28.6.2014

YLPEYS (EI ENNAKKOLUULOJA)

Aurinko paistaa Pride-kulkueelle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin pukenut pojat sateenkaaren väreihin ja lähtenyt itsekin marssimaan, ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen (edellinen taisi olla joku ydinvoiman vastainen mielenosoitus?). Mies kuitenkin pakkasi pojat mukaansa mökille ja mä jäin yhden koiran ja ei-niin-salaisen matkustajan kanssa nauttimaan hiljaisesta kodista - hävettää ja harmittaa, mukavuudenhalu voitti ihmisoikeudet. Olen kuitenkin hengessä mukana.

Tällä viikolla nimittäin ensimmäistä kertaa koko asia vitutti. Olen ollut passiivinen tässä "homojen oikeuksien puolustamisessa", kun koko konsepti tuntuu niin absurdilta; totta kai "niillä" on samat oikeudet kuin "meillä". Tiedän, ei ole. Edes 2010-luvulla. Pidin itsestäänselvänä, että tasavertainen avioliittolaki menee heittämällä läpi eikä kukaan Anne Holmlund tai Arto Pirttilahti voi määritellä, millainen rakkaus on avioliiton arvoista. Olen ollut niin varma tästä tasa-arvon voittokulusta, etten edes muista olenko allekirjoittanut ko. kansalaisaloitetta. Nyt tietty on myöhäistä itkeä maahan kaatunutta maitoa, ja voin vain toivoa, että eduskunta äänestäisi syksyllä "oikein".

Mun elämässäni on aina ollut HLBT-ihmisiä, siinä missä elämääni on aina kuulunut savolaisia, insinöörejä, tenniksen harrastajia ja lukihäiriöisiä. Asiasta ei ole tehty milloinkaan mitään numeroa, niin kuin nyt ei ole heteroidenkaan kohdalla tapana erikseen näitä seksijuttuja mainostaa (tyttöjen illat on asia erikseen). Olen aina pitänyt sellaista "minulla ei ole mitään homoja vastaan, mutta" tai "ystäväpiirissäni on monta homoa, mutta…" argumentteja jotenkin yhtä tyhminä kuin pitäisi erikseen kertoa, että mulla ei ole mitään saamelaisia vastaan, tai mitään muitakaan "ihmisryhmiä". On ollut tietenkin ihanaa kasvaa Kehä I:n sisäpuolella arvoliberaalissa, värikkäässä yhteisössä jossa aina välillä sokaistuu sille faktalle, että kaikki eivät ole maailmaa, puita ja muita ihmisiä halailevia vihervassareita vaan oikeasti on ihmisiä, joita pelkkä ajatuskin toisten seksielämästä ja sen väärästä toteutustavasta saattaa häiritä (pidetään ne pedofiilit, eläimiinsekaantujat ja muut laittomuudet nyt keskustelun ulkopuolella kokonaan).

Me mentiin pari viikkoa sitten naimisiin, ja se oli oikein mukava juttu - oltaisiin saatu vaihtaa sukunimi heti ja ihan ilmaiseksi, adoptoida oltaisiin voitu jo aiemmin. Meidän avioliitto oli monelle yllätys, koska se edustaa vähän sellaista vanhanaikaista, jopa turhaa instituutiota, eikä olla prinsessahäiden perään, mutta tulipa nyt tehtyä. Jälkiviisaana ärsyttää. Olisi pitänyt odottaa että tämä mahdollisuus, edes siihen kolmen minuutin maistraattikaavaan, olisi valittavana kaikille täysi-ikäisille, täysipäisille rakastuneille pariskunnille, sukupuolesta välittämättä. Alan arvostaa omaa avioliittoanikin enemmän heti kun se sukupuolineutraali avioliittolaki lyödään läpi, sillä tasavertainen oikeus avioliittoon ei ole yhdeltäkään heteroparilta pois. Piste.

8 kommenttia:

  1. No aamen ja halleluja. Hyvin sanottu. Mustakin tuntuu absurdilta laukoa itsestäänselvyyksiä kuten "ihan samanlaisia ihmisiä me kaikki ollaan". Itse asiassa ei tunnu vain absurdilta, vaan myös ylimieliseltä ja holhoavalta. Koska tasa-arvoisessa maailmassa kenenkään ihmisyyttä ei tarvitsisi erikseen korostaa, eikä ketään erityisesti suvaita. Mutta vielä mennään näiltä osin keskiajalla, ja puolueiden johdossa istuu tyyppejä, joiden mielestä ihmisoikeudet ovat omantunnon asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se hyvä että eduskuntaan on äänestetty ihmisiä jotka uskovat että pystyvät oman moraalinsa perusteella määrittelemään kenelle ihmisoikeudet kuuluvat ja missä mittakaavassa. Masentavaa - välillä pakko paeta tähän suvaitsevaisuuskuplaan missä kaikki kukat saa kukkia.

      Poista
  2. Mulla on Pride-viikon suhteen vähän kaksijakoiset fiilikset.
    En osaa itse muotoilla kovin hyvin, joten lainaan kaveria:

    "I know I should think it's good, and both enjoy the parties and the political and social discussion and movement. The problem is that pride is the time of the year when I feel the most excluded and hated, because a lot of issues are brought up. And yes, it is good that these things are brought up so they can be changed, but I just feel so fucking depressed. "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän.
      Mulla muutama kaveri, jotka ovat sitä ihan kohderyhmää, ovat olleet kanssa kypsiä koko viikkoon ja toivoneet, että saisivat vaan homostella rauhassa.
      Onneksi siellä 20 000 marssijan joukossa oli varmasti sellaisia uusiakin tyyppejä, jotka ovat nyt heränneet tähän tilanteeseen - jos ensi vuonna ei tarvitsisi marssia kuin juhlan kunniaksi.

      Poista
  3. Yle Teemalta on koko viikon tullut mainioita aiheeseen liittyviä pätkiä. Jotenkin hölmistyneenä niitä katsonut, kun huomannut kuinka takapajuista ajattelua sitä maailmalla harrastetaan. Tai suomeksi sanottuna kuinka juntteja ihmiset voi olla.
    Mulla on muuten uusi argumentti, jos joku väittää homouden olevan luonnotonta. Tiesitkö, että jopa 480 eri eläinlajia harrastaa homosuhteita? Esim. uroskirahveista muistaakseni 93% harrastaa homosuhteita-ja seksiä (harrastavatko eläimet seksiä? ..no homoparittelua ;) ) ..että siinä luonnollisuutta kerrakseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, ollapa uroskirahvi. Tai oikeastaan just nyt melkein mikä vaan vaihtoehto houkuttelis enemmän kuin loppuraskaudessa vaappuva kengurupallo. Mutta hei, parittelemallahan tähänkin jamaan päädyttiin…
      (Ehkä vois katsoa ne Stephen Fry-dokkarit. Tai sit masennun ihan tarpeeksi muuten vaan).

      Poista

i Digame !