4.6.2014

RATKAISUKYKYÄ LASTENKIRJOISTA

Lasten lukuharrastus (joka siis tarkoittaa sitä että minä luen ja lapsinerot keskittyvät kuuntelemiseen kuuntelevat) on viime aikoina kärsinyt keskittymiskyvyn puutteesta (lasten, tietenkin). Entiset monen kirjan maratoonit ovat vaihtuneet yhteen tai puoleen kirjaan, jonka yleensä luen aika lailla ylhäisessä yksinäisyydessäni kahden ikiliikkujan touhutessa kaikkea muuta mahdollista. Vähän sääli - mulle iltasatusessiot ovat olleet yksiä päivän parhaita hetkiä, ja kun lyhentynyttä lukuaikaa ei kompensoida nukkumalla vaan sekoilemalla sängyssä niin muutos ei ole mitenkään kauhean positiivinen.


En kuitenkaan tullut raportoimaan siitä, kuinka kirjahullun äidin sydän särkyy lasten käyttäessä opuksia vain tunneleina pikkuautoille vaan päivittelemään sitä miten vanhanaikainen voi joku melkein 60 vuotta vanha kirja olla. Tää on tällainen kukkahattutädin tikusta asiaa-postaus samalla kun valvon noita poikien pinnasänkyjatkoja.


Tämä on näitä Tammen Kultaisia Kirjoja, joista on löytynyt meille monta suosikkia - ja äidille monta inhokkia. Ne edustavat tietenkin oman aikansa (eli pääasiassa 40- ja 50-lukujen) arvomaailmaa ja on varsin jälkiviisasta pahoittaa mieltään kirjojen anti-sukupuolisensitiivisyydestä, seksismistä, patriarkaalisuudesta ja rasismia liippaavista roolijaoista. Sen sijaan hämmästelin kovasti sitä, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen-mentaliteettia ei tässä tietyssä 50-luvun teoksessa pidetä kovin korkeassa arvossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin-kirja, malliesimerkki siitä miten parisuhteet kariutuvat pikkujuttuihin jne.


Seitsemän erilaista eläintä elää yhdessä omavaraistaloudessa, melkoinen hippi-idealistinen kommuuni suorastaan. Kaikilla on kivaa ja yhteiselo sujuu hyvin, paitsi kukaan ei tykkää samasta ruoasta (paitsi linnut ehkä vähän ja koira ja kissa mutta kilpikonna tahtoo vaan muurahaisenmunia ja orava pähkinöitä - vähän yksipuolinen ruokavalio, kaikkea pitäisi maistaa!). Tämän perusteella mun ja miehen liitolla ei ole mitään tulevaisuutta, kun mä olen nirso kasvissyöjä ja mies yksipuolisen liharuoan ystävä. Nimittäin sen sijaan että nämä muuten kyllä toistensa seurassa viihtyvät eläimet pyrkisivät konsensukseen ja kompromissiin jotta voisivat jatkossakin nauttia yhteisöllisestä elosta, riittää elukoiden ongelmanratkaisukyky vain yhteen vaihtoehtoon: Kaikki muuttavat pois (paitsi orava. Orava jää tyytyväisenä pähkinöineen asuttamaan kotitaloa).


Niinpä ne kaikki etsivät itselleen uudet kodit. Tipun elämä harmonisessa eläinyhteisössä oli niin kamalaa, että se mieluummin murtautuu kanalaan (olkootkin ettei 50-luvulla varmaan ollut vielä mitään suuria broilertuotantolaitoksia) kuin tekee itse ruokaa joka päivä, tai suostuu syömään muidenkin pöperöitä. Tällainen neuvottelunhaluinen diplomaattivaaka tulee hulluksi tällaisesta joustamattomuudesta! Tällaisilla kirjoilla kasvatetaan itsekäs sukupolvi ilman luovaa ongelmanratkaisukykyä! Ette halua leikkiä samaa leikkiä? No älkää leikkikö yhdessä ollenkaan!


No niin. Nyt olen saanut tämän(kin) ärsytyksenaiheen ulos systeemistäni. Onneksi kirjasta ei koskaan tullut mitään lasten suursuosikkia ja se on jo turvallisesti palautettu kirjastoon muiden vanhoillisten kirjojen joukkoon. Etsitään sitä oikeaa asennetta sitten muista lastenklassikoista. Loppu hyvin, kaikki hyvin.


13 kommenttia:

  1. Noissa on kyllä välilöä uskomatonta normien ja lokerojen rakastamista. Totta kai tipu on onnellinen kanalassa muiden kanojen keskellä. Suutari pysyköän lestissään. Vähän samassa hengessä mulla paloi käpy Puksu-nimisestä veturista kertovan kirjan kanssa jossa suurena hyveenä pidettiin siitä, ettei kukaan koskaan poistu raiteilta. Kamalaahan se olisi jos vaikka keksisi jotain uutta... Tosin Pikku Pelle Puputti oli kyllä virkistävä poikkeus. Siinä sentään poikapupu haaveili koti-isyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Onneksi pojat ei itse osaa lukea, luonnollisesti muuntelin totuutta niin että raiteilta hyppijät on vetureista parhaita. Pelle Puputti on jäänyt vielä lukematta, ehkä me haetaan se kun kaivataan vähän monipuolisempaa roolimallia lapsille.

      Poista
  2. Mä olen kanssa repinyt tukkaani lastenkirjoja kanssa. Lähes jokainen kirja saa vähän erilaisen tarinan, kun laps nyt onneks ei vielä osaa lukea.

