14.8.2014

Blast from the past: JEE JEE JEESUS

Pääsiäinen lähestyy. Me pesunkestävät pakanat otamme vapaapäivämme - tai mun tapauksessa tavallista hiljaisemmat työvuorot tuplapalkalla - ihan tyytyväisenä vastaan, suklaamunatkin maistuu, mutta muuten emme pyhitä pääsiäistä.
Kuitenkin eilen O:n tarharyhmä teki retken kirkkoon, tai tarkemmin tuohon kävelymatkan päähän paikalliseen kappeliin, missä oli jonkinlainen pääsiäisjumalanpalvelus alle 5-vuotiaille.

Alunperin me ilmoitettiin päiväkotiin, ettei O osallistu tunnustukselliseen toimintaan.
Mulla on yks jos toinen juttu hampaankolossa luterilaista kirkkoa kohtaan, vaikka toki tiedostan että kirkko paikkaa isoa aukkoa sosiaaliturvassa, tekee tärkeää työtä kehitysmaissa (vaikka siinä sivussa vähän käännyttääkin vääräuskoisia) ja tarjoaa esim. lapsiperheille mainioita palveluita, kuten
perhejumppaa mihin mekin on osallistuttu. Me, kirkollisveroa maksamattomat siipeilijät.
Yleensä päiväkodin kirkkovierailut ja uskonnolliset tilaisuudet onkin järjestetty alku- tai loppuviikosta, jolloin meidän on helppo ollut aikatauluttaa kotipäivä siihen.
Koska O:n ryhmä on monikansallinen ja -kulttuurinen, on jotain vaihtoehtovirikkeitä varmasti myös tarjolla.

Mutta. O, 2 v 10 kk, haluaa olla kuin parhaat tarhakaverinsa. Tai ainakin niiden kanssa.
Joten kun omahoitaja (joka muuten opiskelee teologiaa, mutta suhtautuu ihanan ymmärtäväisesti meidän näkemyksiin näissä asioissa) kysyi, saako O istuttaa rairuohoa (kyllä saa), piirtää enkeleitä (saa) tai laulaa joululauluja (joo joo) vielä kysyi miten on pääsiäiskirkon kanssa...
...Minä, vastuullinen vanhempi, sanoin että lapsi saa itse päättää.
Jos se haluaa muun ryhmän kanssa kirkkoon niin menkööt.
Tuskin ne tunnissa sitä aivopesevät, ja kun viime aikoina lapsen kuullunymmärtäminen on ollut mitä on, niin tuskinpa se palaa kotiin virsiä veisaten.
Tietenkin tuntuu oudolta, että 2010-luvulla lapsia erotellaan uskonnon takia päiväkodin toiminnassa, olkootkin vaan kerran pari vuodessa, mutta koska me ei olla fundamentalisteja mihinkään suuntaan niin ajattelin, että jos O on utelias ja haluaa mennä niin saisi mennä.

No. Mitä ne olivat sitten tehneet 1-5-vuotiaiden kanssa siellä kirkossa?
Oli rukoiltu. Luettu Raamattua. Pappi oli käynyt siunaamassa lapsia ja tehnyt ristinmerkkejä - tämän olivat lapset oppineet, tarkoituksella tai ei. Siunailivat sitten toisiaan tarhassa iltapäivällä.
Kieltämättä tuli vähän WTF-olo.
Kun näitä kirkollisten menojen sisällyttämistä päiväkodin ja koulujen ohjelmaan perustellaan yleissivistyksellä, niin en kyllä ihan tiedä miten paljon tämä sivisti alle kouluikäisiä.
Kuvittelin, että pappi kertoisi lapsille ymmärrettävällä tavalla miksi pääsiäistä vietetään.
Kuolema tai ylösnousemus ovat niin abstrakteja käsitteitä, että kovin syvällisesti niitä ei voi tuonikäisten kanssa käsitellä. Sellainen K-2 versio.
Mutta tämä kyllä vahvisti mun mielipidettä siitä, että kaikki tunnustuksellinen toiminta pois päiväkodeista ja kouluista, ja äkkiä.

