nyt mua alkoi jotenkin säälittää esikoinen joka "joutuu" pitämään matalaa profiilia, koska tavallaan mulle iso osa äitienpäivän iloa on se lasten into kun ovat tehneet ja askarrelleet jotain ja pääsevät "yllättämään". Vaikka toisaalta teidän tilanteessa varmaan tilannetaju ja empatia kehittyy ihan eri tavalla, kun tosiaan näkee sen, että äitienpäivä on joillekin todella ankeaa aikaa.

      Poista
  3. Heh, mä paistoin (siis pakasteesta) itse aamiaiscroissantit - enkä itse asiassa edes oikeastaan erityisesti pidä croissanteista, joten ne oli lähinnä miehen ja lasten iloksi. Meillä ei mies juhlista äitienpäivää mitenkään, mikä on musta ihan ok, enpä mäkään juhlista isänpäivää. Ja nykyään lapset sitten juhlistaa senkin edestä, mä sain kuusi korttia ja viisi lahjaa, kuin paraskin suurperheen äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä aina ollut croissanttien ystävä - etenkin kun ne liittyivät lapsuudessa juhlapäiviin, isä laittoi siitä purkkitaikinasta pellillisen croisantteja koko perheelle, Tropicanan kanssa (näitä 90-luvun iloja).
      Ihana suurperheen äiti! Määrää JA laatua. Enkä mäkään oikeasti odota mieheltä ihmeitä, juuri mitään - ja se yleensä ottaen osaa hemmotella ja huomioida ihan oikeassa suhteessa. Eikä senkään isänpäivä tainnut mikään vuosituhannen show olla…

      Poista
  4. Meillä on jo perinne, että herätään mun äidin luota huonosta sängystä erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja mä esitän nukkuvaa kun pojat väsää jotain mitä mummin kaapeista löytävät. Meildän yrittäjäperheessä on itsellä ollut huonosti äitien(ja isän)päiväperinteitä, ainakin aamuissa, kun viimeiset 20 vuotta äiti on mennyt aamuviideltä leipomaan. Ja jotenkin meillä on se kulttuuri muutenkin, että isovanhemmat on niiden päivien tähtiä. Ensi vuonna lupaan panostaa myös oman äidin juhlintaan enemmän. Tänä vuonna ei viety edes niitä itse väkerrettyjä kortteja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi nukkuvan esittäminen! :D Ah, siinä on tunnelmaa!
      Me tehtiin mummeille kangaskassit, mikä oli ihan kohtuullinen saavutus - ehkä ens vuonna lapsista olisi jo brunssiseuraksi? Eikun munhan piti viettää se yksin, tai oman äitini kanssa…
      (Ja teidän isovanhemmat ovat kyllä syystäkin tähtiä, kuvat olivat ihanat <3 ).

      Poista
  5. Ai niin! Mun suurin haave on tällä hetkellä YKSIN OLO, mutten näe sitä oikein toteutumassa... Voisin vielä ilahduttaa kertomuksella siitä, kuinka kolmevuotiaalle selvisi toissapäivänä, että isi määrää silloin, kun äiti ei ole paikalla. Se luuli sitä ensin vitsiksi. Siis oikeasti. Sen jälkeen on säännöllisesti kapinoinut ilmoittamalla, ettei tottele isiä tai että isi tottelee häntä tai että isi joutui jäähylle, koska hän huusi isille........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä isien auktoriteetti on välillä vähän vitsi? :D Ei vaan, ei saisi mutta silti nauroin 3-veen asenteelle…

      Poista
  6. Eh, mun eka kommentti katos johonkin (siksi tuo alkaa melko oudosti).

    Niin siis mä olin itse ilmoittanut etukäteen, että haluan kahvin perintömukista, jossa lukee Äidille. Ja haluan Koto-lehden tilauksen (oletan, että sain sen, tai että "ja loppulahja tulee sitten myöhemmin" viittas siihen) ja jotain sellaista yllätystä, että tuntuu, että mua on ajateltu ja mennään mun äidin luo, koska on eka mummoton äitienpäivä. Tää äitienpäivä on meillä niin sopivasti mun synttäreiden ja ystävänpäivän jälkeen, että on kerääntynyt sellaista... huonoa omatuntoa ja parisuhdejännitettä, että nää on tähän asti onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sukuvelvoitteita on lähinnä mun puolelta (ainoa lapsi jne), mieshän muisti toivottaa omalle äidilleen hyvää äitienpäivää siinä vaiheessa iltatouhuja kun asiasta kysyin… Huono omatunto & parisuhdejännite, mikä mahtava kombo! :D

      Poista

i Digame !