29.6.2014

SATEISEN SUNNUNTAIN VAIHTOEHTOINEN OHJELMA

Olimme varanneet hyvissä ajoin liput kesäteatteriin.
Tämä olisi minun ja 4-vuotiaan laatuaikaa, lasta oli psyykattu jo kuukauden verran että pääsee katsomaan korkeakulttuuria, kaverikin olisi tulossa mukaan.
Ei annettu aamulla tuulen tai sateen pelottaa, vaan puettiin kolme kerrosta vaatteita (enemmän kuin joskus maaliskuussa), mitäs me masokistit, mennään "kesä"teatteriin.
Sitten huomio kiinnittyy pikkuveljeen, jonka oli tarkoitus jäädä kotiin nukkumaan päiväunia isänsä kanssa.
Vähän on hassunnäköinen pää. Toinen puoli kallosta kokonaan turvonnut.
"Ei se nyt ihan normaalilta näytä", molemmat vanhemmat totesivat, epäluuloisina.
Milloin se oli nyt kaatunut/pudonnut/heittänyt takaperin voltin ja laskeutunut ohimolleen? Tai milloin ei olisi, mutta yleensä ei kuitenkaan pää turvonnut toispuoleisesti.
(Väittäisin, että isänsä vahtivuorolla, kun minä nukuin tunnin verran herättyäni ensin aamuvirkkujen kanssa).
Yleensä me ei olla ensimmäisestä mustelmasta viemässä lasta päivystykseen, koska etenkin 2-vuotias on todella tapaturma-altis, suorastaan itsetuhoinen persoona.
Tällä kertaa kuitenkin tyypin ulkoinen olemus suorastaan huusi KALLOVAMMA, joten mies sai valita: Kesäteatteri lumoavassa säässä, vai jonottelua Lastenklinikalla.
Isä valitsi kesäteatterin.
Minä syötin hyvin normaalisti käyttäytyvän 2-vuotiaan, joka ei oksentanut, pyörtyillyt tai osoittanut muitakaan merkkejä lähestyvästä kuolemasta.
Mies lähti toppatakissa esikoisen kanssa kesäteatteriin.
Me matkustimme rattailla räntäsateessa Lastenklinikalle. Koska joku Audi-kuski oli ilmeisesti aamulla löytänyt muropaketistaan ajokortin, saatiin melkein lisää vammoja esiteltäväksi - terveisiä vaan että ensi kerralla kun ajat punaisia päin niin voi heilua muukin kuin meikäläisen keskisormi.
Perillä Lastenklinikalla meidät otettiin vakavasti.
"Ei se nyt ihan normaalilta näytä", totesivat sairaanhoitajat.
Kesän aikana rannekkeisiin tottunut kuopus tarjosi innoissaan kätensä saadessaan sairaalarannekkeen.
Sitten piti mitata verenpaine. Lapsi huusi kuin olisimme sahanneet raajoja irti. Itki ja huusi, ja verenpaine oli sen mukainen.
Odotustilassa oli yksi lapsi jolla oli jalka murtunut, toisella oli naama auki, yhdellä ruokamyrkytys. Vain yksi huutoitki. Minun lapseni, jolta oli juuri mitattu verenpaine.
Onneksi mukana oli tabletti. Lapsi sai katsoa Youtubesta pääsiäismuna-videoita, ja rauhoittui.


Mieheltä tuli viesti. Kesäteatteri oli peruttu tuulen takia.
Olivat saaneet lohdutukseksi jäätelön ja kahvin. 4-vuotias ei ollut pettynyt, koska sai jäätelön sekä riehua kaverin kanssa. Lähtivät kaupan kautta kotiin, me odoteltiin lääkäriä.
Lääkärissä kuopus oli yhteistyökykyinen.
Avasi suun (mutta ei osaa työntää kieltään ulos - voi häpeä, miten me ei olla tätä opetettu sille?!), antoi tutkia korvat ja silmät. Juoksi niin näyttävästi karkuun (ja koska minä en juokse yhtä nopeasti, lapsi ehti juosta muutaman osaston läpi) ettei kävelykykyä epäilty.
Todennäköisesti sylkirauhaseen oli kerääntynyt verta. Voi olla että on iskenyt päänsä. Voi olla, että itikka on pistänyt. Ei kuitenkaan lääkärin mielestä ollut juuri nyt kuolemassa, joten saimme lähteä kotiin.
Hieman epäilin päivystävän lastenlääkärin ammattitaitoa, sillä lääkäri ei uskonut että aion synnyttää ensi kuussa. Tiedän, että musta hoikentaa, mutta kyllä mä aikamoiselta muumilta näytän.
Lähdettiin sitten kotiin, ohjeena herättää kerran yön aikana, syötiin suklaapatukka puoliksi ja lapsi nukahti.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.


