No niin, nyt tuntuu vanhalta ja vasyneelta. Teinivuodet on vaistamattomasti takana ja olen lahempana kolmenkympinkriisia kuin kymmenenvuotispaivaani. I´m over the hill! Ei vaan, pitaa koota itsensa ja yrittaa uskoa siihen, etta elama jatkuu kaksikymppisenakin.
Sunnuntai meni kankkusesta toipuessa, kaytiin leffassa koska Suomen hintoihin verrattuna se on taalla halpaa hupia. Yritimme livahtaa eraan viiden tahden hotellin uima-altaille, mutta olemme ilmeisen nuhjuisia silla yli-innokas ovipoika bongasi meidat ja kehoitti suosiolla siirtymaan julkiselle rannalle. Damnit!
Eilen oli ensimmainen tyopaiva, joka kului lahinna paikan palveluperiaatteiden esittelyyn (eli pitaa hymyilla kuin Hangon keksi vaikka asiakkaat heittelisivat katkaravuilla) seka univormun valintaan. Mulla ja P:llä kavi tsaka, mutta kasvoistaan palanut S-parka sai neonvihrean kammotuksen tyopaidakseen. Tyttoreppana nayttaa ihan liikennevalolta siina limenvarisessa teltassa.
Matkalla mukana seurannut hyva tuuri jatkui sikali, etta eras paikan tyotekijoista (yllattaen nimeltaan  Cesar, kuten joka toinen meksikolaisurho) tarjosi meille huonetta kodistaan. Vuokra olisi ihan maksettava ja sijainti lahella Zona Hoteleraa. Kaydaan tanaan ennen vuoron alkua tarkastamassa tilukset, mutta nailla parametreilla sinne muutetaan. Onneksi muuten koulutusjakson yksi osuus on perehdyttaminen ruokalistaan, eli paastaan maistelemaan merenherkkuja. Kurja juttu vaan, etta olen yha kasvissyoja, mutta aina voin vaittaa etta ranskikset on Suomessa tuntematon kasite jne.
Eilen torsattiin gourmetateriaan eraassa kasvisraflassa, josta tulee taatusti meidan kantis. Koti-ikava helpottui hieman kun saatiin humusta (ihan kuin olisin kotoisin jostain Libanonista...) ja kikherneita. Odotan kuitenkin innolla omaa -vaikkakin valiaikaista- kotia ja keittiota, jossa voisin opetella kokkauksen alkeet. Tai jos alan tienata tarpeeksi palkkaan varmaan itselleni palvelijan. Vitsi.
Eipa tassa muuta kuin tuliset terveiset Suomeen.