4.9.2014

NEUVOLAATTORI

Terveisiä neuvolasta! (Tai kirjoitusajankohdasta varmaan arvaatte, että emme ole suoraan tulossa perhepalveluiden parista, mutta tänä aamuna kuitenkin selvittiin jälkitarkastusta edeltävään terveydenhoitajan tapaamiseen, vain viisi minuuttia myöhässä!).
Tällä kertaa ei päästy oman, ihanan, down-to-earth neuvolatädin tutkittavaksi. Tuuraajana oli sellainen varmaan eläkkeeltä hommiin painostettu old school-täti, joka puristeli Nipan poskia ja reisimakkaroita ja hoiti siinä sivussa puhelimitse pari autokauppaa.
Tässä viiden vuoden (ensi viikolla tulee viisi vuotta ensimmäisestä positiivisesta raskaustestistäni ever, huh huh!) aikana neuvolahommasta on tullut tuttua rutiinia - tosin purkkiin pissaaminen oli tänään huomattavasti helpompaa kuin edellisen kerran 40. raskausviikolla kun ei nähnyt kovin…noh, alas.
Mua kiinnostaa aina lasten kasvu ja oma hemoglobiini, mutta jos kaipaan neuvoja tai kasvatustukea niin neuvola ei nimestään huolimatta ole ensimmäinen paikka mistä lähden etsimään vastauksia. Oma äiti, mammakaverit, blogimaailman ihmiset ja vanha kunnon Google tarjoavat yleensä kattavan valikoiman ratkaisuehdotuksia, kun taas neuvolasta saa ehkä suositusten mukaisen ohjeistuksen, mutta usein myös neuvolatädin oman arvomaailman värittämän näkemyksen siitä, miten olisi paras tehdä.
Tosin viimeistään nyt luotan jo eniten omiin fiiliksiin ja siihen, että tunnen lapseni parhaiten. En pelästy jos yhtenä päivänä d-tipat unohtuu ja toisena lapsi vetää koko pullon (kuten Omppu taannoin teki, ja myrkytystietokeskus osasi kertoa että a.) O ei ole ensimmäinen lapsi joka näin teki ja b.) siihen ei kuole eikä lapsi ala loistaa pimeässä tms, vaan voi hyvällä omatunnolla unohtaa tipat pariksi viikoksi). Raskausaikana join noin kerran kuukaudessa lasin viiniä ja söin fetaa. Arvostan neuvolan tarjoamaa tietoa ja tukea, mutta luotan myös omaan arviointikykyyni.
Tällä kertaa neuvolassa puheenaihe oli pääasiassa Nipan paino. Jätkä on saanut viidessä viikossa lisää massa melkein kahden kilon verran, täysimetettynä (paitsi mitä joi desin korviketta ja oksensi sen). Niillä 70-luvun lapsien kasvutilastoihin perustuvilla käyrillä meidän kuopus killuu painossa +31-käyrällä, lyöden Ompun vauva-aikaisen +18-ennätyksen. Mä kyllä osasin aavistaa että kahdessa viikossa on tullut ainakin kilo lisää, kun pienimmissä vaatteissa nepparit paukkuu ja oma haba kasvaa kun kanniskelee kuuden kilon kahvakuulaa. Tiedän, että tilanne tasaantuu kun pituuskasvu ottaa spurttinsa ja beebis lähtee liikkeelle - jos ottaa mallia isoveljistä niin siihen ei mene kauaa.
Neuvolatäti suhtautui asiaan ristiriitaisesti, onnitellen hyvin sujuvasta täysimetyksestä sekä samalla vihjaillen, että olisi aika kokeilla tuttia (no on kokeiltu) ja mahdollisesti vettä vaihtoehtona tissille. Mä kyllä ilahduin vinkistä siinä mielessä, että mieluummin tarjoaisin Nipsulle jumppieni aikana vettä kuin korviketta, mutta vesijohtovesi ilman keittämistä (ja huoneenlämpöisenä ja hapetettuna - terveydenhoitajan tarjoiluehdotus) kuulostaa vähän hurjalta kuukauden ikäiselle. Ehkä kehitän tähän jonkun kompromissin.
Oli kuitenkin parempi käynti kuin se, kun esikoista odottaessa purin muutaman tuttavapiiriin osuneen kohtukuoleman jälkeen omia pelkojani sikiön puolesta, ja silloinen terkkari alkoi luetella erilaisia tapoja miten vauvat kuolee vatsaan.
"Voi tulla joku tulehdus, kätkykuolema, kuristua napanuoraan…". Niinpä niin.