Miksi?
Koska uskonnonvapaus.
Koska uskontokasvatus kuuluu kodeille. 
Koska se ei ole "yleissivistävää", sillä kirkollisiin tilaisuuksiin osallistuu ne lapset, jotka jo valmiiksi ovat kristinuskon välittömässä vaikutuspiirissä.
Askartelu tai kotileikit eivät yleissivistä sitä päiväkotiin odottamaan jäävää joukkoa.
Jos ne tekisivät tarhassa jonkun yleisen uskonto-tournéen, jossa tutustuttaisiin sen lähikirkon lisäksi synagoogaan ja moskeijaan ja vaikka Jehovan todistajien valtakunnansaliin niin hienoa, se olisi yleissivistävää. On hyvä, että lapset kuulevat eri uskonnoista ja jopa näkevät kuinka niitä harjoitetaan.
Mutta ei ole verorahoilla tuotetun kunnallisen palvelun tehtävä viedä lapsia siunattavaksi tai opettelemaan rukoilemaan.
Korkeintaan tarhapäivän jälkeisenä ylimääräisenä ohjelmanumerona, jos jotkut vanhemmat eivät itse viitsi tätä osuutta uskontokasvatuksesta suorittaa (koska se on ehkä vähän tylsää?).
Mä en usko että se palvelee tarkoitustaan, että muutenkin jo melkoisesta resurssipulasta kärsivä päivähoitolaitos jakaa lapsia melko erottelevasti ryhmiin joista toiset viedään siunattavaksi ja toiset jäävät leikkimään piilosta.
Ja kun nyt on niin monessa paikassa puhuttu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kuinka sen mahdollinen tarveharkintaisuus olisi leimaavaa, niin kyllä tässä on kyse aikamoisesta ruohonjuuritason segregaatiosta. 

Mutta tulipahan sekin nähtyä. Ensi kerralla sitten taas se kotipäivä, kun varhaiskasvatuksen sijaan keskitytään kirkkotouhuihin.


Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 21.3.2013. Ja valitettavasti vieläkin ajankohtainen

9 kommenttia:

  1. Voi olla, että oon kommentoinut tätä jo Periaatteen naisen puolella, mutta siis että joo, samaa mieltä. Stana. :D Eikö se olisi käytännön ja kasvatuksenkin kannalta ihan hitosti helpompaa, jos ei sotkettaisi näitä hommia keskenään päiväkodeissa ja kouluissa. Vanhemmat, kukin tykönään, hoitakoot sitten jeesushommat lapsiensa kanssa, jos haluavat. Minäkin tykkään perinteistä, ainakin joistain, mutta ne voidaan hoitaa sitten muualla, ja juhliahan voi koulussa järjestää ilman uskontoa ja kirkkoakin. Minustakin voitaisiin opettaa yleissivistävästi jossain osuudessa kaikista uskonnoista, mutta että koulujen uskonnon tunnit sellaisenaan joutaisi jo vaihtoon.

    Ja ihan aiheesta irrallaan, ne kaikki kirkon omimat juhlaperinteet ovat suureksi osaksi alunperin pakanajuhlista, joten meitä kirkottomia joulun ym. viettäjiä ei voi syyttää kaksinaisuudesta! Hahha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästähän kehkeytyi ihan hyvä keskustelu PeNan puolella, harmi ettei niitä kommentteja saa samaan tyyliin siirrettyä (tai ehkä saa, en todellakaan oo mikään datavelho).

