12.8.2014

RISTIRIITOJA

En osaa päättää.

Haluaisinko, että aika pysähtyisi kokonaan ja saisin ikuisesti pitää yhden vauvan, Nipsu olisi mahdollisimman pitkään tällainen tiedoton pötkylä (vähän niin kuin Simpsonien Maggie?). Toisaalta en malta odottaa, että kuopus kasvaa, alkaa ottaa kontaktia, opimme tuntemaan tyypin todellisen luonteen. Tiedän jo valmiiksi, että tämä maaginen alkuvaihe unohtuu nopeasti, alan sekoittaa poikien vauvakuvat ja kuka teki mitäkin, niin paljon kuin olenkin sitä mieltä, että lapset ne vasta paranevat iän myötä.

Ja miten kaksivuotias voi olla samaan aikaan parhaimmillaan ja pahimmillaan. Hellyyttävän hauska, toisaalta karkaileva, tottelematon, kamala kauhukakara. Joka tietty sekaisin perhedynamiikan muutoksesta, päiväkodista ja omasta kasvustaankin. Käy hermoille, saa äidin etsimään jotain uhmaikäisille suunnattua ympärivuotista sotilasakatemiaa, samalla sulattaa sydämen olemalla oma ihana itsensä, joka vasta alkaa - anteeksi vain kliseinen ilmaisu - puhjeta kukkaan.

Itsenäistyvä nelivuotias, jolta tulee vaadittua ihan liikaa, onhan se nyt isoin isoveli, osaava ja taitava mutta kuitenkin pieni kaveri, joka tahtoo tulla väliin nukkumaan kun näkee painajaisia. Huolehtii veljistään liiankin paljon, ja äiti kasaa liikaa vastuuta: Odota. Auta. Tee sitä. Älä tee tuota. Voitko nyt hetken katsoa Pampulan perään? Silitätkö hetken Nipaa? Ihan kohta on sinun vuorosi (eli viimeisenä. Anteeksi kulta). Kiltti, herkkä ja liiankin helppo, jääkö se nyt ihan paitsioon, parka.

Mullistus, ikää 2 viikkoa ja 8 tuntia, yhä täydellinen.

14 kommenttia:

  1. Paljon paljon onnea ihanan pötkylän johdosta! Hän on todella lutusen näköinen ♥

    VastaaPoista
  2. Ihan sama fiilikset. 8-viikkoinen täydellinen ihanuus, jonka kanssa haluaisi edelleen vaan pesiä ja nuuhkutella. Pelkään, etten kohta muista tästä kuin sen, minkä valokuvat ja videot todistavat. Enkä muistakaan. Ja helppo vauva aiheuttaa jo nyt haikeuden: onko tää nyt vika kerta tätä?

    Ja sitten kolmevuotias uhmapallo, joka on kumminkin maailman ihanin, älykkäin ja hauskin. Sanoo: "Sit en oo sun kaveri, minä heitän sut tyrmään!" ja toisaalta: "Mulla on täällä taskussa energiaa. Sano, jos alkaa väsyttää, niin annan sitä sullekin!".

    Voihan tunteet.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on aika mielenkiintoinen kombinaatio kun yksi 4-vuotias, jonka kyselykausi ei ole vieläkään ohi, uhmahullu 2-vee ja sit tiheän imun kaudessa elävä mahakipuinen melkein 3-viikkoinen. Huh huh :D. (Olen siis pari kertaa vannonut että tämä on varmasti vika kerta, vaikka varaan oikeuden muuttaa mieleni heti kun edes 1/3 siirtyy seuraavaan vaiheeseen).
      Ja meillä kanssa 4-veen kommentti: "Taidat olla äiti aika väsynyt. Jospa menet nukkumaan, minä hoidan veljet". Oli varsin houkutteleva tarjous - en tarttunut siihen kuitenkaan...

      Poista
  3. Hei ihan samaa oon pohtinut. Siis tiedottomat pötkylät ♥ mutta hymyilevät ja kontaktia ottavat pötkylät ♥

    Ainahan voi tehdä neljännen lapsen :D (ja joo ei niitä lapsia tehdä, vaan saadaan..ja ja ja..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Pakollinen disclaimer, todella).
      Joo, nyt alkaa olla jo pidempiä hereilläoloja ja tuntuu, että kehitys on ihan liian vauhdikasta. Hymyjä odotellessa.

      Poista
  4. Voi jestas mikä söpöliini ♥

    Noi on mielenkiintoisia juttuja, että millaisia eroja sisaruksissa on ja millaisia niistä kasvaa. Mä muuten luin juuri jostain iltapäivälehdestä kamalista isommista sisarista. Mä oon ollut se kauhukuva. Tehnyt ne kaikki kauheudet. Leikannut toisen hiukset, pistänyt syömään jotain pahaa, isomman oikeudella komentanut jne jne. Piti ihan lähettää siskolle linkki ja kertoa, että joka tapauksessa tätä rakastan ;) Nii että varotuksena vaan. Kaikkea kivaahan sulla on siellä edessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi toi isoin veli on ihan ylihuolehtiva ja mielettömän suojeleva (toki ne joskus, eli joka päivä, riitelee jostain lelusta, mutta toistaiseksi kukaan ei ole syöttänyt kenellekään kakkaa tms) joten sinä päivänä kun se alkaa kiusata veljiä niin tulen oikeasti järkyttymään. Kun oon tällainen hyväuskoinen ainokainen, joka ei tajua näitä sisaruusjuttuja kuin kantapään kautta omia lapsia tarkkailemalla...

      Poista
  5. Toi on kyllä ikuinen dilemma, kun aina on se paras ikä - ja sitten useamman kanssa kuitenkin tietää jo, että hyvää on luvassa edessä päinkin. Mä tykkään kyllä näistä puhuvista tyypeistä. Mutta on noissa vauvoissa jotain, kyllä luonto on osannut tämänkin homman hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se aina lohduttaa, kun tulee näitä äidin kasvukipuja - it keeps getting better!

      Poista

i Digame !