7.8.2014

VAROKAA, VIRIKELAPSET TULEE!

Kolme aamupäivää on istuttu tutun päiväkodin pihalla. Virallisesti harjoittelu alkaa vasta ensi viikolla, mutta oma leikkipuisto on tyhjentynyt ikätovereista joten olemme aloittaneet "pehmeän laskun". Tarkoitus olisi, että isoveljet kävisivät kunnallisessa, käyttäjilleen naurettavan halvassa päivähoidossa kolmena päivänä viikossa kuusi tuntia. Mulle se tarkoittaa 18 tuntia viikossa vauvan tuijotteluun, kotitöihin ja kauppareissuihin, nukkumiseen, opiskeluun ja ihan vaan olemiseen. Tarhalaisille se toivottavasti tarkoittaa 18 tuntia touhua, leikkiä, retkiä, laulua ja varmaan vähän niitä päiväunia (mistä ei voi valittaa, koska kuuluu pakettiin - vaikka kumpikaan ei enää päikkäreitä kotioloissa nuku). Luultavasti luvassa on myös sairastelukierre, kiukuttelua ja kadonneita kurahanskoja.

Olen varsin sinut tämän päätöksen kanssa, vaikka aika monelta taholta - myös päiväkodista - on annettu ymmärtää että isojen sisarusten kärrääminen hoitoon on kardinaalimunaus ja johtaa häiriintyneeseen kiintymyssuhteeseen, mustasukkaisuuteen ja käytöshäiriöihin. Olen ilmeisesti kasvattanut tarpeeksi paksun nahan näissä kasvatusasioissa, ja uskon, että tämä on paras ratkaisu koko perheelle. Jos ei ole, pojat voivat taas jäädä kotiin, ja sen ne tekevät viimeistään taas keväällä kun luvassa on ainakin neljän kuukauden kesäloma. Viimeiset 8 kuukautta, jotka Omppu on ollut kotona, sujuivat yllättävän hyvin. Nyt kuitenkin olen maalannut pari pirua seinälle: Isoveljet ovat olleet huonoja nukkujia ja jos pienin veli on samaa sarjaa niin oman mielenterveyden ja jaksamisen kannalta äidin päiväunet kolmena päivänä viikossa kuulostavat henkiseltä pelastusrenkaalta.

Päiväkoti on sama, missä pojille on ollut paikat jo pidempään. O jäi kotiin viime talvena kun aamuisin itku ei loppunut ja lapsi koki tulleensa kiusatuksi - eikä se tunne ollut ihan tuulesta temmattu. Toivon hartaasti, että uudella yrityksellä ei näitä sopeutumisvaikeuksia tule. Pampulan osalta toivon tarhan tekevän ihmeitä niin sosiaalisille taidoille kuin toistaiseksi olemattoman puheen kehitykselle. Mitään sirkustemppuja en odota, pääasia että lapset viihtyisivät ja haluaisivat käydä tarhassa - osa-aikaisina niin kauan kunnes pikkuvelikin liittyy remmiin. Töitä palaan luultavasti tekemään jonkin verran jo jouluun mennessä, toisaalta kaikki opiskelu- ja työkuviot vaativat vielä aika paljon pohdintaa. Siihen ajatustyöhönkin ajattelin käyttää niitä 18 tuntia ilman viihdytys- tai vahdintavastuuta.

Onneksi meillä on mahdollisuus muuttaa mieltä tarvittaessa, sillä napanuora poikiin onkin ollut hieman tiukemmalla kuin kuvittelin. Melkein 2,5-vuotiaana Pampula alkaa olla ikämiessarjaa päiväkodinaloittajana, ja 8 kuukautta mulla oli Omppu joka päivä juttuseurana. Yhtäkkiä kotona voi olla aika hiljaista, ja jopa yksinäistä. Tuntuu kovin dramaattiselta luovuttaa kasvatusvastuu kolmena päivänä viikossa jollekin toiselle, olkootkin alan ammattilainen. Luultavasti niistä rauhallisista päivistä oppii nopeasti nauttimaan, mutta vierotusoireita on varmasti tiedossa.

12 kommenttia:

  1. Henkilökohtaiset valinnat tässä perheessä: äiti töissä, 3-vuotias tarhassa, isä ja 1-vuotias kotona. Jos jollain on valitettavaa, niin haluaisin valituksen mukana verorahani takaisin, joilla olen tietääkseni rahoittanut tämän ratkaisun melko moneen kertaan. Ugh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mä en voi väittää rahoittaneeni kun mun verotulot ei kenenkään päätä huimaa (tosin eh eh, meidän lapselle ei tarvitse laskea ruokakuluja, ne on niin nirsoja), mutta näen ne harmaan sävyt ja miksi eri ratkaisuihin päädytään.
      (Sain laskun synnäriltä ja otti päähän kun oli veloitettu 3 päivästä, vaikka olin koko laitoksessa alle 2 vrk. Sen verran kuitenkin löysin sisäisen demarini että annoin valituksen olla… ja annoin laskun Miehen maksettavaksi).

      Poista
    2. Sovitaan, että mä olen rahoittanut myös sun osalta - ja mielelläni =)!

