14.7.2014

Blast from the past: DEAR DIARY, OSA II



Siinä missä niitä omia päiväkirjoja lukee hidasta häpeäkuolemaa tehden niin näitä kehtaa esitellä: Poikien viiden vuoden päiväkirjat. Kyllä, sellaiset joihin pitäisi kirjoittaa joka päivä. Mä kyllä yleensä hieman fuskaan ja päivitän useamman päivän kerrallaan, useimmiten töissä. Näitä on tullut täytettyä paljon tunnollisemmin kuin poikien vauvakirjoja. Näiltä sivuilta löytyy molempien ensiaskeleet, ensimmäiset jäätelöt, retket ja O:n ensisuudelma - ja nämä muuten helpottavat kummasti vertailua! Toisaalta koska meidän elämä on yleensä aika tylsää niin melko paljon vain raportoin sääilmiöitä, puistoiluja, syömisiä ja nukkumisia. Pojat eivät ehkä itse jaksa näitä aikuisina lukea, mutta ehkä näistä on lohtua tuleville miniöille. Jos esimerkiksi tämä surkea nukkuminen on periytyvä ominaisuus, aiheesta löytyy muutamakin lause näistä kirjoista...


O:n päiväkirjaa aloin pitää heti kun sen ostin New Yorkin matkalla, O:n ollessa viisi kuukautta vanha. Kirjaa on siis kannettu mukana yli kolme vuotta ja siltä se näyttääkin, sidonnat pettää ja kannet irtoilee. Kuopuksen kappaleen Käytännön Mies tilasi jo raskausaikana Amazonilta ja se oli mukana sairaalakassissa. Alkaa siitä päivästä kun P syntyi. Eihän nämä vaaleanpunaiset kannet kovin miehekkäät ole, mutta muuten pidän kirjojen raamatullisesta ulkonäöstä. Ja eniten pidän niiden sisällöstä: Satoja sivuja hormonihuuruista hattaraa, kaikista rakkaimpien historiaa, hyviä muistoja ja myös mun elämää yli kolmen vuoden ajalta dokumentoituna. Jos tulisi tulipalo niin nämä olisivat ehdottomasti ensimmäisten pelastettavien tavaroiden joukossa.


Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 22.11.2013.

4 kommenttia:

  1. Oi vau. Nyt olen sanaton! Mieletön idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että reissussa aikoinaan bongasin kirjan ja siitä tuli "perinne", olkootkin vähän työläs. :)

      Poista
  2. Mahtavaa! Ja kai teillä nyt on kolmosellekin varattuna omansa? Esikoisesta mulla on jotain hataria muistiinpanoja, mutta kaksosten elämä on yhtä mustaa aukkoa. No, koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikka mä vähän epäilenkin, että mun osalta on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmosen kirja on matkalla Englannista kotiin. Melkoisen sitouttavaa, mutta on kyllä ihana kun on jotain mistä vertailla ja muistella - toisaalta blogi ajaa saman asian, nyt tosin mukana on säätietoutta jo vuodesta 2010!

      Poista

i Digame !