13.9.2014

KOLMISTAAN

Anoppi nappasi aamulla isot pojat kyytiinsä ja huristeli mökille nauttimaan viimeisistä aurinkoisista päivistä. Ei vastusteltu tätä miehen kanssa. Päivä yhden lapsen kanssa tuntuu ihan lomalta, varsinkin kun kaikesta vaativuudestaan huolimatta pienin on kuitenkin tyytyväinen kun saa olla sylissä. Vauvan kanssa on unohdettu rutiinit ja oltu vähän villejä. Kävin keskellä päivää jumpassa, siihen aikaan kun yleensä ollaan leikkipuistossa. Nukuttiin päiväunet, eikä kukaan tullut hyppimään päälle (Mieskin on vähän liian vanha sellaiseen, eh heh). Sen verran pahasti ollaan lapsiperherytmissä, että päivällinen syötiin tasan kello 17 kuten aina, sentään sohvalla televisiota katsellen. Eikä katsottu Pikku Kakkosta. Nyt en malta mennä nukkumaan kun koti on ihanan hiljainen ja tiedän, että kello 04 ei tule sitä vakituista herätystä kun Pampula kaivautuu kainaloon - ja varmasti herään sitä aamuyöllä ikävöimään. Olen kaikkien nössöäitien äiti, sillä mulle tuli melkein heti ikävä poikia. Himassa on oudon hiljaista, vaikka onneksi päässä söi Ritari Miken tunnari. Kukaan ei kilju, tömistele tai tappele.
Rehellisesti (ja ripauksella itsesääliä) sanoen tällainen melkein lapsivapaa lauantai ei kuitenkaan  tunnu niin ihmeelliseltä kun sen viettää kotona nyhväten. Itseni tuntien en näillä univeloilla olisi jaksanutkaan kuntosalia kauemmaksi tänään, mutta kaipaan niitä aikoja kun puhelin vielä joskus viikonloppuisin soi. Meidän yhteinen ystäväpiiri elää vielä villiä nuoruutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ja mun äitiystävät on taas sellaista seuraa keiden kanssa treffaillaan pääasiassa hiekkalaatikolla. Toisaalta kaikki varmasti tuntevat mut niin hyvin että tietävät, etten malta olla kovin pitkään erossa beibistä ja muutenkin olen viimeiset viisi vuotta ollut enemmän tai vähemmän kotikissa (sellainen laiskanpulskea maatiainen, ei mikään seksikäs siamilainen). Tällaisina päivinä kuitenkin kaipaan niitä kavereiden kanssa vietettyjä lauantaita. Huomenna onneksi pääsen nauttimaan aikuisseurasta kun mennään kävelemään naisille ammatteja - voisinpa samalla kävellä itsellenikin jonkun oikean työn.
Nyt vielä yksi jakso Honourable Womania ja sitten nukkumaan pikku palleron viereen. Hyvää yötä!

PS. Kiitos kaikille tukkakommenteista, palaan niihin het huomenna!
PPS. Tulipa taas negisteltyä vaikka oikeasti tämä on ollut ihana rentouttava päivä vauvaan keskittyen, papupataa nauttien, auringossa lenkkeillen ja löhöten. Amen.
PPPS. Oliko se oikeasti näin helppoa yhden lapsen kanssa?

2 kommenttia:

  1. Nössöäiti ilmoittautuu myöskin :) Ensin kun pojat menee molemmat esim. mummolaan yöksi olen tietenkin ihan et Jee, koko yö katkeamatonta unta (meillä 5v Pienempi tulee melkein joka yö vielä väliin) ja herkkujen syöntiä ilman syyllisyyttä keskellä päivää jne.

    Todellisuudessa katson valkosuklaa Twix-patukkaani ja mietin kuinka Isompi tykkää näitä kans kauheesti ja herään jos en keskellä yötä niin vähintäänkin turkasen aikaisin aamulla...

    Katsoin muuten sun kuvaa Kaksplussassa (lehtiosastolla :) ) ja mietin kans, et onpa ihanat hiukset :D Mutta muutenkin oli tosi söötit kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista! Oli söpö malli, harmi ettei sen naamaa näy :D.
      Toi on paha että Twix-patukkakin herättää ikävän. Sama mulle; ruoat ja jutut niin kuin traktorit aiheuttaa välittömästi reaktion, että olisipa pojat täällä niin voitais yhdessä ihmetellä. Tosin otan kyllä ilon irti myös siitä, että saan herkutella ilman että tahmatassut tulee heti osingoille...

      Poista

i Digame !