15.7.2014

SAIRAALAKASSI

Laskettuun aikaan on pari päivää päälle kaksi viikkoa. Oho. Jos pikkuveli seuraa isoveljiensä kaavaa niin pääsen ensi viikolla synnyttämään. Täysin absurdi ajatus (mutta parempi kuin se, että pitäisi odotella vielä neljä viikkoa, oh noes). Kotona kolmosen tuloon ei ole varauduttu kovin hyvin; pienet vaatteet on pesty mutta muuten puuttuu, noh, kaikki… Hoitopöytä? Sänky? Sitteri? Sen verran sain aikaiseksi, että pakkasin sairaalakassin!


Nyt se nököttää makuuhuoneen nurkassa valmiina lähtöön. Viime kerralla vedet meni leffateatterityyliin (onneksi kuitenkin kotona) ja silloin tuli pakattua aika hätäiseen - kun vauva ei ole kiinnittynyt niin virallinen ohje olisi kai maata aloillaan ja odottaa ambulanssikyytiä, mutta käytännössä tähän on suhtauduttu ainakin Naistenklinikalla aika paljon lungimmin. Tällä kertaa jännitysmomenttina on synnytyssairaala - tahtoisin kolmannen kerran Naistenklinikalle (joka on remontissa, mutta kuulemma ottaa pari synnyttäjää päivässä - ottavatkohan mut jos lupaan olla helppo ja nopea ja lähteä heti kotiin kun mahdollista?), mutta todennäköisesti taksi vie Kätilöopistolle. Jollei siellä ole sulkua, ruuhka-aikaan kun olen synnyttämässä. 


Vauva saa hengailla pääasiassa sairaalan karderoobissa kuten äitinsäkin, mutta kotiutumisvaatteisiin liittyy jotenkin paljon tunnetta: Näissä vaatteissa me - toivon mukaan kaiken mennessä hyvin - saadaan tuoda pikkuveli kotiin. Ja vähän varavaatteita, jos tulee niskakakat. Vaikka meillä oli aika hyvin entuudestaan vauvanvaatteita, niin joitain oli hankittava uutena. Kuten kotiutumisvaatteet.


Myös äidin kotiutumisvaatteet ovat uusia - mummokalsareita ja imetysliivejä lukuunottamatta. Aion kyllä hamstrata sairaalasta mukaani myös iki-ihania verkkokalsareita. Nyt mukana on kaksi eri asuvaihtoehtoa - tosi glamööriä - kun en vielä osaa ennustaa kotiinpääsypäivän säätä. Muuten kyllä olen suosiolla rötvännyt sairaalan seksikkäissä kaavuissa, missä ei tarvitse murehtia eritteitä tai muuta vähemmän miellyttävää asiankuuluvaa.


En edes kuvittele meikkaavani synnytysreissulla, mutta yritän olla haisematta kovin pahalle. Kävin eilen värjäämässä ripset ja kulmat - ainoita kauneudenhoitotoimenpiteitä mitä säännöllisesti harrastan, sopii hyvin laiskoille laittajille - mutta lopputulos oli fiasko. Lupasivat kyllä laittaa uusiksi mutta en tiedä ehdinkö tai uskallanko mennä samaan paikkaan enää uudestaan. Toisaalta ketään ei kiinnosta sairaalareissulla miltä minä näytän, onhan siellä joku joka ihastuttaa vaikka olisi kuinka ruttuinen, kinainen ja neuvostopoliitikon näköinen.


Eväät on aika oleellinen osuus. Toisaalta kahdella aiemmalla kerralla en ole pystynyt juuri mitään syömään, joko oman pahoinvoinnin tai kätilön kiellon vuoksi. Siksi nytkin keskitytään nesteytykseen ja sokeritasapainon ylläpitoon. Mies on luvannut perinteisen post-synnytysaterian, eli McDonald'sin filet-o-fishin ja suklaapirtelön. Vieraat toivottavasti tuovat keksejä ja mansikoita.

Kassista puuttuu yhä kaikki elektroniikka latureineen ja muistikortteineen, vauvan päiväkirja (joka ei ole vielä tullut postissa) sekä, öhm, neuvolakortti jonka olen kadottanut… Ehkä ehdin etsiä sen ennen kuin pääsen tositoimiin. 

27 kommenttia:

  1. Sairaalakassi on jotain niin mahtavan konkreettista. Että kohta se tulee!

    Meillä hoitovauvat nukkuvat riippumatossa tai ylimääräisessä brion vaunujen kovassa kantokopassa (jota saa kätevästi siirreltyä huoneesta toiseen). Minusta tuntuu hurjalta laittaa pienet vauvat isoon sänkyyn.. ei varmasti tuo turvallisuudentunnetta sellainen avaruus. Sängystä viis, vauvalle kelpaa vaikka kylpyamme :)

    Vanhempien sänky= hoitopöytä.

