26.7.2014

KYLÄLUUTA JA AINOKAINEN

Ompulla on tänä kesänä ollut huomattavasti vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin muilla perheenjäsenillä. Nelivuotias on laajentanut reviiriään entisestään; jäänyt yksin koko päiväksi kylään kaverille, seikkaillut kesä-Stadissa mummin kanssa ja mökkeillyt serkkujen seurassa. Tällä viikolla O oli kokonaiset kolme yötä poissa kotoa - ei kuulemma tullut ikävä, paitsi mulle. Yökyläilyjä on ollut melkein joka viikko, ja lapsi suunnittelee myös matkustavansa Tampereelle (ilman ÄITIÄ!) sekä haaveilee lentokonematkasta mummin kanssa (ilman ÄITIÄ!).

Olen potenut välillä melkoista morkkista siitä, että 4-vuotiaan viihdytys on tänä kesänä ulkoistettu muille. Vähän lohduttaa, että tiedän O:n olevan hyvää seuraa - hauska, nokkela, helppo ja yleensä uhmakas vain väsyneenä tai nälkäisenä. Haluaisin itse keskittyä enemmän Omppuun, mutta kun meille tarjotaan puolikasta lapsivapaata on helpompi lähettää matkaan esikoinen kuin se työläämpi taapero. Isovanhempien ekstrahuomiolla hemmoteltu poika osaa itse pyytää vierailuja (ja voi että, pyytää niitä aina kun kuulee ettei ole mitään erityistä ohjelmaa luvassa), ja pakkaa yleensä lelunsa ennätysajassa kun kuulee pääsevänsä pois tylsästä kodista. Pampula taas on vähän haastavampi yksilö, joten ihan peruskohteliaisuudesta pidän kuopuksen kotona ja päästän esikoisen maailmalle.

Toisaalta Pampulalle on selvästi tehnyt hyvää leikkiä välillä ainokaista. Se näyttää nauttivan siitä kun saa kaikki pikkuautot omaksi, jakamattoman huomion sekä puistoilua pienemmän ehdoilla, ilman kompromisseja (vaikka yleensä se onkin pihalla O, joka jää oman onnensa nojaan kun mä jahtaan kaksivuotiasta karkulaista). Vaikka tyyppi ei vielä puhu, on tullut selväksi että hänen ylhäisyytensä ei halua tarhaan syksyllä. Meidän one-on-one-laatuaika on tehnyt P:stä vielä entistä enemmän mammanpojan, joka nyhjää mielellään sylissä ja nauttii huomiosta. Voi olla, että lähestyvä isoveljeys tulee olemaan elämääkin suurempi shokki pikkuprinssille.

Kesäloma, ja koko kevät, on ollut ihanaa aikaa poikien kanssa. Syksy tuo tullessaan paljon muutoksia, ja rennon ja aurinkoisen kesän jälkeen paluu arkeen voi olla to-del-la mielenkiintoinen kokemus. Uusi perheenjäsen, uudet hoitokuviot, väsynyt äiti ja vaihtoon lähdöstä haaveileva isä ovat vähän kyseenalainen kombinaatio, mutta vanha optimisti uskoo että kaikesta selvitään. Eniten vaaditaan varmaan Ompulta, jonka pitää parin viikon päästä mummien lomien loppuessa taas sopeutua tylsään kotielämään (jota lapsi toki satunnaisesti vaikuttaa kaipaavankin aktiivisen arjen vastapainoksi) ilman uusia seikkailuja.

Kuulen mielelläni minkä verran muiden lapset, etenkin tällaiset leikki-ikäiset, reissaavat ilman vanhempiaan, etenkin yökylät ja pidemmät matkat muiden kuin perheen kesken. Aina välillä mietin että olenko täysin hylännyt tuon kyläluudan, joka päivittäin kysyy "minne minä tänään pääsen kylään?".


10 kommenttia:

  1. Meidän nelivuotias (4 v 3 kk) on alkanut viime kuukausien aikana kaivata selkeästi enemmän omia juttuja. Ennen hän oli aina meidän kanssamme, mutta haluaa nykyään esimerkiksi mennä mummille yksin. Ei kyllä vielä puhettakaan, että hän jäisi sinne yöksi. Olemme kysyneet useamman kerran, mutta hän ei halua jäädä.

