11.9.2014

AU NATUREL (APUA!)

Tehtyäni vajaa vuosi sitten marraskuussa positiivisen raskaustestin, sain jostain päähäni että raskausaikana en voi ostaa karkkia enkä värjätä hiuksia. Noh, ensimmäinen päätös piti ehkä siihen ensimmäiseen pahoinvointikohtaukseen asti, jonka jälkeen kipitin kahvitauolla lähimpään kauppaan ostamaan suklaata. Jälkimmäisestä pidin kuitenkin kiinni, taikauskoisena ja varmana siitä, että vauvalle kasvaa häntä ja kolmas jalka jos alan värjäillä hiuksia odotusaikana (enkä siis pelännyt kemikaaleja tai myrkkyjä, olin vain vainoharhainen). Niinpä mun tukkani on ollut nyt lokakuun lopusta saakka luonnontilassa, ja nyt ahdistaa.


Ylläoleva Pauliina Salosen ottama valokuva löytyy uusimmasta Kaksplus-lehdestä, ja kun itse pääsin näin artikkelin ei ensireaktio ollut "onpa Nipa pieni!" tai "apua, mun tissi näkyy" vaan "näyttääpä mun hiukset kivalta!". Veikkaisin kuitenkin, että ammattilaisen käsittely ennen kuvausta ja jälkeen kuvauksen (pitääkin asentaa Photoshop omalle koneelle…) ovat tässä tapauksessa se hyvien hiusten salaisuus, sille viime viikonloppuna otetut kuvat paljastavat totuuden:



Tietty vähän reippaampi naisihminen suosisi muutakin kampausta kuin sotkuista nutturaa… se vaan on ainoa, mihin riittää tällä hetkellä aikaa ja energiaa. Ja jos hiukset on auki niin sitten niitä irtohiuksia on meidän pikku sharpein sormet ja varpaat solmussa. Kesän kultaamat aurinkoraidat piristävät vielä hetken, mutta kohta jäljellä on harmaa (joka on lempivärini kaikkialla muualla paitsi päässä) reuhka.

Todellisen pro-bloggaajan aamuinen Photobooth-sessio. Vauvoja ei vahingoitettu kuvauksissa.
Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että uskon uuden kampauksen (jota jaksan hoitaa kolme päivää ennen kuin palaan ponnariin) muuttavan elämäni. You know, saisin jonkun johtajanviran, lottovoiton, kotiin palaisi tänään Ryan Gosling ja sitä rataa. Olen kypsä tähän tukkaan ja valmis heittämään melkein vuoden kasvatustyön hukkaan. Muutosta! Heti! Irokeesi! Polkka! Hiukset pinkiksi? Tai tummanruskeiksi? Otsatukka! Rastat! Mitä vaan, mutta ei enää tätä ikuisuusprojektia…

Tai jos aloittaisin jollain maltillisella, niin kuin jollain ei-enää-niin-muodikkaalla ombre-värjäyksellä (ja huulipunalla), niin heräisin aamulla tämän näköisenä?


PS. No, kuukauden päästä alkaa se tukka pudota päästä kuitenkin, ja tilalle tulee puolikalju ja imetysotsatukka.

37 kommenttia:

  1. Mulla on sama 'kriisi'. Luottosotkunuttura tuntui hienolta siinä vaiheessa, kun tukan sai ekan kerran pitkän lyhyen jakson jälkeen ylipäätään kiinni. Nyt se alkaa olla jo vähän nähty. Blah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta noissa kuvissa (sun uudessa blogissa) näytät niin ihanalta! Tais olla just sun VAALEA nuttura joka sai harkitsemaan vetyperoksidiin tarttumista…

      Poista
    2. Miten en oo huomannut tätä vastausta ollenkaan? Mutta pitäähän tällaiseen kehuun tulla jotain sanomaan, vaikka en kyllä tiedä, mitä. Paitsi että itse näytät ihanalta! Ja livenä (meinasin kirjoittaa luonnossa) vielä aurinkoisemmalta ja kauniimmalta kuin täällä kuvissa. Joten kiitos ja right back at you.

