25.9.2014

RILLI-IKÄVÄ

Mä olen ollut 6 vuotta elämästäni rillipää. Sain ensimmäiset silmälasini 14-vuotiaana, kun totesin bussipysäkillä seisoessani etten näe oikeastaan mitään. Ei ollut päänsärkyä, ei ongelmia koulussa. Koripallossa osumisprosentti ei parantunut edes silmälaseilla. Ensimmäiset kehykseni olivat äitini valitsemat, ja muistuttivat erehdyttävästi historianopettajamme pyöreitä laseja (terveisiä vaan Lasselle). Eivät siis ihan niin coolit kuin olin kuvitellut. Tosin oli mun tyylitajussa muutenkin toivomisen varaa 8. luokalla.

Tässä sentään roolivaatteet.
Ei mun maku ihan näin kamala
ollut...
Onneksi äitini ymmärsi yskän ja sain aika pian nuo kuvassakin näkyvät mustat, 90-luvun IT-duunareille tyypilliset kehykset ja aloin ihan oikeasti käyttää niitä silmälaseja, onhan niistä enemmän iloa päässä kuin kotelossa repussa. Piilolinsseistä en koskaan innostunut, varsinkaan kun en teini-ikäisenä urheillut kuin korkeintaan juosten poliiseja karkuun Koffin puistossa pussikaljoittelun jälkeen. Silmälaseista tuli oleellinen osa mun tyyliä, enkä oikeastaan tänäkään päivänä osaa käyttää (ts. laittaa) silmämeikkiä kun rillipäänä sitä ei kauheasti tarvinnut.


En oikeastaan tiedä, miksi sitten päätin mennä 22-vuotiaana laserleikkaukseen. Osittain kai taloudellisista syistä, koska kivat silmälasit kuitenkin maksavat ja se leikkaukseen investoitu 3000 euroa maksaisi itsensä kymmenessä vuodessa takaisin. Joten sitten asiaa kauheasti suuremmin pohtimatta varasin ajan ja kävin laserleikkauksessa. Se on ehdottomasti top 4:ssä elämäni kivuliaimmissa kokemuksissa synnyttämisen, kulmakarvojen vahaamisen sekä tatuoimisen kanssa. Tosin laserleikkaus kesti vain 10 sekuntia per silmä, joten suhteellisen helpollahan siinä pääsi.


Opin nopeasti elämään ilman silmälaseja (paitsi mies voi olla eri mieltä - huusin varmaan kuukauden ajan joka aamu naama punaisena "KUKA ON VIENYT MUN SILMÄLASINI!?!?"). Nykyään niitä ei ainakaan urheillessa kaipaa, mutta muuten huomaan vähän haikailevani silmälaseja - en sitä sokeutta vaan kasvoille ilmettä tuovia kehyksiä, joiden taakse piilottaa silmäpussit. Myöskin intellektuelli imagoni on vähän kärsinyt kun näenkin ihan normaalisti. Niin, itse leikkaus tosiaan sujui hyvin ja ilman komplikaatioita eikä raskaudetkaan ole kauheasti heikentäneet näkökykyä.


Olen siis vakavasti harkinnut imagolasien hankkimista. Kuulostaa ehkä maailman idioottimaisimmalta idealta kun on ensin maksanut tuhansia euroja päästäkseen eroon laseista. Mulla kuitenkin on yhä vähän rillipään identiteetti, vaikka toisaalta miestä on helpompi pussailla kun ei ole kahta silmälasikäärmettä vastakkain. Tai sitten satsaan johonkin meikkikurssiin, missä myöhäisherännäinen opetetaan esim. rajaamaan silmät…

PS. Miksi, oi MIKSI, mun blogiin on päädytty hakusanoilla "seksijuttuja koiran kanssa"?! Kiitti Google.

11 kommenttia:

  1. Mulle silmälasit ovat niin iso osa identiteettiä, että en osaisi kuvitella elämää ilman näitä. Tosin mullahan ei juurikaan ole miinuksia vaan enemmän hajataittoa eli aika imagolasithan nämäkin taitavat olla.

