29.10.2014

Flashback: (ARKI)RUOKAYMPYRÄ

Tiedättekö, kun joskus on mielessä joku kerrassaan fantastinen ja omasta mielestä
maailman omaperäisin postausidea... ja sitten joku sikamainen kanssabloggaaja menee
ja kirjoittaa just siitä jutusta ennen kuin itse ehdit ensin?
No mulle kävi just niin.
On pitänyt kirjoittaa tästä jokapäiväisen ruokahuollon haasteellisuudesta ties kuinka
kauan, ja sitten Täti-ihminen meni ja kirjoitti oikeastaan paljon paremmin kuin mitä
itse olin luonnostellut päässäni. (Onneksi Täti-ihmisellä on nyt vähän muuta 
mietittävää eikä se pääse telepaattisesti tyhjentämään mun postausideavarastoa!).

Mutta kirjoitan nyt tästä klassisesta ongelmasta minäkin. Että mitä tänään syötäisiin?

Koska vastaan arkisin perheen ravitsemuksesta (eli oikeastaan siis päivällisistä,
koska lounaaksi lapset saavat joko purkkiruokaa, tarhan tarjontaa tai sitten edellisen
päivän jämiä, tai jos äiti oikein innostuu leikkimään Nigella Lawsonia niin ehkä
munakkaan) niin tämä on oikeastaan mun ongelmani*. Koska vaikka olen itse
elänyt vuosikausia Subwayn patongeilla, Dr. Oetkerin voittamattomilla
pakastepizzoilla sekä pestopastalla, niin jopa kaltaiseni boheemi, keittiössä
kädetön huithapeli ymmärtää että em. ruokien ravintoarvoilla ei ihan taata lapsille
parasta mahdollista lähtökohtaa kasvuun ja kehitykseen.

Yritän välttää eineksiä, mutta tämä viikko on ollut jotenkin niin rankka että tänään
sitten häpeillen lämmitin perheen lihansyöjille pakastepyttipannua:
 
Yritin kyllä viherpestä ankeaa annosta pakastevihanneksilla, mikä olikin
lopulta ainoa asia mitä lapset söivät. Yleensä O:n nirsoilu ärsyttää, nyt
sen kyllä ymmärsin erittäin hyvin.

Mun ateriat on viime aikoina olleet pääasiassa saaristolaisleipää,
avokadoa ja merisuolaa:


Isänsä kokkausvuoroilla kyllä pojat saavat usein herkkuaan
pakastepinaattikeittoa tai maksalaatikkoa, enkä ole siis mikään
puritaani. Kuitenkin pyrin siihen että kerran päivässä syötäisiin
yhdessä terveellinen, ravitseva, itsetehty ateria saman pöydän
ääressä - toisaalta mun iltapainotteinen työ sekä urheiluinto on
nyt vähän verottaneet näitä yhteisiä päivällisiä/illallisia.

Sen lisäksi ruokailuhetkiä uhkaa mielikuvituksen puute, sillä mä alan
olla totaalisen kyllästynyt niin kokkaamaan kuin syömään näitä meidän
perheen "perusruokia", sillä arkiruokarotaatiossa kulkevat päivästä,
viikosta ja kuukaudesta toiseen seuraavat ruokalajit:
Feta-kikhernepihvit, lohikiusaus, soijamakaronilaatikko, lasagne (joko 
soija- tai pinaattiversiona), purjoperunasosekeitto, italianpata (soijarouheesta
sekin), fajitakset tai quesadillat (näitä voisin syödä loputtomasti, mutta kun yksi ilta
meksikolaista maksaa saman verran kuin viisi iltaa kotimaista ruokaa, niin
no can do), uuniperunat, lohipasta, tonnikalapasta, tomaattipasta,
epämääräinen kikhernemuhennos, kikhernepyttipannu, talvipasta,
perunamuussi ja kalapuikot (tunnustan, en ole tehnyt niitä itse) tai
uunilohi. Myös salaatteja syödään paljon, ja erilaisia variaatioita kasvis-
sosekeitoista.
Mutta vaikka lista ehkä näyttää hämäävän pitkältä, niin se on aika
äkkiä läpikäyty ja usein väsyneenä sitä on helpompi napata lapsille
tutut pilttipurkit ja itselle se pakastepizza kuin alkaa opetella uutta
ruokalajia - saati käydä kaupassa oikein ostoslistan, ajan, rahan ja energian
kanssa. (Joo joo, first world problems, tiedän).