      Poista
  2. Sun hiuksissahan on oikeesti hyvällä mallilla tuo liukuvärjäys! Hankit sellaisen vaalentavan suihkeen schwartzkopfilta ja duunaat latvoja kirkkaammaks sillä niin koko tukka on kun uusi! Mut mun on kyllä pakko ihailla sua, melkein vuoden jo värjäämättä! Ja tuo sotkunuttura, täällä toinen sen nimeen vannoja! Huono hiuspäivä 9/10 päivästä :D Mutta mun ratkaisut tähän ovat olleet HMn feikkinutturatäytedonitsi mikä lieneekään, nuttura silläkin, mutta siistimpi ja nopeasti, sekä ranskanletti illalla nukkumaan mennessä, jolloin aamulla tuloksena edes vähän kuohkeemmat hiukset ja kiharaa. Aikaakin kuluu vaan letin teon ja sen aukomisen ja pöyhimisen verran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niin ohkaiset hiukset etten oo uskaltanut vielä kokeilla niitä donitseja (koska pelkään että kaikki näkisivät että sieltä mun lasikuitihiusten alta loistaa se nuttura, muutenhan kukaan ei arvaisi mitään…). Ja oih, osaisinpa tehdä ranskanletin (ja kalanruodon), on vaan niin onneton hiusten kanssa. Ehkä siksi hyvä että on pelkkiä siilitukkaisia poikia, jos mulla olisi tytär olisi raukka koko ajan suttunutturassa. Kiitos hipsterit, että teitte tästä nutturasta edes vähän katu-uskottavan.

      Poista
  3. Vedät jonkun tosi lyhkäsen mallin mitä ei saa kiinni. Ja toispuolisiilin vielä viimeistelemään homman. Avot. Se on mun luottotukka ;) Värjäyshommiin ei nyt irtoa apua. Munkin pää on ollut luonnontilassa raskaustestin plussaamisesta lähtien. Ja ei, ei ole vielä neljättä tulossa vaan puhun Kolmosen plussauksesta :D eli päätä on värjätty viimeiksi kai joskus 2011. Toi itseasiassa jo motivoi mua lopettamaan tän ikuisuusimettämisen. Sekä se että mun kampaaja totesi mulle että "tää sun oma väri on just tämmönen villasukan värinen mitä kaikki nyt haluaa". Hei kiitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa löysin yhdestä mainoslehtisestä mallin, jolla oli übercool lyhyt tukka (sivuilta lyhyempi ja päältä pitkä heittis). Aion laittaa sen talteen, että jos joskus taas juon itseni rohkaisuhumalaan ja innostunkin leikkaamaan radikaalisti. Nyt olen vielä liian kiintynyt tähän hamppulatvaan, kun olin lapsena aina polkkatukkainen ja nyt, aikuisena, on revanssin aika! Minkä väriset hiukset sulla on (yritän helpottaa bongausta, eh eh)?

      Poista
    2. Mulla on ilmeisesti aukko yleissivistyksessä kun happomummo on tehnyt vaan violetteja sukkia!

      Poista
  4. Nätin värinen tukka! Tosta hiusmäärästä on jo malleja mistä valita. Mä haluisin ite aina väliin Sini Saarela -tukan, mutta mun tukka ei ole sellainen luonnostaan kullankeltainen. Mut sellanen lyhyehkö mutta naisellinen polkkatukka ja kunnon paksu otsis?

    Mä tajusin kesällä, että oon värjännyt tukkaani jo 24 vuotta! Tajusin sen lukiessani pahoista hiusväriallergioista ja siitä, miten kemikaalikuormat syntyvät. Onneks mun väri on punainen, joten se on helppo korvata luonnonhennalla. Mutta vaikka en muuten kovin kemikaaliparanoidi olekaan, niin toi hiusvärijuttu karmaisi ja pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sini Saarela-tukka! Pitää googlettaa, mulla on harmaa aavistus mutta en mene ihan vannomaan. Se tukka näytti kyllä hyvältä venäläisen vankilankin jälkeen!
      Mullakin on hiustenvärjäystä takana jo 16 vuotta (ei ehtinyt onneksi aiheuttaa lapsettomuutta…) ja väriskaala on vaihdellut punaisesta tummanruskeaan, yleensä blondi. Ja kyllähän siitä hajusta tietää että jos nenäkarvatkin palaa niin tuskin on terveellistä touhua, mutta turhamaisuus. Ehkä jotain raitoja sitten jatkossa.
      (Otsis on ihana, mutta sitten sen poiskasvatus vaatii niiiiiin paljon hermoja. Varsinkin kun kohta alkaa sulkasato)

      Poista
  5. Vitsit, toi on niin turhauttavaa, kun kasvattaa ja kasvattaa tukkaa, mut sit kun sen saa juuri valmiiksi, niin eihän se nyt todellakaan näytä siltä miltä haluis ja sit taas leikkaa! :D Mä oon nyt ihan liekeissä omaan lyhyempään tukkaani, mutta se on tosi tärkeetä mulle, et sen saa kuitenkin kiinni halutessaan. Esim. juoksulenkillä tai jumpassa ja usein muutenkin.

    Sun tukka näyttää musta hyvälle! Vähän latvoja pois ja ehkä raitoja tai jotain.