      Meillä tää viimeisin keissi oli tapetilla jo ennen julkisuutta, kun (ateisti)tuttavaperheen tytär sai paikan ko.kerhosta, ja kun perheen isä tätä asiaa kaupungin kanssa selvitti niin sieltä oli lyöty luuria korvaan ja ns. kuittailtu, että ihan nipottamista kun ei hellareiden kerhot kelpaa…
      Mä tosiaan entisenä et:läisenä pidin sitä hyvänä ja pätevänä tapana pohtia etiikkaa, oppia peruskama kaikista uskonnoista ja historiasta - toivon HARTAASTI että pian olisi kaikille pakollinen, yhteinen uskontotiede, jossa ei laulettaisi yhtään riparilaulua tai muutenkaan jeesusteltaisi, sitä vartenhan on vanhat kunnon pyhäkoulut.

      (Ja aina kun tulee se "rusinat pullasta"-kommentti, että kyllä ne kirkolliset pyhät kelpaa ja jouluakin taidatte juhlia, niin voi kysyä että onko se kunnon kristitty odottanut avioliittoon ja noudattanut muutenkin sakramentteja kirjaimellisesti…).

      Poista
  2. Syvältä on myös se, että muslimioppilaille järjestetään islaminopetusta verorahoin.
    Tämä(kin) on sellainen asia, joka kuuluu perheen oman kasvatusvastuun piiriin.
    Ja samaan aikaan resursseja (=rahaa) ei löydy erityisopetukseen ja tukiopetukseen. Kaikenmaailman hihhulointiinkyllä löytyy. T: JonnaJ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh…
      Kaikki uskonnonopetushan järjestetään verorahoin, pidän sitä kaikkea tasapuolisen hihhulointina ja soisin, että kaikki opiskelisivat samaa uskontotiedettä omasta uskontokunnasta riippumatta.
      Niin kauan kuin me pakanat, kaikki ba'hait ja muslimit yms. rahoitetaan luterilaista kirkkoa yhteisöveron muodossa, lienee ihan kohtuullista että kun kerran luterilaiset lapset saavat koulussa oman uskontonsa opetusta, myös ne veroja maksavat muslimit saavat samaa kohtelua?
      Vaikka siis pohjimmiltaan olen samaa mieltä: Sen oman uskonnon opetus kuuluu vanhemmille ja seurakunnille, ei julkisin varoin rahoitetulle koululaitokselle - rahoille olisi parempaakin käyttöä.

      Poista
  3. Tässä on jotenkin niin monta wtf-kohtaa (niin tässä vanhassa postauksessa kuin uudessa uutisessakin).
    Miksi helluntaiseurakunta tarjoaisi ei-katsomuksellista iltapäivätoimintaa? Joojoo, koska niin se saavat tehtyä kaupungin kanssa diilin ja saavat enemmän rahaa. Mut jos oon lukenut Raamattuni ees sinne päin, ei sen ihan niin pitäisi mennä.

    Samoin tää "kirkkovierailut ovat yleissivistystä". Aikuiselle kyllä. Olen päässyt osallistumaan eri uskontokuntien (ortodoksi, katolinen, muslimi, juutalainen) jumalanpalveluksiin, ja ne ovat antaneet mulle paljon. Mutta oon aina ollut aikuinen, tai ainakin melkein, ja siis osannut jo suhteuttaa asioita omaan maailmankuvaani. Lapselle? Mahdollisesti sivistävät, sitä en kiellä. Mutta on olemassa myös se mahdollisuus, että tilaisuus onkin pelottava tai maailmankuvaa sekoittava. Ja kun ei oo ees omaa aikuista mukana.
    Jos jumalanpalvelus muutettaisiin "yleissivistäväksi", eli jätettäisiin tunnustuksellisuutta pois, miksi pitää koko jumista? Kun siinä se rukoilu, siunaukset jne. on aika oleellinen osa koko pakettia.