Otan kiitollisena vastaan huonotkin ehdotukset arkimenun piristyksiksi.
Vaatimuksia on toki muutama:
- Kohtuuhintainen annos, eli toistaiseksi jätämme arkisin ruijanpallakset
ja jokiravut sinne kalatiskiin.
- Mielellään joko kala- tai kasvisruoka (mä en syö mitään millä on jalat 
tai jalka, eli se poissulkee peruslihan lisäksi äyriäiset ja sienet), tai sitten
ruoka joka on helposti muunneltavissa tekovaiheessa sekä vege- että
lihaversioksi. Sen verran yritän olla eettinen ihminen että mitään
hanhenmaksaa ei meillä myöskään syödä - tähän pätee toki se hinta-
politiikkakin.
- Mä en voi tarpeeksi korostaa sitä miten uusavuton ruoanlaittaja olen,
joten reseptin pitäisi olla sellainen että sen pystyy toteuttamaan
ala-asteikäinenkin (sellainen, joka ei ole osallistunut Junior Master
Chefiin). Mitä selkeämmin työvaiheet ja ainekset sekä niiden käsittely
on selitetty, sitä todennäköisemmin perhe saa pöytään juuri sitä ruokaa
eikä alakerran Kotipizzasta haettua hätäapua.
- Ei kapriksia, oliivia, sieniä (jalka!), homejuustoa, ruusukaalia, anjovista,
suolakurkkua, mitään quinoaa tai tollaista eksoottista hifistelyjuttua mitä
en edes löydä S-Marketista, eikä mielellään punajuurta - tässä olen
tosin valmis joustamaan koska olen kuullut villejä huhuja, että se on
oikeasti ihan hyvää. (Ja mikäli reseptissä nyt on vähän jotain em. aines-
ta, niin osaan kyllä ihan itse jättää sen pois, mutta mitään homejuustolla
täytettyjä sieniä ei kannata ehdotella).
- Olisi kiva jos ne maistuisi hyvältä ja kelpaisi alle 3-vuotiaille ilman
ketsuppikuorrutusta ja röyhkeitä valheita "Salama McQueenin lempiruoasta".

Seuraavaksi pääsen buzzaamaan Hälsans Kök-kasvispakasteita, mikä
ei sikäli ratkaise ongelmaa jos haluaa ruoan olevan ihan oikean äidin
tekemää, mutta tietysti pakastefalafeleja tarjoamalla saan vähän lisää
mietintäaikaa loppuvuoden ruokalistan suhteen.


Käytännön Miehen asenne ei ole siis mitenkään sovinistinen, että olisin
nyrkin ja hellan välissä. Perheen alfauroksella nyt on vaan
käytännöllisempi suhtautuminen ruokaan, eli pääasia että siitä saa
energiaa suht terveellisessä muodossa, kun mä taas olen nautiskelija.
Vaikka täytyy myöntää, että omat ruoat ei usein ole kovin nautinnollisia
makuelämyksiä. Auttakaa! 