    Hyvä avautuminen tää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totuushan se on että tällä tukan määrällä ja laadulla mä en mikään Jessica Alba ole, ja pituuskin menee vähän hukkaan kun ei osaa taiteilla mitään lettikruunuja. Sun pitkät hiukset näytti hyvältä, mutta niin näyttää lyhyempikin malli! Freesiltä ja modernilta - olen vähän kade. Alan itse kallistua niihin raitoihin nyt...

      Poista
  6. Mä olen vähän uskossa tämän luonnollisuuden kanssa, mutta kannustaisin kokeilemaan vielä vähän pidempään miltä se oma hius näyttää. Suurimmalla osalla nimittäin se villasukanharmaa kuontalo näyttää pituuksissa itseasiassa tosi kivalta.

    Lupaan tosin pidättää oikeuden kaikkiin mielenmuutoksiin heti kun harmaata alkaa puskea enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en haluaisi vielä luovuttaa (vaikka peiliinkatsominen masentaakin), koska onhan tämä helpompaa ilman sitä värjäyskierrettä, ja vastaavasti hiukset voi paremmin. Lasketaanko raidat?

      Poista
  7. Toi alin kuva kyllä kieltämätt muistuttaa sua näin sun postauskuvien perusteella :O

    Mulla kans tukkaongelma, mutta tuo kaksplussan kuva on hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä hankin pelkkää punaista huulipunaa? Se yleensä auttaa kaikkeen.
      Kuvat tosiaan onnistui, ammattilaiset tekee ihmeitä. :)

      Poista
  8. Niin ihana tuo KaksPlussan kuva! Oih ja voih!

    Pinja on nyt 7,5kk ja mä oon siinä ihkussa imetysotsatukan vaiheessa. Hyisss, pakko varmaan päästä kampaajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimma!
      Mulla aina alkaa uusi hiustenlähtöaika kun edellinen imetysotsis on kasvatettu pois… Oon käynyt kampaajalla viimeksi lokakuussa 2012…

      Poista
  9. Ihana toi eka kuva :) Mä olin Vauva lehdessä erään kerran ja melkein sanoisin että kuvankäsittely oli mitä oli.. Hmph. Tai sit mä oon vaan veemäinen "asiakas".

    Musta toi sun tukka on kiva! Luonnollinen. Oon ite ollu 5 vuotta värjäämättä ja se tukka on just sellanen hiirenharmaaruskeamaantie, vielä tosin niillä aurinkoraidoilla. Tosin tykkään kovasti, se (ylläripylläri) sopii hyvin. Talvella tosin aina iskee jonkinsortin kriisi kun se harmaus iskee vähän jokapuolelle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tukka oli mitä mainion (kyttäsin sitä heti kättelyssä, kirjaimellisesti). :) Luonnollinen ja tuhkanvaalea ja ehkä mä nyt sittenkin jaksan jatkaa tätä kasvatusprojektia.
      (Hmm, mikähän vauvalehti…).

      Poista
  10. Minäkin tykkään sun tukkas ulkonäöstä nyt :) Itse kyllästyin juurikasvun värjäämiseen pari vuotta sitten, annoin maantien värin tulla esiin - kipuillen. Seasta löytyi jotain outoa punertavaakin. Alkuvuodesta laitoin mustan shampoo värin päähän, olipas kotoinen olo. Nyt väri haalistunut ja näkyvissä luonnollinen väri. Mutta nyt kaipaan taas väriä, niinpä shampooväri taas odottelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mulla on nykyään niin vähän aikaa meikata ja naama muutenkin harmaa ja jeesus mitkä silmäpussit, niin hiusväri tuntuisi helpolta tavalta kohentaa yleisilmettä. Ehkä aloitan raidoilla...

      Poista
  11. Siis onko suklaa karkkia ;) ! Mä oon luullut, että olen ollut syömättä karkkia pari kuukautta. Kiitti, kun tiputit mut maan pinnalle.

    Sun tukka on oikein kaunis. Nyt juuri. Mun mielestä toi on just sellanen, johon joku voi pyrkiä kampaajalla (värjäyttäessään tukkaansa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta suklaa kasvaa puussa, joten kai se sittenkin on hedelmä. Maitosuklaa vastaa käytännössä ananasrahkaa.
      Kiitos kauniista sanoista, tosin toivon että kukaan ei oikeasti ihan tällaista tilaa :D.

      Poista
  12. Imetysotsatukka!!! Haha, been there done that!

    Kuule asutteko muuten täällä kaupunginosassa missä nähtiin tänään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tai siis ei, tässä rannan puolella mutta kulmilla kuitenkin. :)

      Poista
  13. Hahaa, miä leikkautin kolme vuotta kasvatetut kokonaan oman väriset rastat pois, nyt on lyhyt kirkkaan oranssi tukka. Joten, tiedän mistä puhut! Virkistää, suosittelen. Vaikka sitä pinkkiä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku pinkki olisi kyllä eksoottinen. Ompun lempivärit on tummansininen, ruskea ja pinkki, että ehkä pitäisi taas miellyttää esikoista ja valita jotain noista (ja sit käydä katselemassa sun kuvia, hakea vähän rohkeutta muutokseen).