    Sitteri. Baby björn. Oi korvaamaton baby björn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että meillä meidän "sänky" (a.k.a. patja lattialla… turvallisuussyistä) on sekä vauvan sänky, hoitopöytä että kaikkea muuta paitsi sänky seuraavan vuoden ajan.
      Pinnasänkyyn päässee taas puolivuotiaana, kun se vapautuu Pampulalta - siihen asti että mä saan hankituksi kerrossängyn niin mutsilta lainattu pärekoppa toiminee vauvan pesänä.
      Ja tota Baby Björniä pitääkin kysellä lainaan.

      Poista
  2. Pillimehut on ihan ehdottomia! Siinä puuskuttaessa ja ponnistaessa tule hitokseen jano, eikä pysty pitämän mukia kädessä saati juomaan siitä siivosti. Pillimehu ja sen pidike (isä) on maailman paras keksintö siihen hätään. Se on mun ainoa vinkki synnyttämään meneville. Sain aikoinaan saman vinkin ja jos olisin ymmärtänyt kuinka hyvä se oli, oisin ottanut enemmän kuin vaivaisen yhden mehun. Ensi kerralla otan lavallisen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis olla sellainen aikuisten Mehujehu synnytykseen! :D
      Mutta mä en ymmärrä miksei pillimehujen merkitystä mainosteta enemmän - Pampulaa puskiessa vedin 14 Trippiä!
      Että en tajua miten selvisit yhdellä :D. Aika kitsastelua.

      Poista
  3. Mä niin elän hengessä mukana, tsemppiä kovasti!,

    VastaaPoista
  4. Miksei Kättärille? Mä olin siellä nyt tätä tokaa maailmaan puskiessani ensimmäistä kertaa ja tykkäsin kovasti. Mun mielestä kivempi kuin NKL (ja Porvoon sairaala), mutta viihtyminen on toki aika monen asian summa.

    Mulla oli viimeks mukana pillismoothieita ja ne oli ihan parhaita! Vedin pari sellaista ykkösellä heti, kun vauva oli syntynyt.

    Tsemppiä! Toivotan helppoa ja nopeahkoa synnytystä!

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tosi hyvät kokemukset Naikkarilta, ja siellä arvostan myös Lastenklinikan läheisyyttä. Sen lisäksi Kättärillä on jossain mittakaavassa vähän liian hippimeininki mulle (esim. tykkään tosi paljon kipulääkkeistä) - täähän on ihan tuurista kiinni minkä koulukunnan kätilö sattuu kohdalle. Ja kun opiskelin 2 viikkoa Kättärin yhteydessä kätilökoulussa kuulin vähän liian usein ruokalassa henkilökunnan näkemyksiä äideistä, jotka ei tiedä mistään mitään.

      Mutta tsempeistä kiitos, mulla on juuri nuo toiveet - helppo, nopea ja sitten terve tyyppi.

      Poista
    2. HAHA, huutonaurua tolle "tykkään tosi paljon kipulääkkeistä" -kommentille :-D

      Poista
  5. Oi oi, säkin oot jo nooooin pitkällä. Vau! Ja tsemppiä finaaliin!

    Mä oon käsittänyt, että kun puhutaan täysiaikaisesta vauvasta, sitä napanuoran luiskahdusvaaraa ei liiemmin ole. (Kun vauva on vielä keskoskokoa, napanuora pääseekin liikkumaan enemmän ja alemmas, ja silloin pitäisi vesien mentyä odotella kyytiä vaakatasossa.) Joten kunhan pelastaa parketit lapsivesivahingolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikea kuvitella että tän mörssärin pään ohi pääsis yhtään mitään vaikkei ihan laukaisualustalla olekaan.
      Ja parketeista ei huolta - meidän laminaatteja uitetaan muutenkin maidossa ja saippuakuplavedessä...

      Poista
  6. Kääk!!!! Sä pääset pian synnyttämään, jee! Muista hengittää. Tai kyllähän sä tiedät.

    Pidän peukkuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistetaan. Tai ainakin yritetään muistaa.
      Ei vielä kannata alkaa peukuttaa, tässähän voi mennä vielä, kääk, 4 viikkoa...

      Poista
  7. Voi vitsi, NYT JO?!?
    Aika lentää kyllä ja muita kliseitä :-)
    Tsemppiä kyytiin täältä aivan tuhottomasti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, ei nyt välttämättä "NYT JO". Kuukauden päästä viimeistään :D. (Mikä kauhuskenaario!).
      Aika kyllä lentää, ja kiitämme tsempeistä.