13 kommenttia:

  1. Mä en kans gestä noita seitkytlukulaisia oheita. En keltään! :D Enkä kyllä millään ymmärrä, että vettä pitäisi antaa kuukauden vanhalle? Ooämgee. Meillä on onneksi ollut aina aika kivat ja fiksut neuvolatyypit, ellei nyt yhtä neuvolalääkäriä lasketa mukaan, joka haukkui nimeni ekan raskauden lääkärintarkastuksessa. Oli tyhmä nimi, koska etunimi ei ole kutsumanimi. Shillai. Mutta se lääkäri onkin kaikkien meidän kaupunkilaisten tiedossa. Lähes legenda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainii ainii, peeäs, tuolla on noita hauskoja vauvamyyttejä yleisesti ottaen listattuna.

      Poista
    2. Kiitos linkistä, se oli tosi informatiivinen - vieläkin voi oppia uusia juttuja (tosin kun imetys on aina sujunut niin hyvin niin olen tosi vähän lukenut mitään imetysjuttuja, mutta nyt kannatti!).
      Mullakin kaikki neuvolaterkat olleet enemmän tai vähemmän OK, tämä nykyinen oma on aivan ihana ja superbueno - kerran yksi vastavalmistunut sijainen piti mulle ihan kädestä pitäen sellaisen "ethän koe parisuhdeväkivaltaa"-hear to heart-keskustelun, että oli pokassa pitämistä...

      Poista
  2. "Tuuraajana oli sellainen varmaan eläkkeeltä hommiin painostettu old school-täti, joka puristeli Nipan poskia ja reisimakkaroita ja hoiti siinä sivussa puhelimitse pari autokauppaa."

    Naurattaa!! :D Ja täydellinen täyslihatyyppi on aika ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin nauratti se täti! Etenkin ne autokaupat! "Anteeks nyt, mun on pakko vastata, joku ehkä haluaa ostaa meidän Fiatin!".
      Ja täyslihatyyppi on oujee.

      Poista
  3. Vauvojen kasvu, ikinä se ei ole niin kuin pitää. Mä en tiedä, voiko täysimetetyn vauvan nopea painonnousu viitata johonkin oikeaan lääketieteelliseen ongelmaan, mutta mä olen niin kyllästynyt siihen, että meidän laiheliinien kasvua on seurattu ja hiillostettu pitkään sen jälkeenkin kun on tullut selväksi, että niille a) annetaan ruokaa b) niillä ei ole syöpää eikä sydänvikaa. Vähän mietin, romahatisiko kansanterveys, jos vauvoja lakattaisiin punnimasta neuvolassa. Mutta joo, sitten ei tietysti pääsisi ihastelemaan sitä, että teidän buddha on kuukauden ikäisenä samankokoinen kuin meidän lapset - ööö, puolivuotiaina? Mikä on kyllä aina hauskaa. (Huomaan juuri hukanneeni lasten neuvolakortit.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä yksikään pojista ole mikään kärpässarjalainen ollut, mutta tämä on kyllä lyönyt kaikki ennätykset - ihan luomuna. Näin vanhemman näkökulmasta on varmasti helpompaa, että lapsi on plus- kuin miinuskäyrällä, ja uskon että se tasaantuu nopeasti kunhan buddha alkaa pyöriä oman akselinsa ympäri. Mä ymmärrän tuon mittaamisvouhotuksen tiettyyn pisteeseen, mutta neuvolassa ei kauheasti arvosteta yksilöllisiä eroja ...

      Poista
  4. Ihana vauveli siellä :)!
    Ja eikö tosiaan Hki ole ottanut vastatehtyjä kasvukäyriä käyttöön? Tai niin onhan siitäkin jo varmaan 5v. Vai onko. Nimim.ajantaju hukassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä kuvittelin että olis mutta kun netissä kokeilin niitä uusia käyriä niin Nipa ei ollut lähellekään +31-käyrällä - ehkä ne oli käyrät sen th:n valmistumisvuodelta mitä se käytti?

      Poista
  5. Oi miten komea yksikuinen! Vähän on jo enemmän grammoja kuin Unirosvolla kolmekuisena. Mites pitkä täysliha-Nipa on?

    Vähän erikoiselta kyllä kuulostaa hanaveden juottamisohje! Luulin, että nuo old school -tyypit lähinnä painostaisivat tuttien sterilointiin tasatunnein puolivuotiaaksi asti ja käskisivät puhdistaa vauvan silmätkin vain keitetyllä vedellä...

    Voi ei tota sun esikoisraskauskokemusta :-( Melkein jopa naurattaa, miten tökerösti sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ihan pari kertaa jouduin kysymään, että eikö tartte keittää. Ei kuulemma. Ei nyt siltikään ole juotettu vettä (tai jaa-a, mies ehkä on, mutta koska lapsi on elossa niin en kysele asiasta sen enempää).
      Täysliha-Nipa oli 56,5 cm. Eli aika hukkapätkä veljiin verrattuna, mallia "yhtä pitkä kuin leveä", mutta ihana on!

      Poista
  6. Teidän uusin herra on itse täydellisyys, aivan ihana!
    Neuvolan mummo, not so much...
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvolan mummokin on varmasti ollut vauvana ihana! <3

      Poista

i Digame !