PS. Vaikka ei pitäisi niin valitan silti jonkun kanssavanhemman välinpitämättömyydestä. Koska maailmaan kyllä mahtuu melua, mutta silti en anna omien lasten huutaa bussissa. Varsinkaan, jos viereisissä vaunuissa joku nukkuu. Että terveisiä vaan sille muuten varsin valloittavalle taaperolle, olet oikein suloinen, mutta jos olisit hiljempaa kun olen juuri saanut yhden väsyneen vinopään nukahtamaan. 

15 kommenttia:

  1. Oho, aikamoista. Kyllähän sen sunnuntain voi noinkin viettää ;) Mä tekstiä lukiessa "onneksi mukana oli tabletti.." ..että "millaisiahan rauhoittavia lääkkeitä se nyt lapselle oikein syöttää siellä". Sitten tajusin, että aaa tabletti :D !

    No jos nyt ei kuitenkaan vitsailla..niin aika rajun kuuloinen reaktio pienellä! Varmasti pelästytti ihan tosissaan.

    Päivystys on kyllä karu paikka. Meillä poika kaatui pienenä ja löi päänsä betoniportaaseen. Otsa auki ja siellä me Peijaksessa istuttiin ja odotettiin - otsa auki (ja ihmiset katsoivat suu auki).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kyllä kelpaisi ne toisenlaisetkin tabletit rauhoituskeinona. Sekä itselleni, että lapsille.

      Toi Lastenklinikan päivystys on mun mielestä erittäin siedettävä (niin siedettävä, että lopulta sitten lopetettiin kaikki vakuutukset - livin' on the edge!). Oli siellä nyt yksi ahdistunut teini ja viikonloppuisin aina noita alkoholimyrkytysnuoria, mutta yleisesti ottaen rauhallisempaa kuin aikuisten päivystyksessä - tosin aina melkoinen bingo että tuleeko mukaan mahatauti vai enterorokko jos päästää lapset siellä liikkeelle.

      Poista
  2. Ou boi. Lastenklinikka <3 Toivottavasti ipana tokenee pian!

    Viime kesänä kaksivuotiasta pisti silmäkulmaan takapihalla hyttynen. Puoli naamaa turposi niin, että lapsi näytti enemmän mutantilta tai pahasti kasvoista epämuodostuneelta - tai siltä että meillä kotona heiluu muukin kuin keskisormi. Huh huh. Käytiin sit kaupassa fillarointireissun jälkeen kypärä ja aurinkolasit päässä, kun meillä päin kaikki tuntee toisensa eikä haluttu naapureille liikaa jutunjuurta.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä just tänään sain kuulla, että eräälläkin perheellä ollut aika hilkulla ls-ilmoitus kun on viety pahasti itikoihin reagoinut lapsi päivystykseen - mukavahan näitä on selitellä. Etenkin tämä mysteerivamma, kun ei tiedetty onko hyttysenpistos vai putoaminen kun se kolhii itseään kaiken aikaa muutenkin...

      Poista
  3. Oijoi, ei kivalta kuulosta. Me jonotettiin Isomman aikoina, Peijaksessa muistaakseni, naama auki, ikää n.5.5kk. Tippui isänsä (HUOM) vahtivuorolla turvakaukalosta suoraa naamalleen lattialle :/ Oli aika hurjan nköinen, mutta jonotettiin 2h ennenkuin lääkäri edes vilkaisi!! Kun kuulema ei ole akuuttihätä, kun lapsi syö tissiä kuitenkin ja on hereillä. Olin aika huuuh!! mutta no, ei sillä ollut akuuttihätä, verta vaan tuli ja arpi on alahuulessa ja alaetuhampaat muutaman millon vinossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, koska olen maailman surkein (hitain ja laiskin) sähköpostinvastaaja, niin kiitos häälahjasta! (Silti, noloa!).
      Isät ja niiden vahtivuorot… Tosin mun "vahtivuorolla" Omppu sai nestemäistä pyykinpesuainetta silmään, että kauheasti en voi kyllä kehua.
      Ja nyt oli Lastenklinikalla ihan huikean nopeaa toimintaa, lääkärillä ja hoitajalla päästiin käymään tunnin sisällä, ei valittamista. Ollaan siellä joskus kyllä odoteltu tuntejakin, toki.
      Kuulostaa aika hurjalta menolta vauvalle. :/