      Poista
  2. Täälläkin virikelapsen äiti ilmoittautuu! 2 kk kesätauon jälkeen Aikavaras jatkaa nyt ekaa viikkoa aamupäivähoidossa klo 8-11.45 - ja voi että miten paljon parempi äiti olen jaksanut olla loppupäivän. Kun 2 sotkuista ruokailua ja aamupäiväleikit on ulkoistettu ja saan joko relata vauvan kanssa tai hoitaa asioita rauhassa ja raivarittomasti (kauppa, ruoanlaitto, neuvola jne.), ah autuutta. Lapsi itsekin viihtyy hoidossa ja toisaalta viihtyy sitten loppupäivän kiukuttomammin mun holhouksessa.

    Mun vain pitäisi vielä parkita nahkaani paksummaksi asian suhteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvata, helpottaa omaa oloa. Ja teillä on tosi lyhyet päivät, alle 4 tuntia! Ja mäkin odotan jo huomista, kun pojat jää 2 tunniksi omilleen… Huh heijaa, on meinaa ollut herra Keskimmäisen kanssa varsin vaikeaa ajoittain (ihan de ja vu siihen mitä oli kun Keskimmäinen syntyi ja Esikoinen sekosi…).

      Poista
  3. Meilläkin neiti jatkaa kesätauon jälkeen tarhassa vaikka olenkin nyt Poikasen kanssa kotona. Puolessatoista vuodessa on jo ehtinyt syntyä kaverisuhteita joita tuntuisi tylyltä katkaista, ja muutenkin tyttö ihan selvästi jo kaipaa päiväkotiin. Kyllä tätä päätöstä pitkään pohdittiin, mutta tähän nyt päädyttiin, puoli päivää kahdesti viikossa. Neiti saa niitä virikkeitä ja huilia vauva-arjesta, miä saan huilia uhmailusta. Onneksi meillä on ymmärtäväiset päiväkodin tädit. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta oikeasti, noihan on minipäiviä - klassista että äidit tuntee syyllisyyttä jostain hassuista, lyhyistä hoitopäivistä, sitten taas ne ihan oikeat ongelmatapaukset (joita mä en tunne yhtään, että lapsi olisi 40h/vko hoidossa vaikka äiti/isä/kaikki muut kotona) tuskin tiedostaa tätä tilannetta ollenkaan…
      Ja joo, huili uhmailusta on erittäin tarpeen - tekee vauvallekin hyvää kun joku ei huuda koko ajan (näin meillä, huutaja tällä hetkellä joko kypsä mutsi tai Keskimmäinen. Tai sit se vauva).

      Poista
  4. Mä en jotenkin ikinä edes mieltänyt meidän esikoista virikelapseksi, olin jo niin sisäistänyt ranskalaisen kuvion, että totta kai yli 3-vuotias jatkaa "koulunkäyntiään" vaikka vanhemmat olisikin kotona vauvan / vauvojen kanssa. Toi päiväuniargumentti on musta aika painava argumentti. Vaikka meillä on periaatteessa ihan hyvin nukkuvia lapsia, niin kesälomalla lähdin kolmeksi yöksi unievakkoon miehen isoäidin luo, kun totesin, että kappas, on mennyt kolme viikkoa niin etten ole nukkunut yhtään yötä kunnolla, enkä lähde siinä tilassa ajamaan perhettä 3000 kilometrin matkaa kotiin.

    Mutta tsemppiä hoitoon paluuseen, ja toivottavasti se tosiaan sujuu nyt mukavissa merkeissä, kaikkien osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So far so good, mutta ei tässä ole kuin 4 päivää vasta treenailtu…
      Ja tosiaan suomalaisäidit on varmaan omaa luokkaansa itsensä (ja noh, myös toistensa) syyllistämisessä, koska onhan täällä kaikki perhe-etuudet ja -vapaat ihan omaa luokkaansa kansainvälisessä mittakaavassa.
      Ja huomisen 2 tuntia omaa aikaa on jo varattu päikkäreille. Niiden voimilla eteenpäin...

      Poista
  5. Itsellänihän on tässä säännöllisen epäsäännöllisesti koulua seuraavat 2kk ja arvaa mitä? Mulla on vapaina kouluviikkoina 4x6h ihan omaa vapaata kun lähemmäs 4v koltiainen sisäänajaa päiväkotiaan työharjoitteluiteni alkua varten. Jumppaan ja juon latteja ilman lasta ;) Ei noita täysin tyhjiä viikkoja nyt ole kuin parin-kolmen viikon verran. Mutta niitä potentiaalisia vapaapäiviä olisi enemmänkin. Minusta kuitenkin parempi että poika pääsee remmiin mukaan nyt kun koko ryhmä on uusi että siirtyminen kokopäivätyöläisten päiväkotilapseksi on sitten lokakuussa kivuttomampaa.

    - satunnainen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauti vapaapäivistä, en usko että niitä kellään vanhemmalla on liikaa. :)
      -Satunnainen kommentteihin vastaaja

      Poista
  6. Vaikka onkin vanha teksti, niin pakko kommentoida vielä. Meillä päiväkoti nimenomaan suositteli, että olisi vilkkaalle ja aktiiviselle lapselle hyväksi jatkaa siellä sen sijaan, että jäisi minun ja vauvan kanssa kotiin..

    VastaaPoista

i Digame !