    En siis voi käsittää, miksi päiväkodista tai koulusta pitäisi käydä kirkossa. (Tai joo, tavallaan ymmärrän, seurakunnat pelkää kontaktien menettämistä, ja kun aina on tehty näin niin eihän sitä nyt voi ja blaablaablaa, mut fakta on se, että kaikki olisi mahdollista kun vain ajateltaisiin uudella tavalla). Ja jos kirkoista halutaan pitää kiinni, voitaisiin se tehdä ees niin kuin mun edellisessä (ja tulevassa) työkunnassa:
    Joulu- ja kevätjuhlaa ennen oli kirkkohetki, johon olivat kutsutut oppilaat perheineen, ja sitten siirryttiin koululle pitämään maallinen osuus pirskeistä. Ne, jotka halusivat tulla kirkkoon, sinne tulivat, ja uskonnottomat ja aamu-uniset saapuivat vasta koululle.
    Seurakunta sai pitää kiinni perinteisestä koulukirkostaan, ne perheet jotka haikailivat kirkon perään sinne pääsivät, ja kenellekään ei tarvinnut järjestää mitään oheisohjelmaa. win-win. Puhumattakaan siitä, että me opettajat vältyimme valvomasta lapsia kirkossa...

    Eri uskontojen opetuksesta koulussa en taida edes viitsiä aloittaa.
    Yhteenvetona ehkä, että kyllä kiitos, koulut ja päiväkodit tunnustuksettomiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskan malli!
      Mä vähän tulkitsin Pampulan omahoitajaa (kun aloituskeskustelussa puhuttiin kuinka paljon meidän pojat osallistuu uskonnolliseen kasvatukseen) että kirkkovierailusta on ehkä joskus enemmän haittaa kuin hyötyä - ja tosiaan, noiden 2-vuotiaiden raahaaminen mihinkään jumalanpalvelukseen tuntuu aika koomiselta…

      Olen kaikesta samaa mieltä. Mä toivoisin juuri tuota toteutustapaa noihin koulun juhliin yhdistettyihin kirkkohetkiin - erillään varsinaisesta ohjelmasta, mahdollisuus niille jotka tahtoo eikä niin että kaikki pakanat sitten pistetään keskenään askartelemaan siksi aikaa kun muut käy laulamassa Suvivirret yms. Mä voisin hyvin kuvitella meneväni lasten kanssa joulukirkkoon ihan tapakasvatuksen nimissä, mutta tahdon kyllä olla itse mukana - varmistamassa etteivät vaan tule heti aivopestyiksi… :D.

      Poista
    2. Ranskan malli joo!
      Paitsi että ehkä vähän vähemmän niuholla tavalla, mä en jaksaisi ratsata oppilailta huiveja ja kaulassa riippuvia ristejä.
      Mutta uskonnonopetuksen antaisin mieluusti seurakunnille. Kunhan saisin tilalle et-tunnit, joissa saisin keskittyä etiikan kysymyksiin (mitä nytkin ehkä saatan korostaa raamatuntuntemuksen sijaan, hups vaan).

      Poista
  4. Hei,

    Minua kiinnostaa mielipiteesti pakkoruotsista? Tai mitä mieltä olet siitä, että kaikkien on opiskeltava ko. kieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tää oli ihanan virallinen kysymys! Virallinen kannanotto!

      Noh. En mä ole mikään pakkoruotsin ylin ystävä. Sen tarpeellisuutta on vaikea perustella etenkin itärajan läheisyydessä, ja kulttuuriperinnöstä ja historiasta huolimatta kyse on marginaalisesta kielestä. Sen lisäksi opetusmetodit on sitä luokkaa, että edes tällainen keskinkertainen kielinero ei saa itseään Tukholmassa kouluruotsilla ymmärretyksi. Mun mielestä kielten osaaminen on rikkaus ja oma, heikko ruotsintaito harmittaa (etenkin kun olin Stockalla töissä…), mutta uskon että valinnaisuudella ja vapaaehtoisuudella päästäisiin parempiin oppimistuloksiin (ei se määrä vaan se laatu!). En ole kuitenkaan ekana nousemassa barrikadeille tämän takia...

      Poista

i Digame !