3.6.2014

Blast from the past: NÄIN MEILLÄ LUETAAN

Me käytiin viimeksi kirjastossa eilen. Sekä mun että O:n kirjastokortit on ihan tapissa (kuten perheen muutkin kortit, eh eh) sillä me ei voida vain palauttaa kirjoja, vaan niitä on pakko lainata lisää. Itse en pysty kävelemään bestseller-hyllyn ohi vilkaisematta, O taas haalii kirjoja maanisesti syliin ja huokailee onnellisena, "vielä yksi!".


Mulla on rakkaita lapsuusmuistoja Tampereen Metso-kirjastosta, missä vietettiin erityisesti isäni kanssa aikaa. Pitkäksi venyneisiin kirjastokäynteihin kuului aina jäätelöannos kirjaston yläkerran kahvilassa (ja sellainen hieno, värikäs kuppi, jolla oli korvat!), lehtien ja kirjojen lukemista ja - 80-luvulla vielä huippumodernia teknologiaa - kasettien kuuntelemista. Meidän asuinalueella ei vielä ole kirjastoa, mutta  kyllä me pari kertaa kuussa poikien kanssa reissataan julkisilla kirjastoon, ja se kehumani kirjastobussi pysähtyy talon taakse kaksi kertaa viikossa.


O ei kiinnostunut kirjoista oikeastaan kuin syömismielessä ennen kuin täytti kaksi. Ehdin jo olla vähän huolissani, eikö lapsen keskittymiskyky riitä ollenkaan yhteisiin lukuhetkiin, mutta oikeastaan juuri ennen 2-vuotissyntymäpäivää jokailtainen lukuhetki vakiintui meidän arkeen. Kesällä lukeminen on jäänyt vähemmälle, kun aikaa vietetään yhdessä muutenkin paljon, mutta etenkin tarhapäivinä tuntuu O:n sängyssä yhdessä vietetty kirjamaratooni olevan tärkeä hetki tankata läheisyyttä ja keskustella yhdessä. P:n kanssa yritän myös lukea parhaani mukaan, mutta kyllä se kuopus jää tässäkin asiassa välillä paitsioon...

Mitä meillä sitten luetaan?

Omasta hyllystä löytyy klassikoita vanhempien lapsuudenkodeista...

... sekä äidin omat, puhkiluetut lapsuudensuosikit...

... ja uudempia kirjoja, joita on pojille ostettu tai saatu lahjaksi.

Kirjastosta haetaan usein täysin tuntemattomia tapauksia, joista saattaa tulla uusia suosikeita...

... sekä niitä ikivihreitä ihanuuksia.

Mä olen lukenut itse pienestä pitäen paljon - kotona kirjoja on arvostettu, ja vähän suuruudenhullut vanhemmat antoi mulle 8-vuotiaana joululahjaksi Sofian maailman jonka kyllä sinnikkäästi luin tokaluokkalaisen hartaudella. Yritän parhaani mukaan siirtää pojille lukemisperinnettä eteen päin - itse en ihan heti voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, joka ei edes joskus lue oma-aloitteisesti, puhumattakaan niistä tyypeistä jotka kehuvat sillä etteivät ole koskaan lukeneet kirjoja.

Bleuen blogista löytyy upeita lukuvinkkejä lapsiperheille, myös vanhemmille, eli mikäli kaipaa kirjainspiraatiota niin suosittelen suuntaamaan sinne!

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 14.8.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

i Digame !