2.7.2014

LOPPURASKAUS EI OLE LEIKIN ASIA

Jaahas, tässä kuussa voisi synnyttää. Ensi viikolla ollaan (voin vielä puhua itsestäni monikossa, voinhan?) täysiaikaisia. Jonnekin tässä katosi sellaiset 32 viikkoa tietoista odotusta, joku tyyppi tuolla mahassa möngertää - selvästi tyytymättömänä näihin helsinkiläisyksiönsä neliöihin - ja ihan pian ollaan siinä pisteessä, että se Herra Esimerkkisikiö saattaa syntyä ihan minä päivänä tahansa. Oireiden ja edellisten raskauksien perusteella uskallan toivoa, että 3 viikkoa on realistisempi odotusaika kuin 6 viikkoa, mutta olen, ollakseni minä, yllättävän zen koko lähestyvän synnyksen suhteen. Pampulan synnytys oli suorastaan miellyttävä kokemus, jos synnytys sitä ikinä voi olla, ja siitä emansipoituneena suhtaudun tähän kolmanteen koitokseen sarjasynnyttäjän rutiinilla. Sairaalakassin voisi kyllä pakata.

Vaikka alkuraskaus olikin pelkkää vittumaista pahoinvointia about puoliväliin asti, jatkuva etominen on jo unohtunut ja muistissa on vain viimeiset 15 viikkoa, jolloin olo on ollut kasvavasta keskivartalosta huolimatta euforinen, energinen ja erittäin normaali. Nyt kuitenkin ovat ne loppuraskauden klassikot löytäneet tiensä munkin maalliseen tomumajaan, joten tervehdys suonenvedot, supistukset, epämääräiset krampit alapäässä, lyllerrys ja vaappuminen, infernaalinen närästys, epäluotettava rakko ja kaikki muut perusvaivat, joiden pitäisi valmistaa meitä äitiyden tuskaiseen taipaleeseen. 

Supistukset ja sukkapuikkokivut ja muut toosapuolen tuskat eivät oikeastaan häiritse, koska ne luovat illuusion että jotain tapahtuu tuolla kohdunsuulla. Ensimmäisellä kerralla kunnon supistuksia saatiin vasta synnytyssalissa ja nekin oksitosiinilla, toisella kerralla kunnolla supisti n. 12 tuntia ennen vesien menoa - tällä kertaa supistukset ottivat varaslähdön, sillä viimeiset kaksi viikkoa olen iltaisin saanut ähistä ja puhista ihan kunnon suppareiden seurassa. Kiukkuinen häntäluu haittaa lähinnä spinningissä ja suonenvedot iskevät ilkeästi öisin, mutta muuten väittäisin elon olevan vaivoineenkin aika vaivatonta. Ehkä siksi tällä kertaa mielenrauhaa on vielä vähän jäljellä loppumetreillekin, koska jos tässä ei tapahdu mitään traagista raskausromahdusta, kroppa kyllä kestää vaikka sinne elokuulle asti. Ahne opportunisti on sopinut heinäkuulle muutaman sunnuntaivuoronkin töihin (missä kieltämättä on usein helpompi levätä kuin kotona kahden riiviön kanssa).

No, tänään oli tämän raskauden toinen ja viimeinen neuvolalääkärikäynti - satuin saamaan peruutusajan, muuten kuulemma turha edes haaveilla moisesta luksuksesta (sisätutkimus, kukapa siitä ei unelmoisi). Neuvolalääkärinä oli luultavasti muakin nuorempi kesätuuraaja, joka oli pukeutunut Ed Hardyn vaatteisiin, ja tuntui olevan koko kaakkoinen neuvola muutenkin vähän kaaoksessa. Herra Esimerkkisikiötä hieman ultrattiin - oli ihan oikeissa asemissa, jotain selittämättömiä ruumiinosia sillä oli (sellaisia, joita lääkäri ei tunnistanut - katsotaan millainen yllätyspaketti sieltä tulee!) ja komea selkäranka. Ja olivatko ne supistukset ja muut vaginaaliset vaivat saaneet mitään aikaiseksi? Eipä juuri. Ihan illuusiota oli ollut.