      Poista
  14. :DDD

    (Puoli)huolimaton nuttura ja pitkät hiukset. Parasta juuri nyt.

    Mulla on menossa kasvatusprojekti. Saan tällä hetkellä aikaan sellaisen kireän kasvot kohottavan mininutturan. Haluaisin tuollaisen (muka)nopeasti sutaistun ja huolettoman.

    Mutta värjäysongelman tunnistan. Olin jo päättänyt, ettei enää niitä kamalia kemikaaleja. Kevytsävyllä olisi pärjättävä. Nyt on puolipäätä mattaharmaata ja kuivat vaaleat latvat. Eilen luovutin ja soitin kampaajalle, että torstaina blondataan jookos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nutturalla, kun sen oikein kireille vetää, saa mukavan pika-kasvojenkohotuksen.
      Mua vähän lohduttaa ne, jotka "luovuttavat" tämän naturalistisuuden kanssa. Koska useimmille oma väri sopii kauniisti ja uskon, ettei se omakaan ole mikään maailman kamalin, niin kuitenkin voi tätä vaihtelunkaipuuta.
      Hauskaa hiushoitoa torstaille!

      Poista
  15. Mulla myös maantie. Mä kävin pari viikkoa sitten kampaajalla ekaa kertaa ikinä niin, etten värjännyt, leikkasin vaan. Nyt on siis 5kk kasvatettu kuontaloa ilman värjäilyjä, ja juuri harkitsin, josko vaan jatkaisin tällä linjalla. Maantie kunniaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan joskus käydä kampaajallakin - oon ulkoistanut kaikki hiusjutut mun äidille, koska Consuela on aika taitava saksien kanssa. Huoh. Olen nyt vielä pahemmin sekaisin sen suhteen, mitä tälle päälle pitäisi tehdä (vai ei mitään). :D

      Poista
  16. Bebe on nyt 3kk ja pari viikkoa sitten maanantaina alkoi tukka lähteä päästä. Fantsua! Yläkerrassa on valkoinen lattia, joka sitten on parissa päivässä imuroinnin jälkeen täynnä tummia lyhyitä hiuksia. Vauva herää aamulla vähintään kolme karvaa suupielestä roikkuen.

    Tässä elämäntilanteessa on muuten surkeinta haaskausta mennä naapurin ihan kivaan parturiin, joka on vähän halvempi kuin keskustan luottokampaaja. Kun sillä kalliimmalla saa sellaisen kuontalon, jota ei oikeasti ole välttämätöntä laittaa ja silti kehtaa astua ovesta ulos.

    Musta toi sun nuttura on tosi kiva!

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi kun mä kävin kalliissa etelähelsingin hipsterpaikassa lähdin kotiin vihreillä hiuksilla (mikä oli aikamoinen katastrofi ottaen huomioon että kampaajan jälkeen oli ystävän häät ja matka New Yorkiin, mutta sattuuhan sitä). Onneksi Consuela on aika hyvä toteuttamaan mun tukkavisioita, joten siinä mielessä pääsen erittäin halvalla.
      Kohta voidaan pitää bussissa puolikaljujen kokoontumisia, perästä tullaan!

      Poista
  17. Mä lohduttaudun sillä, että pitkien hiusten menetys riipaisisi varmaan vielä enemmän kuin lyhyiden ja ne olis vielä äklömpiä vääristä paikoista löytyessään.

    Venni

    VastaaPoista
  18. Mä suosittelen lämpimästi kaikille oman värin kokeilemista. Mun kokeilu alko jo pari vuotta ennen ekaa raskautta, kyllästyin täysin 10 vuoden värjäysrumbaan. Annoin oman värin kasvaa, lyhensin kampausta ja odottelin milloin se maantienharmaa alkaa kunnolla näkymään ja ärsyttään. No, vielä ei ole näkynyt... eikä ärsytä, päinvastoin on ihanaa kun ei tarvi miettiä juurikasvua, värjäämistä ja sen vaikutuksia hiuksiin. Väri tummentui vähän molemmissa raskauksissa, itseasiassa esikoisen jäljiltä -jonka syntymätukka oli oranssi- väri oli vaalean punaruskea, ja nyt se on tummanvaalea. Ja ensimmäistä kertaa aikuiselämän aikana pitkä, puoleenselkään jo, kun jatkuva värjääminen ei tuhoa pituuksia. Kokeile, ei siinä mitään menetä :-P

    VastaaPoista

i Digame !