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 11.4.2013

16 kommenttia:

  1. Mä veikkaan, että olen tätä aikaisemminkin sulle vinkannut, mutta meillä uppoaa tällainen vuokahässäkkä hyvin myös jälkeläiseen: http://hallittuhysteria.blogspot.fi/2013/04/arjen-pelastajat.html

    Tuon lisäksi meillä on viikkokierrossa papumakaronilaatikko (pari tölkkiä valkoisia papuja tomaattisoosissa, pussi makaronia, litra maitoa ja neljä kananmunaa vuokaan ja lykään uuniin 175/50 min, makaroneja ei keitetä etukäteen) sekä erillaiset kiusaukset (pussi perunasipulia, tötsä kermaa ja vaikka quornia ja taas uuniin). Kaikki edellämainitut toimivat myös hyvin lämmitettynä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin suosin lohikiusausta ja makaronilaatikkoa soijarouheella - meillä lapset pitäisi siedättää vähän vaihteluun, esim. tofua, quornia tai kvinoaa ei ole ikinä vielä meidän pöydässä nähty. Ihailen kyllä kaikkia neljävuotiaita jotka syö ennakkoluulottomammin kuin minä!
      Papumakaronilaatikko pitänee kokeilla, en kyllä tiedä millä sen markkinoin noille nirsoille :D .

      Poista
  2. siis sulle kasvista, vai kasvista ja muiden lautasella lihaa? mites ois pirkan tai makulehden ruokaohjehaku, siinä voi rajottaa että etsii vaan nopeita ruokia=luultavimmin helppoja, voi etsiä suoraan kasvisruokia jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yleensä muu perhe syö nöyrästi kasvisruokaa kun mä kokkaan koska a.) en tykkää laittaa lihaa eettisistä ja ekologisista syistä ja b.) kun en voi maistaa lihaa niin se on melkoista sokkokokkailua. Aika paljon yritän hyödyntää reseptejä eri blogeista ja portaaleista, puutetta vaan rohkeudessa. Ja taidoissa :D.

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta. Nyt ollaan yritetty kerätä vihkoon helppoja arkiruokia, mutta aika alkutaipaleella ollaan. Ihan ykkönen ainakin lasten mielestä on suolainen pannari. Kukapa ei innostuisi pannarista? 8 dl maitoa, 4 dl vehnäjauhoja, 3 munaa, suolaa ja mausteita fiiliksen mukaan. Täytteeksi voi laittaa mitä vaan, esim. porkkanaraaste, pavut/linssit, feta jne. 200 astetta, 30 minuuttia. Itse käytän yleensä täysjyvä-, speltti- tai muita erikoisjauhoja ja kun korvaa osan maidosta kermalla niin tulee tietty parempaa.

    Edelleen on kyllä aina pakko olla jääkaapissa hätävarana pinaattilättypaketti. Pinaattikeittokin on muuten yllättävän helppo tehdä itse (ei sillä että olisin ite tehny, mutta mieheltä onnistuu nopsasti, kannattaa varmaan googlata).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vanhassa blogissa linkkailin mun suosikkipannaria (tosin "välimeren pannukakku" löytynee ihan googlailemallakin). Pinaattilettuja teen nykyään oikeastaan vain itse, ovat halvempia ja parempia kuin kaupan ja paistaminen on hyvä tekosyy katsella tunti Netflixiä keittiössä ihan rauhassa. Täti-Ihmisen (Arjen takaa) pinaattiricottacannelonit on muuten aika helppoa ja herkullista syötävää, jos arkiruokalistanne kaipaa jatkoa!

      Poista
  4. Mulla on ollut sama aihe työpöydällä odottamassa oikeaa aikaa ja inspiraatiota.

    Mies kutsuu sellaista ruokaa, joka on ravitsevaa, mutta olemukseltaan "yhtenäistä" (esim. makaronilaatikko), muonaksi. Muona on itsessään se koko ruoka. Muonan saa pakattua yhteen rasiaan. Muonaa on helppo ottaa töihin ruoaksi. Muona on helppo lämmittää mikrossa. Muonaa on helppo tehdä iso määrä valmiiksi moneksi päiväksi jääkaappiin. Muonan valmistaminen tulee halvemmaksi.