      Poista
  4. Oi, toivottavasti menee pian ohi.
    Meilläkin vajaa kaksivuotiaan verenpaineenmittaus aiheutti sellaisen huudon, että tk-lääkärin piti lopulta lähettää erikoislääkärille, koska ei luottanut mittauksiinsa. Oltiin siis ihan vain neuvolalääkärin lähettämällä käynnillä sydämen sivuäänen vuoksi. Erikoislääkäri ei saanut paineita mitattua yhtään pienemmällä huudolla.
    Meilläkin muuten katsotaan noita Pääsiäismunavideoita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laski yön aikana - en tosin tiedä oliko antihistamiinin ansiosta vai ihan muuten vaan. Nyt ei lapsi enää näytä ihan puusta pudonneelta (käyttäytyy kyllä yhä niin).
      Aika rankkaa toi verenpaineen mittaminen lapselta :D. Omppu onneksi tänä keväänä oli jo harjoitellut omalla lääkärilaukullaan eikä se tuottanut sitten suurta tuskaa, kun koitti tilaisuus.
      Ja hyvä että muutkin katsoo pääsiäismunavideoita, mä koen niistä äidillistä morkkista :D.

      Poista
  5. Oi jösses!
    Se hetki, kun on pakko lähteä Lastenklinikalle on paha.
    Onneksi teillä kuitenkin kaikki hyvin.
    Ollaan pariin otteeseen jouduttu sinne ja ei kyllä ole kivaa.
    (Onneksi kai) meidän molemmat käynnit ovat olleet ns. turhia. Pienen tarkkailun jälkeen lähdetty kotiin pikku potilaan kanssa odottelemaan parantumista.
    Tabletti-asiaan sanoisin, että on meidän perheessä kyllä tasoa Nobelin rauhanpalkinnon saajalistalla :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti tää oli sellainen "se on kyllä niin oudon näköinen että mennään nyt varmuuden vuoksi"-hetki - niitä "nyt on pakko mennä"-tilanteita on tullut kurkunpäätulehduksen takia mutta tää oli vähän tällaista "sunnuntai, ei siellä voi olla paha ruuhka"-arpomista, koska lapsi oli kuitenkin hyvässä ja pahassa oma itsensä. Turha käynti, tavallaan, ja parempi niin!

      Ja mä vastustin tosi pitkään tota tablettia, mutta tunnustan kaivaneeni sen jo useamman kerran esille julkisella paikalla - Kelassa, bussissa, ravintoloissa… Näin sitä on taas yhdestä periaatteesta luovuttu.

      Poista
  6. Ai kauhistus! Toivottavasti uusintakäynti ei ole ollut tarpeen. Miltä pää nyt näyttää?

    Lääkärit on kyllä välillä kiinnostavan/hälyttävän sokeita raskauden suhteen: http://aikavarkaissa.blogspot.fi/2014/03/poistoja-ja-puudutuksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, vissiin vain synnytyslääkäreitä ja gynejä kiinnostaa raskaudet - muilla menee keskivartalolihavuuden piikkiin?
      Pää on nyt entisellään - ainakin ulkoisesti- mutta tyypillä on nyt kurkunpäätulehdus, että uusi visiitti saattaa olla luvassa aika pian. Huoh.

      Poista
    2. Päälle ylä- mutta kurkulle alapeukku. Paranemisia lapselle!

      Poista
  7. Meillä äidin verenpaineen mittaus aiheutti aikanaan hysteerisen itkukohtauksen äitiysneuvolaan mukaan otetulle 2-vuotiaalle :)

    Hyvä, että teidän tyyppi on jo pään osalta entisensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun odotin Pampulaa niin se vatsassa olevan vauvan sykkeiden kuuntelu jätti ikuiset traumat Ompulle - vaikka oltiin kotona dopplerilla harrastettu aivan samaa. Onhan ne pelottavia vekottimia. :D

      Poista

i Digame !