18.9.2014

3 X RASKAUS

Okei, mulla on joku mielenterveysongelma: Näin eilen aamulla jonkun tukevasti raskaana olevan rouvashenkilön lyllertämässä kadulla ja se iski, taas. Ikävä raskausmahaa. Sitä epämukavaa etureppua, josta haaveilin melkein koko kesän pääseväni eroon. Selvästi ei kulje hissi ihan ylös asti meikäläisellä, melko nopeasti unohtuu närästys, hikoilu ja kaikki ne hehkeät raskauteen liittyvät pikku lisukkeet.

Todellisuudessa mulla on hyvin vähän valittamista mistään raskaudesta. Kaikki ovat alkaneet todella helposti kun vaan on tilaisuus tullut. Jokainen raskaus on sujunut hyvin ilman suuria huolia, ja vaivat ovat olleet tasoa ilmavaivat. Unettomuutta, närästystä ja huimausta on ollut joka kerta, ja raskauspahoinvointi on ollut kerta kerralta pahempaa (minkä takia olen kuvitellut kasvattavani tyttöä nämä kaksi viimeistä kertaa). Pidän itseäni kuitenkin tosi onnekkaana, kun olen pystynyt aina elämään normaalisti mahavarustuksesta huolimatta. Puhumattakaan siitä, että jokainen raskaus on päättynyt suht helppoon synnytykseen ja terveeseen lapseen. Kiitollinen ja onnellinen. Cheek ehkä sanoisi siunatuksikin.

Ensimmäinen raskaus oli ehdottomasti epävarmuuden ja hysterian aikaan. Toisaalta ensimmäisen raskauden puolivälissä mun isäni sairastui ja hyvin pian siitä kuoli, jolloin neljäsosa raskaudesta meni sumussa, hautajaisten ja muiden käytännöllisyyksien kimpussa. Tuntui, että meidän perheelle oli osunut jo niin paljon paskaa tsäkää yhdelle vuodelle ettei kohtukuolema tai muut kauheudet enää pelottaneet niin paljon. Toinen raskaus meni multa ihan ohitse, oli parisuhdekriisiä, paljon töitä ja yksi erittäin työllistävä taapero. Ja kolmannesta raskaudesta olenkin raportoinut esim. täällä ja täällä - viimeistä viikkoa ja alun pahinta pahoinvointikautta lukuunottamatta olin ihan super, urheilin ja touhusin entiseen tapaan, vaikka myös stressasin vauvan hyvinvointia paljon. Viimeisimmässä menin 4 kiloa ohi edellisten raskauksien "synnytyspainon", mutta noistakin raskauskiloistaon jäljellä enää kolme.

Tein tällaisen huipputeknisen raskaustaulukon ja tajusin vasta nyt, että tällä kertaa oli pienin painonnousu. Olen tuskaillut tämän oman "pinnallisuuteni" kanssa, koska odotukset ovat olleet oppikirjamaisia ja tavallaan on ollut varaa miettiä turhamaisuuksia.



IKÄ
KESTO
LÄHTÖPAINO KILOT
1. RASKAUS 23-24 39+2 72 kg 16
2. RASKAUS 25-26 39+1 69,5 kg 18,5
3. RASKAUS 28 39+4 76,5 15,5

Ennen kuin menetän vähäisenkin järkeni ja alan haaveilla mahdottomasta, eli numero nelosesta, muistuttaisin itseäni, että…
…raskaana joutuu valitsemaan haluaako pysyä tolpillaan (alhainen hemoglobiini aiheuttaa huimausta) vai kakata (ja rautalääkitys taas aiheuttaa ummetusta).
… vauvojenteko on pelkkää pelkäämistä; ensin pelkää ettei tule raskaaksi, sitten pelkää keskenmenoa, sen jälkeen kohtukuolemaa, synnytystä ja siitä eteen päin ihan kaikkea.
… ensin pitää pukeutua puoli vuotta puolijoukkuetelttoihin ja sen jälkeen puolivuotta kuljetaan yläosattomissa imetysvalmiudessa.
… potkut sisältä päin sattuvat joskus ihan oikeasti. Eikä hikka hanurissa tunnu sekään kovin kivalta.
… jos me saataisiin neljäskin niin haluaisin varmaan viidennenkin. Olen krooninen vauvanarkkari, jolla on varmaan ikuisesti yksi lapsi "liian vähän". Nyt lienee hyvä hetki mennä vieroitukseen.

17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hyvä etten ole ainoa vähän, öhm, outo. :D Tosin jos mä oikein pullistelen on mulla nytkin ihan pätevä raskausvatsa, mutta eihän se ole sama jos sisällä on pelkkää kaasua.

      Poista
  2. Hei jos mekin pystytään neljään ni kyl tekin! Okei teknisesti ottaen en oo vielä raskaana mut silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekeminen ei vielä tuota vaikeuksia, mutta luulen että alkaa loppua tila, rahat, aika, kainalot ja ehkä myös jaksaminen. Tai niinhän mä nyt sanon.

      Poista
    2. Mut hei eihän sitä neljättä tarvitse tietenkään nyyyyyt. Mut vaiks muutaman vuoden päästä :P

      Poista
  3. Hikka hanurissa! :D No etäisesti muistan kyllä...

    Voi, mulla tulee vauvakuume, kun lueskelee näitä vauvajuttuja vähän joka blogista! Vaan nytpä on lapsiluku täynnä, ei maha mittään, doctor's orders. Enkä kyllä saisi miestäkään enää käännytettyä moiseen hullutteluun... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että meilläkin on onneksi yksi järjen ääni ja se on se jolla on ne siittiöt :D. Että husband's order, ei taida tulla enempää… (Vauvakuume toki varmasti on ja pysyy ikuisesti).

      Poista
  4. 😂 hihii mää kuolen nauruun! Oot niin hyvä kirjoittaan! Puss!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, toki tarkoitus ei ole tappaa ketään...

      Poista
  5. Ihan samat aatokset. Ikuinen vauvanarkkari. Eli yhtä hyvin (ja mieluummin) jätetään tähän :P

    Ah, taulukko!! <3 Pitäiskö väsätä itellekin :D
    ikä, kesto, lähtöpaino, kilot
    22, 25+, 54, 10,
    25, 38+, 54, 20,
    27, ???, 56, nyt + 15 kg :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi ensimmäisen raskautesi raskausviikot ovat kyllä pysäyttävät - hurjaa, ja miten kuitenkin pitäisi muistaa juuri nämä muunlaisetkin vaihtoehdot kun itse rutisee 39+-viikoilla miten tää ei lopu koskaan. Onneksi nyt ollaan turvallisemmilla vesillä.

      Poista
  6. Minä oisin kyllä myös vauvanarkki jos vaan muut asiat ei estäis :D ja mulla on hirmuisesta huolissaan olemisesta huolimatta menneet raskaudet kohtuu mukavasti, mutta se huolissaan olo sitten.. miehellä ois varmaan paljon "hauskoja" muisteluita asioista joista oon raskaana ollut huolissaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans luulen että jos mies pääsisi ääneen niin mun raskaudet ei ehkä olisi niin "helppoja ja hauskoja", ainakaan sen näkökulmasta. Saatoin olla vähän ailahtelevainen (ikinä en muuten ole).
      Ja se huoli, huoh, vaikka eipä se siihen raskauteen lopu...

      Poista
  7. Sä olet kyllä ihana ton rehellisyytesi ja suoruutesi kanssa. Kiitos :)!

    VastaaPoista
  8. :DDD Mä niin tykkään sun tavasta kirjoittaa.

    VastaaPoista

i Digame !