    Minä perheen muonitusvastaavana tahtoisinkin kätevyyden kannalta enemmän muonaruokia aktiiviseen ruokalistaamme. Dilemma on vaan se, että itse olen juuri se, joka kyllästyy helposti ruokiin. Kaksi kertaa on aika maksimi, mitä jaksan yhtä ruokaa itse syödä ja lämmitellä.
    Olen kyllä totaalisen väsähtänyt jokapäiväiseen ruoanvalmistukseen (ja siihen rahan määrään, mikä tällä tyylillä menee)..
    Eli kai se on vaan ruvettava vääntämään enemmän keittoja, patoja, kiusauksia ja laatikoita.

    Vuodatukseni ei varmasti tuonut helpotusta ruokaongelmaanne..ellei vertaistukea lasketa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, vertaistuki on korvaamatonta - blogimaailmassa varsinkin tällaiset anti-Martat on ihan selvästi vähemmistössä. Kauheesti ei viitti postata kuinka tässä valmistin pestopastaa tms.
      Mulle usein riittäisi joku kasvisruoka -tyyliin ratatouille tai bistoukeitto- kolmeksikin päiväksi (just söin itsetehtyä kasvishernekeittoa kolme päivää, menee köyhäilyn, laihiksin ja ekoilun piikkiin) mutta yleensä mies viimeistään kahden päivän jälkeen pettää mua alakerran Kotipizzassa.
      Ostettiin kyllä se pata kesällä, ajattelin kokeilla seuraavaksi tätä: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/mausteinen-kasvispata.

      Poista
  5. Meillä paistui juuri nokkoslettuja, ja ne (tai serkkunsa pinaattiset) on kyllä meillä kaikkien suosikkeja. Laiskempi toki tekee saman pannarina, mutta kyllä tääkin suht tehokasta on: puoli tuntia paistamista, ja lettuja riittää kahdelle aterialle.
    Toki tää on myös meillä se budjettiruoka, kun nokkoset on ojasta tai pinaatit omalta pihalta ja maito sattuneesta syystä aika edullista, mutta suosittelen kyllä muutenkin :)

    Impun lempiruokia ovat myös pestopasta (=keitetään jotain makaronia, sekoitetaan joukkoon pestoa ja kaapin sisällöstä riippuen ehkä myös aurinkokuivattuja tomaatteja, vuohenjuustoa tms.) ja paprikapasta (keitetään pasta, kuullotetaan paprikat öljyssä, sekoitetaan kaikki esim. Creme Bonjour Cuisinen kanssa). Ei nyt ravintoarvoiltaan mitään huippuja, mutta välillä menevät kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ekaksi sori kun en kommentoi siellä toisaalla - yleensä surffaan puhelimella ja sillä on jotenkin elämääkin vaikeampi vastailla mihinkään…

      Mä poden landekateutta ruoan omavaraisuuden suhteen. Just kavereilla kyläillessä lapset sai poimia omat porkkanansa ja syödä ne suunnilleen suoraan maasta (saakohan ne jonkun toksoplasmoosin?) ja vitsit mikä maku- ja kulttuurielämys jälkeläisille!

      Mä en oikeastaan tiedä miksi stressaan ravintoarvoista illallisella niin kauheasti kun yleensä kuitenkin tosi terveellinen ruoka jää syömättä ja ne vitamiinit ei siitä lautaselta imeydy, ja taas muuten syövät tosi paljon hedelmiä, kasviksia ja marjoja.

      Poista
  6. Kalakeittoa. Just tein eilen omaan tyyliini taas kuus litraa niin varmana riittää kahdelle!