      Poista
  8. Minua alkaa jännittää jo sinun puolestasi! Ihanaa! Toivotan sinulle onnea synnytykseen Milla <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että joku jännittää, mä en ole koskaan ollut näin zen tässä vaiheessa! Kiitos toivotuksista.

      Poista
  9. Mä unohdin pari vuotta sitten omasta sairaalakassistani omat vaatteeni. Ja koska lapsivesi kasteli kengätkin, nekin piti iskän tuoda kotoa. Noh, kun kotiutumispäivä koitti, ensinnäkin iskä VÄHÄN myöhästyi koska varpajaiset. Ja toiseksi, se toi mulle FARKUT, mulle, jolla oli toistakymmentä tikkiä siellä u know where. Ja arvaa muistiko se kengät. Onneksi oli lämmin syyskuun päivä ja mulla oli edes villasukat. Kotiin oli 5min matka mutta hän ei pahan olonsa vuoksi jaksanut hakea kenkiä. ....joo, olin aika vihainen. Ensi kerralla sit (joskus) paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. FARKUT!?!? Muahahaa. Mulla onneksi oli joka kerta verkkarit. Ja flip-flopit kun O syntyi, siinä ei pienet vesivahingot haitanneet. Nyt odotan kauhulla sitä hikitissi-vaihetta, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
      Ja mies. :D No, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.

      Poista
  10. Kättäri forever! Kaksi synnytystä siellä ja yks naikkarilla, kyl kättäri saa mun pisteet. Jotenki parempi tunnelma. No mut, nää on näitä!

    Anonano

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nää on näitä! Mä ehkä oon sellaisen kliinisemmän sairaalameiningin ystävä - ei olla haluttu perhehuoneita tai haikaranpesiä enkä oo kauheasti välittänyt kiireestä yms. Mutta suhtaudun kyllä Kättäriinkin ihan myönteisesti - etenkin kun vaihtoehtona voi myös olla Jorvi!

      Poista
  11. Lakut! Eiks sun sairaalakassiin tarvita lakuja? Ne on mun vakiovaruste ollu joka kerta. Synnytyksen jälkeen kun sitä mieluusti panostaa siihen, ettei ole ongelmia vatsan toimimisen kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lakut kyllä kelpais muuten vaan, mä oon ollut aika onnekas tän vauhdikkaan ruoansulatukseni kanssa että se on toiminut tehokkaasti myös synnytyksen jälkeen. (Jestas, kaiken sitä taas jakaa netissä).

      Poista
  12. Oi, te ootte ihanan merihenkisiä, sairaalakassin ja pikkupikkuveljen kotiutumisasun kanssa!
    Sniff, tulee tässä vähän ikävä synnytysvuodeosastolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen meidän merihenkisyys jääkin, näihin ulkoisiin puitteisiin :D.
      Ei muuta ku synnytysvuodeosastolle, tavalla tai toisella!

      Poista
  13. Koskaan en oo saanut niin paljon ulkonäkökehuja kuin toista odottaessani viikolla 42. Hämmästystä herätti seuraavat asiat: 1. Liikun ylipäänsä vielä ihmisten ilmoilla (häh, sängyssä maatenko synnytyksen käynnistymistä pitäis odottaa?), 2. Näytän sinivalasta pienemmältä ja 3. Näytän HYVÄLTÄ ja iloiselta. Vissiin viikon 40 jälkeen on tapana viillellä ranteita, mutta mulla oli loppuun asti hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Raskaana oli kivaa, eikä tokan synnyttäminenkään kovin traumaattista ollut. Vitsailtiin miehen kanssa, että voisin ryhtyä sijaissynnyttäjäksi - enempää lapsia ei jaksa vanha erkkikään, mutta se odotusvaihe on ihan jees.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sinänsä ihan tyytyväinen olomuotooni, kaikessa sen pulleudessaan, mutta kun tänään on saanut julkisilla paikoilla vastata n. 25 kertaa näihin "ai et oo vielä synnyttänyt"-kysymyksiin niin huumorintaju sen suhteen alkaa olla aika finito. EI OO VIELÄ EDES LASKETTU MENNYT! llmeisesti tylsä uutiskesä tai liikaa tuttavia, mutta aina kun poistuu kotoa niin voi ottaa valmiiksi sen tekohymyn ja nyökkäillä vaan sitä samaa mantraa, että "eihän tässä vielä mikään kiire oo". Ugh.

      Poista

i Digame !