1.9.2014

LUPAAVA ALKU

Syyskuu on alkanut lupaavasti. Vaikka on maanantai ja viime aikoina blogin sisältö voittopuoleisesti valitusta, kyse ei ole sarkasmista, ironiasta eikä itsesäälistä.
Nipsu on hyvä nukkuja, ainakin niin kauan kun saa nukkua kainalossa (toivon ettei se vanha karma toimi taas niin, että ensiyö valvotaan…). Jo mahassa se rauhottui yöksi ja heräsi aamulla hillumaan, ja sama jatkuu nyt viisiviikkoisena. Hyvä rytmi, vaikka se tarkoittaakin että päivisin ainoat unet nukutaan Manducassa koiraa lenkittäessä. Tai joskus harvoin, kuten tänään, mun sylissä.
Isoveljillä oli kotipäivä, mutta se ei aiheuttanut mulle mitään hyperventilaatiota etukäteen. Itseasiassa kumpikin isoista pojista oli aika aurinkoisella tuulella sairastettuaan epämääräisen pikakuumeen viikonloppuna. Eikä sirkus ehtinyt edes aloittaa esitystä kun anoppi soitti ja pyysi isoveljet hoitoon (luultavasti appivanhemmat ovat huolissaan mun mielenterveydestä, ja vaikken olekaan sekoamispisteessä otin vapaapäivän ilolla vastaan).
Ennen kuin pojat lähtivät mummolaan ehdittiin tehdä kävely rannassa - Omppu pyöräilee (ilman apupyöriä!), Pampula rattaissa ja Nipa repussa. Ja ehdittiin keinumaankin.
Eilisten vieraiden jäljiltä sain lounastaa rauhassa piirakkaa ja sipsejä ja katsoa jotain häämekkoaiheista ohjelmaa. Fiilistelin täydellisesti täyttämääni astianpesukonetta.Nukuin päiväunet vauvan kanssa, käytiin koiran kanssa kävelyllä, kirjoitin valituksia Kelaan (ja silti oli hyvä päivä!). Viisiviikkoinen on alkanut vastata hymyyn kainolla virnistyksellä ja on hyvää seuraa - niin kauan ainakin kun saa olla sylissä.
Ehdottomasti parasta oli kuitenkin yli kuuden viikon tauon jälkeen pakata salikassi ja jättää perheenpyöritys miehen vastuulle. 45 minuutin spinning sai melkein itkemään, onneksi onnesta eikä esim. astmakohtauksesta. Raskauskiloja on jäljellä kuusi ja niidenkin jälkeen voisin mielelläni hyvästellä neljä ylimääräistä. Kaksi tuntia omaa aikaa, olkootkin että se vietettiin salilla ja Lidlin kassajonossa, teki ihmeitä. Kotona odotti hysteerisen väsynyt vastaanottokomitea ja vauva oksensi kaiken nauttimansa korvikkeen (eli se on periaatteessa yhä täysimetetty, eh eh) mun päälle, mutta ah, onpa ollut hyvä päivä.

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olispa vielä joku tyylikäs nahkahanska, eikä virttynyt ja pariton lapanen (innostuin runolliseksi).

      Poista
  2. Kaikenkaikkiaan hyvältä kuulostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So far so good, ja hehkutuksista huolimatta hyvät unetkin jatkuu.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kuka? Mikä?
      Mutta joo ja jee, nyt alkaa rytmi löytyä ja yhtäkkiä kaikki näyttää aurinkoiselta, ei baby blues vaan baby blue.

      Poista
    2. Sekä päivä että äiti. Hyvä hyvä!

      Poista
  4. Kahden tunnin oma aika ( joita olisi ennen vanhaa kutsuttu liikuntaharrastukseksi ja kaupassakäynniksi :-) kuulostivat todella hyvilta! Tsemppiä niiden jatkumiselle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah joo, älä muuta sano! Mutta niin sitä vaan nykyään saa kicksit siitäkin kun saa yksin käydä kaupassa.

      Poista

i Digame !