    Eli teille varmaan 6-8 isoa perunaa, 4-5 porkkanaa, pari purjoa, sipuli ja lohta. Pilkot kaikki kasvikset, freesaat niitä 5-10 min siellä kattilassa (eli vähän niinku paistaisit niitä voissa), heität joukkoon pari ruokalusikallista jauhoja ja kiehuvaa vettä päälle. Veteen voi halutessaan laittaa kalaliemikuution, vettä sen verran, että kaikki peittyy. Annat kiehua kasvisten kypsäksi ja sitten lisäät raa'at kalakuutiot veteen ja heität 2,5dl:n kermapurkin perään. Mausteiksi riittää tilli, sitruunapippuri ja merisuola. Keittelet vielä kymmenisen minuuttia ni se on siinä.

    Tämä on meillä yksi lempiruokia ja tätä hakee anoppikin jos tietää, että olen tehnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan oltu uskollisia HS:n lohikeitto-ohjeen orjia, mutta se on nyt jäähyllä koska ruokamyrkytys :D. Kerma on kyllä kuningas keitoissa, mun resepti ei ole ihan niin toimiva ollut että anoppi tulis osingoille :D.

      Poista
  7. Ja yksi nopea ruoka on kans tonnikalavuoka. Makaronit kypsäksi, tonnikalaa paistellaan vähän öljyssä sipulin ja valkosipulin kanssa, sitten kasataan niinku makaronilaatikko, heitetään kermaa päälle ja tungetaan uuniin puoleksi tunniksi. Ei kauhean ihmeellistä mutta ihan ok...

    Kalapullat on kans tosi helppo tehdä ite ja niitä kannattaa tehdä kerralla enemmän ja tunkea pakkaseen. Eli joku kilon verran lohta, 4-6 paahtoleipäviipaletta palasiks kermaan (2-3dl) turpoomaan, reunat pois! Heität mausteet sinne sekaan, riittää tilli, sitruuna, pippuri ja suola. Sitten sössäät ne monitoimikoneessa, jos on, mutta sauvasekotinkin riittää tähän touhuun jos viitsii nähdä vaivaa. Pari kananmunaa joukkoon ja lisäät kermaa sen verran ettei se taikina oo ihan tönkköä. Sitten vaan pellille, uuni 180 asteeseen ja sinne about 20-30 minuutiks. Ja on meinaan hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos, mulla on joku (kala/kasvis)pullakausi meneillään, kokeillaan (kunhan lohi pääsee takaisin pöytään). Kasvispyöryköistä testataan huomenna tämä: http://lunnileipoo.blogspot.fi/2009/06/feta-kasvispyorykat.html.

      Poista
  8. Kaikenlaiset linssimuhennokset on nyt syksyllä ihania. Niistä meillä tykkää sekä lapset että aikuiset. ja halpojakin ovat. Linsseistä saa myös keiton aikaiseksi.

    SItten on quiche. Uusi-Seelantilainen jääsköruoka. Rikot n.8 kananmunaa. Lorautat joukkoon maitoa ja öljyä, ripsautat mausteita ja suolaa. Kaadat jollekin noin puolikkaan uunipellin kokoiselle vuualle (leivinpaperi alle) ja mätät jääkaapista ja pakastimesta kaikki jääsköt päälle. Pakastekasvikset (parsakaalit, pinaatit, maissit jne. ei tarvitse keittää), paprikan loput, tomaatit, juustoraasteet jne. Kaikki, mikä käy pizzan päälle, käy myöskin quichen päälle. Lykkäät 175-200 asteiseen uuniin 20-30 min. ajaksi ja syöt tänään kuumana, huomenna kylmänä. Kiva brunssitarjottava myös ja lapset voi ottaa mukaan tekemään. Kaikki maistuu lapsille paremmin, kun ovat saaneet itse osallistua valmistamiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos quicherohkaisusta, mä oon maailman surkein soveltaja ja alan yleensä itkeä jos pitää improvisoida, osaan korkeintaan hyödyntää perunamuussin tai puuron jämät taikinaan ja kaikki muu on jo omalta mukavuusalueelta ulos. Ehkä tässä on pienet riskit. :)

      Poista

i Digame !