    Tammenkultasista Pupu etsii omaa kotia on vallan ihana (vaikkakin se 'ihan oma koti' löytyykin toisen pupun viereltä) ja Samettipupu myöskin suloinen (huomaa teema? ;).

    Sen sijaan 'Nukke ja minä' on saanut mun veren kiehumaan - siellä kuvaillaan miten pikkutyttö leikkii äitiä, eli siivoaa, pesee pyykkejä, ruokkii lapset, kulkee vaunujen kanssa kadulla ja juttelee ystäviensä kanssa ja niin pois päin. Liina puolusti kirjaa, että siinä sentään leikitään cowboy-leikkejä, mikä on tietty kyllä hyvä puoli, mutta joku siinä kirjassa iskee johonkin ärsytyshermoon totaalisesti ja oon pistänyt sen hyllylle pölyttymään.

    Tällä hetkellä yksi hiteistä on Kaikkein kultaisin kirja, jossa on hölmöjä loruja, mutta suhteellisen harmittomia. 'Kaikki pitävät minusta ja minä pidän kaikista'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, "Samettipupu" ja "Pupu etsii omaa kotia" ovat meidänkin (ts. poikien) suosikeita! Ne ovat ihania - vaikka kyllä niitäkin voi lukea niin kuin piru Raamattua ja löytää viattomille lapsille suunnattuja piiloviestejä…
      Onneksi tosiaan kiero äiti pääsee vielä syöttämään kirjojen kautta omaa arvomaailmaansa, kun tyypeille voi hyvin laveasti ja ympäripyöreästi selittää asioita (ja nyt ne eivät aina huomaa jos sivu tai kaksi jää välistä…). Toisaalta nyt tahtovat vaan lukea Autot- ja Lentsikat-kirjoja enkä sitten tiedä kuinka paljon parempi vaihtoehto ne ovat loppujen lopuksi...

      Poista
  3. Välillä olisi kiva kyllä pistää monellakin areenalla ns. lusikat jakoon, kun aina ei vaan jaksaisi taipua ja mukailla ja yrittää ymmärtää. Kuten esimerkiksi tällä viikolla töissä. Ja kotona. Ehkä olisi kannattanut hakeutua ammattiin jota voi tehdä himassa neljän seinän sisällä ja ihmiskontaktit minimissä. Ai niin, mutta sitten olisi kuitenkin se kotiväki. Voi elämisen vaikeus!

    Joten tällä kertaa mä kannatan taantumuksen ideologiaa ja mielelläni just nyt hakeutuisin johonkin omaan kolooni all by my very own self!

    :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisena saa sitten leikkiä erakkoa ja eristäytyä ja syödä vaikka joka päivä pizzaa, mutta lapsilla ja eläimillä ei ole moisia oikeuksia!
      Ja mitääh, kaikki vituttaa vai? Kerro toki lisää. :)

      Poista
    2. Oi, älä yllytä väsynyttä avautumaan ;-)
      Töissä: hankalia ja itselle käsittämättömiä urpoja
      Kotona: miehen saamattomuus saa mut repimään loputkin harmaantuneet hiukseni irti

      Poista
    3. Kesäloma, anyone? (Vai onko se ojasta allikkoon?)

      Poista
    4. Loma, kyllä kiitos!
      10 päivää, jos ei lasketa ylitöitä!
      Nyt vaan arvon, että haluanko maksimoida kurjuuden ja pitää keharit ennen lomia, vai olenko ihan tossu ja palaan asiaan lomien jälkeen...
      Miehen kanssa, kunhan pääsen näistä duuneista, niin otan homman haltuun ja hoidan itse! Ei jaksa enää odotta, kun toinen herää horroksesta!

      Poista
  4. Haha, meillä on toi sama kirja. Mahtava analyysi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks - kyllä huomaa että alla on 200 opintopistettä yliopistossa ja kritiikkiä riittää...

      Poista
  5. Nostalgisen kuvituksen nimissä siedän näiltä Tammen kirjoilta aika paljon. Oon tuota edellä mainittua Nukke ja minääkin suostunut lukemaan (eivät onneksi pyydä sitä kovin usein). Mut entäs jotkut uudet kirjat? Esimerkiksi Puuha-Pete: "Puskulla on paljon puuhaa", Pusku hihkaisee. "Ruvetaan sottaamaan!" Melkein laitoinkin kirja-sanan lainausmerkkeihin, kun dialogi on mitä on. Eikä se niin tarkkaa oo sen oikeinkirjoituksenkaan kanssa, Pete tai Pate, who cares?

    No niin, päivän paasaus paasattu :) Onneks maailma on pullollaan myös tosi hyviä lastenkirjoja! Kiitos myös osuvasta analyysista. Ko. kirjaa ei ehkä tarvi tän jälkeen lukea mut kyllä mä silti nautin noitten elukoitten ilmeitten katsomisesta. Ihania vaikka noi kolmannen kuvan myrtsit ilmeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ruvetaan sottaamaan" on ihan kelpo suomea :D. Google translator, anyone?
      Ja niinpä, minä masokisti vaan luen lapsille näitä virhelainauksia, ja olen surkea lainaamaan a.) uutta ja tuntematonta ja b.) kotimaista lastenkirjallisuutta - pitäisi ottaa joku teemakuukausi omaan kirjastokäyttäytymiseen tämän suhteen.
      Hyvä että (lasten)kirjallisuus(kin) herättää tunteita!

      Poista

i Digame !