4.8.2014

VIIKKO AVARUUSMATKAAJAN KANSSA


Jos raskauden viimeiset viikot matelivat, niin nyt aika on lentänyt. Klassinen kuka voisi kellot seisauttaa-syndrooma, kun tuhisevasta vauvasta vaan ei saa tarpeeksi - tosin kolmannella kierroksella keskittyminen vauvaan tapahtuu lähinnä yöaikaan kun yksikään isoveli ei vaadi huomiota (tai vaihtoehtoisesti ole niin epäilyttävän hiljaa, että pitää mennä tarkastamaan tilanne). Avaruusmatkaaja on asunut meillä viikon ja kietonut koko perheen pullean pikkusormensa ympärille.

Perinteiset, jo Pampulan syntymästä tutut riittämättömyyden tunteet ja morkkikset ovat olleet toki läsnä kun kainalot loppuvat kesken. On ollut hetkiä, jolloin kaikki kolme poikaa ja niiden äiti kaikki itkevät, ja yksi mutsin meltdown julkisella paikalla kun lähdin ylisuorittamaan vauvan kanssa. Kuitenkin pääasiassa arki on sujunut yllättävän hyvin. Isoveljet pitävät pikkuveljestään, etenkin O on osallistuva, huolehtiva ja kaikin puolin ihana isoveli. Kumpikin on sekoillut normaalia enemmän ja varmasti muutosta oireillaan vielä pitkään, mutta kuopus on saanut onneksi osakseen vain rakkautta.

Nipsu on maailman nauravin vauva. Sillä mahtaa olla hulvattomat unet, sillä pääasiassa nukkuessaan tyyppi hekottelee itsekseen, ja hereillä ollessaankin lähinnä hymyilee universumille. Syntymäpaino saavutettiin jo neljän päivän iässä, eli ruoka maistuu ja posket kasvavat silmissä. Jonkin verran vatsavaivoja on itketty, mutta yöt nukkuu aika hyvin. Boikotoi kyllä hoitotoimenpiteitä äänekkäästi eikä pikku nudistina erityisemmin perusta pukemisesta, mutta noin yleisesti ottaen hän on täydellinen. Näin ihanaa tyyppiä en edes osannut kuvitella kasvattaneeni vatsassani.

Ja mä olisin ihan valmis vaikka maratoonille, jos vain malttaisin olla erossa vauvasta. Palautuminen on ollut nopeaa kahdessa aikaisemmassakin synnytyksessä, mutta nyt olo on ennätyksellisen hyvä. Tällä kertaa maito nousi kivuttomasti ja nopeasti, hormonitasot eivät heittele ihan niin pahasti kuin esikoisen syntyessä, öisin saan nukuttua kivasti sen mitä vauvan tuijottelulta maltan ja kroppa on toipunut 4,5 kilon puskemisesta tosi hyvin. Näillä vauvahöyryillä jaksaa hyvin. Kyllä oli hyvä idea antaa lupa kolmannelle lapselle tulla!


13 kommenttia:

  1. Eikä mikä suloisuus, onnea vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, kyllä tässä on aika onnellinen (ja onnistunut :D ) olo!

      Poista
  2. No vähän samoilla linjoilla edellisen kanssa. Ihanaa, piti munkin kommentoida, mutta sanonkin vain että :-) <3

    VastaaPoista
  3. Oih! Ihana pikkuinen <3 Ja ihanat vauvahöyryt, niillä jaksaa!

    Oi jos vauvantuoksua vois välittää netin välityksellä. Näistä kuvista voi kyllä melkein aistia sen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mä saan pullotettua vauvantuoksua? Koska jos tää on ihan oikeasti viimeinen, niin mulle tulee kauheat vieroitusoireet! (Sitten olen se hullu muija joka menee synnytyssairaalaan haistelee vastasyntyneitä…).

      Poista
  4. On se pikkuinen ihana, oi jospa vielä voisi, mutta kun ei.

    Ihan isoveljien näköinen on tämäkin tapaus :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Never say never?
      Ja on se aika paljon etenkin Ompun näköinen, mutta ihan rehellisesti sanoen kolmikon söpöin vauva :D.

      Poista
  5. Se on niin ihanaa se alku, toki jatkokin, mutta ne ensipäivät <3
    Oikein kiva että sieltä sattui teille tulemaan ihana tyyppi!
    Ja tosiaan se on uskomatonta miten ne päivät juoksee. Ja vuodetkin.
    Ei auta kuin parhaansa yrittää nauttia talteen :)
    Niin ja on hän söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pysty ajattelemaan että oikeasti tyyppi on jo KAKSI VIIKKOA (voi tätä mun vastausnopeutta). En kestä. Nyt aika seis.

      Poista
  6. Tuo on niin ihmeellistä aikaa! Kaikki hormonihöyryt ja rakkaus ja tuhina. <3

    VastaaPoista

i Digame !