PS. Pampula on kipeänä kolmatta päivää - ja etenkin yötä - ja nyt on Ompullakin mystinen nuhakuume. Molemmat tyypit sairastavat etenkin öisin, ja tänään väsymys saavutti sen kulminaatiopisteen että unohdin koiran apteekin eteen kun kävin täydentämässä Panadol- ja Burana-varastoja. Että juuri nyt haluaisin viikon lepoloman ennen kuin edes kuvittelen synnyttäväni. 

12 kommenttia:

  1. Mä odotan sitä sairaala-aikaa vauvan kaa, kun tyypit roudaa ruokaa tasaisesti naaman eteen ja saa nukkua (saako?!) rauhassa. Aion olla siellä niin kauan kun ne antaa, jos siis saan nukuttua hyvin. Hah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy nyt tunnustaa, etten ole kummassakaan synnytysseikailussa syönyt yhtään sairaala-ateriaa. Koska nirso kasvissyöjä, kukaan ei kantanut eteen (pari viiliä hain jääkaapista) ja koska mies toi aina synnytyspalkinnoksi paljon ruokaa Mäkkäristä. Ja vieraat keksejä, kyllä niillä sen 2 päivää hormonipöllyissä pärjäsi :D. Muuten kyllä, löysäilen ja nukun!

      Poista
  2. Ed Hardy-vaatetuksella varustettu lääkäri, o ou.

    Hyväkäytöksiset koirat on siitä huonoja, että niitä saattaa just unohdella jonnekin. Kun eivät pidä itsestään meteliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi koira ei ole hiljaisuutta tai hyvää käytöstä nähnytkään, mutta nyt sekin taisi hämmentyä tästä unohdetuksi tulemisesta niin paljon että vain tuijotti syyllistävästi kuin käännyin takaisin hakemaan…

      Ja joo. Ed Hardy-vaatteet. Olemus oli muutenkin bikini fitness, vaikka siis varmasti pätevä ja kaikkea. Oon vaan tällanen ennakkoluuloinen.

      Poista
  3. Ha! Stalkkasin sua tänään autosta käsin, odotettiin parkkiksella kun parempi puoliskoni kävi ostamassa mansikoita jne ääs-marketista, menit rattaiden kanssa sisään :)

    Se on hyvä marketti, olen nähnyt siellä mm Arhinmäen, joka on musta todella kuuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Mistä tunnistit mut - gasellimaisen sirosta liikehdinnästä vai ampiaisvyötäröstä? Mutta ainakin olin jo tossa vaiheessa saanut koiran mukaan matkaan, hyvä mä!
      Arhis asuu siinä korttelin päässä, siihen tulee törmättyä aika usein - onhan se silleen vasemmistolaisella tavalla.

      Poista
  4. Sukkapuikkokivut, haha. En muistanu koko sanaa ees enää! : D

    Toivottavasti saat vähän lepoaikaa tässä välissä vielä ennen (kolminkertaista) härdelliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se kolmas enää tunnu missään… eihän…
      Sukkapuikkokivut joo. Ne kyllä tunnistaa kun osuvat (kirjaimellisesti osuvat) kohdalle. "Kohdalle".

      Poista
  5. Tsemppiä loppuviikoille, ja yritä nyt hyvä ihminen lepäillä vähän varastoon (hahaha, ei taida olla mahdollista?!). Hengessä mukana, siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mahdollista, mutta ei oikeastaan haittaa - lapsista (siis jo ulkona olevista) tulee syksyllä virikelapsia ja mulle pitäisi olla n. 16 tuntia viikossa ihan vaan möllöttää vauvan kanssa (vaikka ei se tietenkään ihan niin mene käytännössä, mutta pelkkä ajatuskin antaa energiaa).

      Poista
  6. Spinningissä? Ihan vieras ajatus mulle loppuraskaus+spinning :D tsemppiä teillekin sairastupaan, meillä siirryttiin juuri hanamaisesta nuhasta rykivään yskään... Ehkä tän parantaa vkl aurinko??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa että takamus (ja vatsakin) alkavat vähän protestoida koko spinningiä, mutta aion kyllä ainakin vielä ensi viikolla mennä sinnikkäästi polkemaan.
      Aurinkoa odotellaan, täälläkin.

      Poista

i Digame !