20.7.2014

Blast from the past: KOLME ON UUSI KAKSI

Nyt sitten kaikki kotitilastotieteilijät voivat vaieta;
en väitä että teoriallani on mitään tieteellistä pohjaa. Tutkimusmenetelmäni perustuvat lähinnä blogien lukemiseen ja empiiriseen ilmapiirin haisteluun. 
Voin kuitenkin olla oikeassa.

Nimittäin siinä, että mitä tulee lapsilukuun, niin kolme on uusi kaksi.
En ole mikään väestötutkija, mutta uskaltaisin väittää että vuosikymmenten ajan keskivertoperheessä on 1,8 lasta. Eli noin karkeasti pyöristettynä, on perinteinen suomalainen perhe ollut 2 lasta ja vanhemmat.
Olen kuitenkin huikean tieteellisellä, lähinnä blogiäiteihin perustuvalla otannalla, paikallistanut uuden ilmiön.
Mutta parittomien lukujen trendi tuntuu jylläävän, ainakin nettimaailmassa.
Aika monella ihanalla bloggaajamutsilla on mahassa tulossa kolmas, muutamalla kolmonen on jo maailmassa. Ja moni ei-vielä-kolmen-lapsen-äiti tunnustaa, että kolmoskysymystä on käsitelty perhepoliittisissa neuvotteluissa.
Ja kyllä, minäkin; uskon ja toivon, että meille joskus vielä tulisi kolmas lapsi.
Jos ei, niin olen kiitollinen ja erittäin tyytyväinen kahteen kerrassaan loistavaan yksilöön, mutta haluaisin vielä kerran käydä sen koko rumban läpi. Ihan vapaaehtoisesti.
Tuntuu, että meidän perheestä puuttuu vielä joku.

Mun mielestä tämä on ihan positiivinen ilmiö. Ei ehkä ekologisesti ajateltuna, koska vauvat ja ihmiset noin yleensä saastuttaa ja kiinalainen yhdenlapsenpolitiikka olisi sinänsä ihan oikeudenmukainen ratkaisu liikakansoitukseen.
Mutta henkilökohtaisella tasolla mun mielestä on hauskaa, että lapsilukua ei päätetä pelkästään yleisten standardien pohjalta.
Älkääkä nyt kukaan loukkaantuko - ei yhden lapsen perheet (olen ainokainen ja ah niin tyytyväinen pilalle hemmoteltuun lapsuuteeni), ei kahden lapsen perheet (kaksi on mun onnennumero!) eikä lapsettomat tai suurperheet. Ei ole mitään oikeaa määrää lapsia. Eikä sitä voi aina itse päättää, tiedän.
Mutta ehkä tietyt yhteiskunnalliset asiat muuttuvat samalla kun perusperhemalli ei enää ole 2+2; matkapaketit eivät olisi enää suunniteltu vain nelihenkisille perheille, junan perhehyttiin saataisiin viideskin penkki.

Lapsethan on huippuja. Omat ainakin. Oli niitä yksi, kaksi tai vaikka kymmenen.
Tosin luulen että Käyttiksen kipuraja on siinä kolmannessa lapsessa, muutenhan pitäisi hankkia joku tila-auto ja muutenkin menisi elämä monimutkaiseksi. Mutta kolme - se on aika hyvä luku.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 15.2.2013

6 kommenttia:

  1. Haha, miten hassu sattuma! Just äsken vastailin kommenttiin mun postauksessa yhdestä lapsesta ja muistin tämän sun tekstin. Sitten kurkkasin vielä bloglovista päivän blogit ja tämähän se siellä. :D

    VastaaPoista
  2. Meidän lähipiirissä kaksi on edelleen se taikaluku. Me ollaan se ainoa kolmen lapsen perhe, kun lasketaan mukaan mieheni kohta jo täysi-ikäinen ;-). Mutta ei yhtään kolmen lapsen porukkaa, vain yhden ja kahden ja tietääkseni kaikki yhden lapsen versiot suunnittelevat jatkojakaantumista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heti kun painoin julkaise, muistin että onhan meillä yksi kolmen lapsen perhe lähipiirissä. Mutta edelleen vain yksi suht isosta otoksesta...

      Poista
    2. Hetken kesti palauttaa mieleen teidän perhekuvio kun luin "kolmen lapsen perhe", ja mietin että missä helvetin välissä on tullut kolmas vauva ja miksei kukaan kertonut mulle.
      Noh, me edustetaan omassa kaveripiirissä harvinaisuuksia ihan vaan olemalla lapsiperhe…

      Poista
  3. Niin rohkea en olisi, etten olisi muistanut kolmannesta sinulle kertoa ;-)

    VastaaPoista

i Digame !