21.9.2014

Flashback:PIIKKIÄ KEN PELKÄISI?

Meidän reseptit (sähköiset onneksi, paperiversiot olisivat kadonneet välittömästi) vesirokkorokotteille vanhenevat ihan pian.
Nyt kun O ei ole ollut päiväkodissa on sairastumisriskit vaikuttaneet niin vähäisiltä, etten ole jaksanut hakea rokotteita ja roudata poikia neuvolaan pistettäväksi - varsinkin kun 1- ja 3-vuotiaiden sairastaminen ei olisi mikään maailmanloppu. Etenkin kun mä olen oman osuuteni jo sairastanut, samoin Käytännön Mies. Joka tosin on vielä varmuuden vuoksi rokotettukin (en sano mitään man flusta tähän...).
Ja kerron heti että olen tutustunut statistiikkaan ja tiedän, ettei rokote tarjoa 100% suojaa tautia vastaan.
Mutta ei muuten tarjoa sen luonnollinen sairastaminenkaan.
Kun mä podin omani (5. luokan joululoma menikin siinä mukavasti) niin myös mun vähän päälle kolmekymppinen äitini pääsi uusintakierrokselle, ja se ei tosiaan ollut mikään miellyttävä kokemus, jos nyt vesirokko ikinä sitä voi olla. Mutsi oli todella kipeä, ja kiitetään onnea että selvisi kotihoidossa.
Tuttavapiirissä taas immuuniksi oletettu äiti-ihminen sai todennäköisesti lapsensa vesirokon seurauksena sairaalahoitoa vaatineen jälkitaudin, mikä ei tosiaan ollut ihan vaarattomimmasta päästä.
Ja tietenkin kun lukee noista jälkitaudeista - aivokalvontulehdus, erilaiset keskushermostovauriot (älkää kysykö tarkemmin...) ja noh, harmittomampana vyöruusu. Harvinaisia, mutta aina ne jollekin osuvat. Enkä toivoisi kellekään, en omille lapsille varsinkaan.

Meillä suhtaudutaan rokotteisiin aika neutraalisti.
Rokotusohjelmaa noudatetaan orjallisesti (kehitysmaissa oleskelu on antanut vähän lisää perspektiiviä tähän), mutta mitään ylimääräistä kuten sika- tai muita influenssarokotteita ei ole otettu. Ulkomaanmatkoja varten olen toki ottanut suositellut maakohtaiset rokotteet, mutta toisaalta jättänyt malarialääkkeet syömättä. 
Vaikka täysin puolueetonta informaatiota on huonosti saatavilla, vastassa usein rokotetutkimuskeskus (jossa ongelmana jossain määrin lääkeyhtiöiden rahoitus, mutta toisaalta kuka muukaan ne sitten rahoittaisi jne. perus eettiset ongelmat) tai sitten foliohattusivustot, jossa pelotellaan rokotteiden aiheuttamalla autismilla ja lapsettomuudella ja muutenkin uhkaillaan ihon alle asennettaville mikrosiruilla.
Sen verran hyväuskoinen olen, että en usko yhdenkään valtion lähtevän mukaan enemmistölle vaaralliseen rokotusbisnekseen, vaikka yksilötasolla rokotteissa riskinsä onkin. Kuten on ihan niiden tautejen luonnollisessa sairastamisessa.

Äh. Tämä on nyt vielä arpomista, samalla tavalla kuin poikien vakuutusten kanssa (joissa toistaiseksi roikutaan, vaikka aina laskun erääntyessä käydään samat keskustelut ja argumentit läpi). Jos jollain on joku pettämätön perustelu puolesta tai vastaan sen kuulen mielelläni. Saatte myös jakaa omat sairaskertomuksenne ja lohdutella, kuinka lapsena se sairastetaan usein lievänä ja aikuisen immuniteetin pettäminen (tai sitten kannan muuttuminen muutamassa vuosikymmennessä) on vain tilastopoikkeama.


Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 22.1.2014

2 kommenttia:

  1. Mä suhtauduin vesirokkorokotteeseen aina kielteisesti, kunnes mies sai edellisvuonna vyöruusun. Mä näen rokotteen suurimmaksi eduksi sen, että sitä vyöruusua ei sitten voi käsittääkseni tulla. Sehän on ihan hirveä tauti ja jos sen saa vanhemmalla iällä, niin siitä ei edes välttis toivu koskaan kokonaan. Olin aika järkyttynyt ylipäätään siitä taudinkuvasta 30-vuotiaallekin: viikkojen kipu ja kosketusarkuus jne.

    Ja tästä tulikin mieleeni, että pitäisi tosiaan nyt vihdoinkin saada ne rokotteet hommattua lapsille. Soitanpa neuvolaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä että sitä mitään tauteja tai vaivoja toivoisi niin tuo vyöruusu vaikuttaa varsin epämiellyttävältä ongelmalta. :/ Munkin pitäisi nyt ryhdistäytyä ja hoitaa tämä pois päiväjärjestyksestä, vaikka pelkään että luonto ehtii ensin ja tyypit saavat tartunnan ihan tavanomaista reittiä...

      Poista

i Digame !