11.8.2014

RANDOM

Ajatuksia kuluneen 2 viikon ajalta. Juuri parempaan postaukseen en tällä hetkellä pysty, sori.

- Synnytyssalissa (joo, vielä ainakin yksi synnytysjuttu) tuijotin varmaan kolme tuntia "BIOLOGINEN JÄTE"-laatikkoa ja mietin, mikä helvetti on "15 tukka". No se on tietenkin ISTUKKA.

- Hajuaisti on aisteista aliarvostetuin. Ihan mieletöntä, miten tutulle kaikki tuoksuu/haisee. Vastasyntyneiden ja -synnyttäneiden vuodeosasto. Maitokakka. Hikinen vauva. Uusi tuttavuus oli napatynkä mätäkuussa, se onneksi irtosi viiden päivän iässä.

- Jos pelkät uutiset eivät maksimoi maailmantuskaa, niin kannattaa katsoa Yle Areenasta dokumentteja esim. Nicaragualaisista katuvauvoista. Toimii…

- Mikä musta muuten tulee isona? (Kävin kyllä yhdessä pääsykokeessa keväällä, terveisiä varasijalta 243! Mikä ei oikeasti ole niin paha miltä kuulostaa, kun hakijoita oli yli 1400…).

- Ei ainakaan mikään sihteeri. Jos viime viikolle oli tasan kaksi sovittua ohjelmanumeroa (puolustus: Molemmat sovittu synnärillä alle vuorokausi synnytyksestä, kalenterikaan ei ollut mukana) niin vain tosi ammattilainen buukkaa ne päällekkäin.

- Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, tai sitten Sanomalla maksetaan toimittajille jotain tähtitieteellisiä palkkoja, jonka takia olemme saaneet ensin lukea köyhästä eläkeläispariskunnasta ja sitten pienituloisesta lapsiperheestä (jätin lainausmerkit haastateltuja kuvaavien adjektiivien edestä, koska se olisi ollut liian ilmeistä).

- Huomatkaa tämä, bloggaajat ja kaikki hyväntahtoiset ihmiset! Oisin heti kävelemässä (huh, kerrankin ei tarvitse juosta!) mutta katos, Nipsulla on nimijuhlat samana päivänä.

Oli mulla jotain muutakin, mutta enhän mä näillä aivoilla mitään muista. Hasta pronto!

4 kommenttia:

  1. Olen lähdössä kirjabloggaajana mukaan tempaukseen ja kävelykin on vakaana aikomuksena. Hyvä tempaus. :)

    VastaaPoista
  2. Mäkin löydän itseni kesken aamuöisen vaipanvaihdon tuskailemasta, mitä teen loppuelämäni. Takataskussa humanistinen tutkinto, tammikuussa alkanut lomautus päättyi irtisanomiseen ja oman alan työtilanne on heikko. No onneksi kuopus on vasta 2,5 kk, tässä mitään kiirettä sinne loppuelämään!

    Ihailtavan valistuneita randompohdintoja. Mä vietän aikani ihan pihalla. Vilkaisu uutisiin, ja tärisen ahdistuksesta varmana siitä että mies joutuu sotaan, esikoinen jää traktorin alle tai putoaa likakaivoon (ne on a-i-n-a 2-v poikia!) ja vauva saa ebolan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kaikki motivaatio ja kunnianhimo on kadonnut tässä äitiyden myötä, jos ei olisi taloudellista pakkoa niin toistaiseksi riittäisi kaikki riennot, lapset ja urheilu elämänsisällöksi. Toki ehkä löydän taas sen sisäisen palon kun alkaa seinät kaatua päälle…

      Joo ebola! Ja oikeastaan KAIKKI viime aikojen uutiset, voi masennus.

      Poista

i Digame !