    Hän haluaa myös leikkiä ystävien kanssa ilman meitä. Juuri tällä viikolla hän pyysi, että saa tulla sisälle kaverin kanssa kahdestaan leikkimään kun me muut jäämme ulos grillaamaan. Mikäs siinä. Kun tulimme katsomaan kuinka leikit sujuvat, niin meidän poika makoili tyynykasassa kun ystävän tytär (3 v 7 kk) luki hänelle satukirjaa <3

    Pari kuukautta sitten alkoi myös kerho, jonne poika meni ilman meitä. Kotihoidossa ollut lapsi ei ollut ikävöinyt meitä lainkaan, vaan oli innoissaan leikkinyt siellä 4,5 tuntia! Vuosi aikaisemmin yritimme viedä häntä samantyyppiseen kerhoon, mutta sinne hän ei halunnut jäädä ilman meitä. Nyt on siis selkeästi jokin "kyläluuta- ikäkausi" menossa, eli anna mennä vaan!

    p.s. Kiitoskiitoskiitos kun jatkoit bloggaamista! On tosi kiva lueskella kirjoituksiasi. Tsemppiä viimeisiin raskauspäiviin, vaikka ne tuntuisivatkin pitkiltä! Nimim. 42+1 ja 41+6...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhautta on kyllä omalla lapsella sellaiset kaverit, joiden kanssa leikkii ilman että täytyy koko ajan kieltää tai ohjata tai muuten vaan puuttua peliin - ihanalta kuulostaa lukuseura tyynykasassa!
      Meillä molemmat on kyllä rampanneet kerhoissa ja lapsiparkeissa ja mummoloissa pienen ikänsä, mutta nyt olen alkanut hermoilla siitä että olen pilannut kiintymyssuhteen kun esikoinen tahtoo vaan valloittaa maailman…

      Ja kiitos tsempeistä ja kannustavista sanoista muutenkin! Ilahduttivat!

      Poista
  2. Meidänkin neljävuotias haluaa kyläillä ilman meitä tylsiä vanhempia. Häätää vanhemmat pois mummulasta, kun haluaa olla mummun kaiken huomion kohteena. Viihtyy yökylässä hyvin. Nyt se on kyllä alkanut monkua myös matkustelua (lentokoneella) meiän tylsien vanhempiensa kanssa, mummuille ei lienee ole lentokonereissuja ehdotellut. Vielä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan ensi kesälle lupailtu alustavasti matkaa Legolandiin (pitänee aloittaa säästäminen, öh, tänään) ja sen varjolla vältetty muut reissukinuamiset aika hyvin. Tyyppi kyllä lensi kahdesti Atlantin yli alle puolivuotiaana, mutta ei raukka muista siitä mitään.
      Mahtavaa, että alkaa olla jo nelivuotiaan silmissä tylsä… :D

      Poista
  3. Voi hyvänen aika, ole nyt vain kiitollinen siitä, että kaikkea noin kivaa ohjelmaa on järjestynyt! Ja kuten sanoit, Pampulakin on saanut kokea ainokaisen olemista, mikä on varmasti ollut erityisen kivaa - kohta sitä huomiota tosiaan jakaa vielä yksi pikkuihminen lisää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, huomion jakaminen on alkanut (ja mummin osakkeet senkun nousee, kun äiti on kiinni kakkakoneessa ja isä yrittää hoitaa hikihatussa kotia). Ehkä tässä on jotain alitajuista mustasukkaisuutta, kun lapsi on niin iso mummi-fani ja äiti on tosiaan nihkeä nalkuttaja… :D. No, otan vahingon takaisin kun saan omia lapsenlapsia!

      Poista
  4. Meillä 3-vuotias käy isovanhemmilla yökylässä, pisimmillään kolme yötä on ollut poissa. Itse viihtyy ja haluaa lähteä, isovanhemmat on kova juttu (eivät komenna niin kuin vanhemmat ja leikkivät 24/7, you know).
    Minusta on vaan hyvä juttu, niin kauan kuin lähtee aina iloisesti, eikä itke ikäväänsä välillä (äidillä kyllä meinaa joskus tulla kova ikävä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin Omppu on ollut useamman yön mummilla, ja myös reissannut mummin kanssa - yleensä ikävä iskee ensin äidille, mutta on myös nähty että lapsella on kipuraja siinä kuinka monta täydellisen hauskaa päivää se kestää putkeen ennen kuin alkaa kaipaamaan kodin kuria ja äidin jäkätystä. Onni on osallistuvat isovanhemmat!

      Poista
  5. Meillä 5vee yökyläilee vain isoveljen kanssa mummolassa (johon siis matkaa se muutama satametriä, oikopolkoa pitkin vielä vähemmän), mutta viettänyt nyt kesällä siellä luvattoman paljon aikaa muuten!
    Välillä tuntuu, etten näe koko poitsua kuin yöllä kun se on unessa :D
    No syksy ja sateet tulee ja sitten taas ne päivät, kun mangutaan kotona ettei oo mitääääään tekemistä jolloin äidin suusta saattaa livahtaa hyvinkin "Soitettasko onko mummi kotona..." ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, etenkin nyt perhekoon kasvettua olen entistä enemmän turvautunut mummiin - tänään mummikortti heilui kun piti houkutella jälkikasvu liikkeelle luvatuista riennoista etuajassa, ja ah, se toimii joka kerta! Puhumattakaan siitä, että MÄKIN tykkään mummista!
      Kunhan Pampula tosta vähän kasvaa, asettuu ja reipastuu niin sitäkin voi lähettää evakkoon vähän useammin…

      Poista

i Digame !