19.7.2014

EI KIIRETTÄ

Talvi- ja kevätvauvojen äitinä en ole aiemmin päässyt oikein esittelemään tätä raskausmahaa muhkeimmillaan. Tai eipä tämä nytkään erityistä esittelyä vaadi vaan vähän hitaammatkin hyvänpäiväntutut tuntuvat nyt ymmärtävän, että jotain lisääntymisen tapaista on tapahtumassa. Mulle uusi ilmiö on ihmisten - tuttujen, puolituttujen ja tuntemattomien - harrastama kommentointi. Tänään olen kertonut lasketun ajan ainakin viidelle ventovieraalle. Bodypumpissa (joka taitaa nyt jäädä viimeiseksi) tuli useampi ihmettelemään, millä viikoilla siellä oikein kyykkään, ja kadulla eräs mies esitti spontaanin arvion vatsan sisällöstä; poika, syntymähetkellä 3950 g.

Ja ne, jotka mua ja mun (surullisen) kuuluisaa kärsivällisyyttä yhtään tuntevat, epäilevät varmaan että väkivallan uhka on todellinen niille jotka ovat jo kaksi viikkoa sitten aloittaneet jokottelu-soitot ja niille uteliaille, jotka kyselevät onko siellä yksi vai kaksi vauvaa ja eikö olisi jo aika synnyttää. Mutta kuulkaa ei! Koskaan en ole tällä 39. raskausviikolla ollut näin zen, epätodellisen mielenrauhan (ja yhden vauvan) täyttämä pallukka, emoalus, joka ei ole vaipunut siihen "eikö tää koskaan synny"-epätoivoon (ja kun siihen vaivun niin oikea vastaus EI sitten ole että ei sinne ole koskaan kukaan jäänyt. Saattaisin olla ensimmäinen jolle niin käy).

Oma vointi on erinomainen. Helteet ei hiosta vaan olen lähinnä iloinen, että lapsia ei tarvitse pukea (kesäkuussa olo oli jo petetty, kun piti vieläkin pukea tyyppejä välikausihaalareihin vaikka olin toivonut, että lasten vaatekerrokset vähenevät sitä mukaan mitä vatsa kasvaa) ja mä pääsen hyödyntämään ihan tätä varten hankittua maksimekkoarsenaalia. Närästys ei vaivaa niin pahasti kun ateriat korvaa jäätelöllä, liikkuminen poikien kanssa ja niiden perässä on helpompaa kun vauva on vielä 2in1-muodossa, supistelut ja unettomuus ovat siedettävällä tasolla. Okei, ihan joka päivä ei ole näin autuas fiilis, mutta toistaiseksi pullistelen fyysisen olemuksen lisäksi henkisellä tasolla tällaista "mihin tässä kiire, valmiissa maailmassa"-asennetta, josta ei ollut tietoakaan edellisissä raskauksissa. Elokuussa voin olla eri mieltä.

Rantapallo rv36+6

8 kommenttia:

  1. Hyvä asenne.
    Jos ei aikaisemmin, niin kyllähän sen synnytyksen jälkeen sitten viimeistään tajuaa, että ei tässä todellakaan mikään kiire olisi ollut. Tässä se on ja pysyy. Vauva.

    Tosi kaunis mekko ja erisöpö rantapallo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, H&M:n kaftaani vähän piristää palloa ja sen kantajaa.
      Toki vähän malttamattomuutta - millainen tyyppi sieltä tulee, onko samannäköinen kuin veljensä. Myös sellainen primitiivistressi, että lasta on helpompi suojella kun se on mahan ulkopuolella - mikä on tietty ihan harhaa…

      Poista
  2. Näinhän se on, pallomahan ja kahden lapsen kanssa on todennäköisesti helpompi mennä kun vauvan ja kahden lapsen. Ja kyllä sitä vauvaa ehtii sitten vähän myöhemminkin sylitellä :) itsekin voisin hyvin odotella sinne 42 viikkoon asti ja nauttia kesästä ja lomasta vielä hetken aikaa yhden lapsen äitinä. Onnellisia ja sopivan lämpimiä hetkiä vielä odotuksen viime vaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en lupaa että pinna riittää ihan sinne 42 viikkoon, mutta kyllähän tää tässä :D. Helle hemmottelee, just sopivasti kun päälle mahtuu enää muutama maksimekko ja muuten alkaa karderoobi olla aika olematon...

      Poista
  3. Ihana masu, ihana mekko! :)

    Mulla alkaa olla niin järkyttävä vauva(raskaus)kuume että halkean. Jos nyt suoritan loput opinnot tiiviiseen tahtiin (iltakouluna muun lisäksi) niin ehkä mies näyttää vihreää valoa pikkusisarukselle vuoden sisään. Hope so. Jo synnärillä totesin haluavani sinne uudestaan ja kätilö tuumasi että "älä hätäile olet vielä niiiin nuori" Kiitti, ikää oli silloinkin vajaa 25. Nimim. Ikuinen babyface

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maha ja mekko kiittää!
      Musta on ihan hauska että jos kaikki menee hyvin eikä iske mitään iltatähtikuumetta niin lapsiluku on täynnä kolmekymppiseksi - olkootkin että mä en ole yhtään babyface ja näytän kyllä nelikymppiseltä näinä päivinä :D.
      Tsemppiä vauvakuumeeseen ja kouluun, miehen ylipuhuminen on yleensä se helpoin osuus ;).

      Poista
  4. Odottappas vaan, jos tämä onkin yksilö joka viihtyy "kotona" niin ehtii ne hermotkin mennä ;D muistelen edelleen kauhulla kesää 2003 ja kesäkuun lopun ja heinäkuun alun helteitä ja varsinkin raskausviikkoa 42...

    Jäätelöllä elää, ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäätelöllä elää, ja mun empiirisen tutkimuksen mukaan sillä ei edes liho! :D
      Ja joo, tässä nyt on nukuttu niin hiton huonosti että se mainostamani kärsivällisyys on kohta pelkkä muisto vaan - ainakaan elokuulle sitä ei riitä :D.

      Poista

i Digame !