    Mun blogiin oli taannoin tultu haulla "Jenni Haukio pelkissä sukkahousuissa" että meitä tosiaan on moneen junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut toivottavasti jäävät asemalle. Turvallisuussyistä.
      Mulla oli leikkausvaiheessa miinusta muistaakseni -2,75 ja -3,5 eli mikään umpisokea en ollut. Hajataittoa oli, mä en ees tiedä mikä sen tilanne on nykyää - kun ei ole edes ajokorttia niin näitä näköjuttuja tulee mietittyä tosi vähän.

      Poista
  2. Hahahaha! Toi PS-kohta! Hah! Mun blogiin on eksytty mm. "aikuisten keinu sex", "vaimon kakkaa" ja "Mamma kakka" – iha vi**n jees! (Mikä tos kakassa hei kiinostaa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kerran yövuorossa töissä googlaitiin seksikeinuja (tää liittyi Seiskaan ja Katri Sorsaan), mutta ei kuitenkaan päädytty sun blogiin.. :D
      Vanhaan blogiin kun kirjoitin Hai-saappaista niin sinne tuli oikein kumifetistejen kokoontumisajot. Jep.

      Poista
  3. Jännä että pidit leikkausta kivuliaana kokemuksena.
    Minä kävin laserleikkauksessa 2007, eikä sen operaation aikana ollut yhtään minkäänlaista kipua. Sanoisin että ne oli parhaat kolme tonnia (ehkä asunnon jälkeen) mitä olen koskaan käyttänyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se itse kivulias osuushan kesti ehkä 10 sekuntia, mutta se hetkellinen sokeutuminen sekä Kellopeli Appelsiini-tyyppinen luomienavaussysteemi olivat mulle ihan äärimmäisen epämiellyttävä kokemus (ja mulla on omasta mielestäni suht korkea kipukynnys). Tämä vuonna 2008, mutta toki sen jälkeen elo silmien suhteen on ollut helppoa ja kivutonta.

      Poista
  4. Hahaha, mahtava toi PS. Mitä laseihin tulee, niin mä sain omani 10-vuotiaana. Kokoaikaisiksi niiden käyttö muuttui parikymppisenä ja sen jälkeen tää onkin ollut pelkkää alamäkeä: mulla huononee näkö koko ajan. Leikkaukseen ei siis kannata mennä. Mä viihdyn laseissakin, mutta piilareita käytän mieluummin, vaikka kauheeta rahanmenoa onkin. Hyvä, että sulla on pysyny silmät kuosissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se munkin kohdalla todennäköistä että saan vielä lasit joskus vanhempana, mutta toisaalta kiva elää pikkulapsiaika ilman tahmaantuvia laseja. Eihän tässä mitään ikuisuustakuuta ollut, mutta nyt on jo 6 vuotta oltu ilman laseja ja vielä 4 niin oon omien laskujen mukaan voiton puolella (paitsi tässä välissä tuli kaikki pirun Specsaversit eikä laseista tarvitse enää maksaa 500 euroa…).

      Poista
  5. Eikä, rillipää! Ehdottomasti imagolasit, niistähän ei tartte maksaakaan niin kamalasti. Mä en todellakaan osaisi olla ilman laseja, ne on olleet nenällä nyt 30 vuotta. Mä olen muutenkin vähän fiksoitunut ulkonäköni kanssa, en osaisi myöskään värjätä tukkaa. Mutta mulla on myös hajataittoa aika paljon, eli leikkauksella ei edes saisi korjattua - muuten voisi kannattaa, kun rilleistä joutuu maksamaan ihan järkyttäviä summia joka kerta, kun niitä ei tosiaan löydä huoltoaseman hyllystä. No, onneksi näkö ei muutu enää kauheasti, eli rukoilen vain, että lasit kestäisi vielä pari vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onks sulla ihan oma tukka? Se on meinaa tosi kiva - ja sittenhän kaikki kävelijät oli luomupäitä! (Oleellisia havaintoja). Mun pitäisi varmaan selvittää hajataiton tila. Toisaalta pää ei oo kipeä enkä törmäile ihmisiin, eli tuskin mitään kauhean vakavaa...

      Poista
    2. Oma on - ja munkin mielestä kiva. :) Hajataitto kai usein oireilee juuri päänsäryllä - mulla ainakin. Tosin mulla on niin reippaasti, että ilman laseja kaikki näkyy kolmena.

      Poista

i Digame !