18.10.2014

OTA MUTSI MALLIA

Kuten tiedätte, kävin viime viikolla töissä. Ja kuten tiedätte, olen aina tykännyt pitää itseäni korvaamattomana kotona. Että kyllähän ne ehkä pärjää kun lajittelen joka vaatekappaleen valmiiksi, annostelen maidot pulloon etukäteen ja jätän jääkaapin oveen minuutintarkan aikataulun. Että 10 tuntia, kai ne jotenkin selviävät.

Eniten kyllä jännitti omasta puolesta: Miten pystyn, maltan ja osaan olla erossa maailman ihanimmasta kaksikuisesta pallerosta, josta tähän saakka olin ollut erossa vain parin tunnin pätkiä kun kävin jumpassa. Nyt kokonainen työvuoro. Tämä vaati myös vähän säätöä; jos ehkä henkisesti selviäisin erosta niin fyysisesti en, maidontuotantolaitos ei todellakaan ollut tottunut tuntien tuotantotaukoihin. Niinpä kävin tasaisin väliajoin duunin vessassa manuaalipumppailemassa. Työkaverit ilmeisesti ovat tottuneet mun outouksiin, kun eivät juuri ihmetelleet että parin tunnin välein sulkeuduin vessaan tyhjine tuttipulloineni.

Myös Nipa selvisi hengissä ja hyvinvoivana toisen vanhempansa hellässä huomassa.
Ensimmäisenä työpäivänä apuna olivat häärimässä myös isovanhemmat, kun silmä- ja korvatulehtuneita isoveljiä ei voitu dumpata kunnallisen päivähoidon kiusaksi.
Kun tulin kotiin odotti täällä iloinen naurava nakki, joka ei selvästikään kantanut kaunaa eikä toivottavasti joudu aikuisenakaan tilittämään terapiassa hylkäämiskokemuksiaan.

Toisena työpäivänä mies pääsi roolileikkimään mua, kun koko aamushow jäi hänen vastuulleen. Morkkiksiani helpottaakseni olin kyllä asetellut jo edellisenä iltana isoveljien vaatteet kalsareista kaulureihin valmiiksi - voisin kyllä harrastaa tätä myös muulloin, helpottaa aamuangsteja kummasti kun ei kauheassa kiireessä tarvitse alkaa kaivella kadonneita rukkasia ja sukkia sohvan alta.
Jälleen kerran mua odotti työpäivän päätteeksi tyytyväinen kuopus, joka väläytti leveän hymyn ja ryhtyi välittömästi helpottamaan painetta äitinsä tisseissä. Mies sen sijaan oli hieman yllättynyt siitä miten vaativaa voi joskus olla pelkkä vauvan kanssa hengailu (tähän vahingoniloinen hymähdys).

Mutta mikä oli parasta tässä kahden päivän työputkessa (paitsi palkka)?
Mies opetti vauvan sekä syömään tuttia että matkustamaan vaunuissa. Tähän saakka rattaissa kulkeminen on aiheuttanut rituaaliteurastukselta kuulostavaa huudon, ja olen oman selkäni kustannuksella kuljettanut kahdeksan kiloa kuopusta jatkuvasti rintarepussa - usein oman etuvarustukseni toimiessa samalla tuttina, tarjoten näin vastaantulijoille vähän säädyttömän näkymän.
Mutta nyt, kiitos päättäväisen isäihmisen, vauva viihtyy vaunuissa tutti suussa, joskus kolmekin tuntia torkkuen. Halleluja!

Tänään menen sitten yövuoroon, ja miehellä taitaa olla elämänsä ensimmäistä kertaa koko yön vauvavuoro (tähän saakka yövalvominen on ollut eksklusiivisesti mun iloni sillä a.) kestän valvomista paremmin ja b.) kaikki kolme kaveria ovat tissimiehiä, jotka rauhoittuvat parhaiten ruoalla). Odotan innolla aamua, että näen mitä temppuja mies on taas Nipsulle opettanut.

4 kommenttia:

  1. Mä just tulin öitöistä :) ja ensi yöksi meen kanssa.
    Sä oot kyllä ihan hillitön sissi. Mä soitin Kolmosen ollessa 4kk töihin että saa soitella jos on hommia ja salaa toivoin että eivät koskaan soittelisi. Ja painotin että yövuoroja en tuu kyllä sitten todellakaan tekemään. Mä en pystyisi alle vuoden ikäisen kanssa :) mulla oli tähän muka paljonkin kommentoitavaa mutta nyt alkaa kone hyytymään... Hyvää yötä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, katos, vähän on viivettä vastailussa. :) Kiva kuitenkin kun kommentoitte!
      Vaikka oman jaksamisen kannalta yövuorot on veemäisimpiä, niin tykkään siitä että ne eivät ole pois perheeltä. Vaikka en sitten tiedä ottaisko lapset kuitenkin mieluummin laatuaikaa isänsä kanssa kuin väsymyksestä vihaisen narkoleptisen äidin.
      Enkä mä nyt ihan huvikseni tuolla käy, yritän tasapainottaa taloutta ennen kuin nää äitiyspäivärahat lakkaa juoksemasta… Voi ahdistus...

      Poista
  2. Vasta mietin, että vaikka se vaatteiden valmiiksi valkkaaminen helpottaakin mun hermoja ja arkea (on nimittäin meillä mun vakituinen tapa, kaikki omia työvaatteita myöten valmiina arkiaamuina eteisessä) niin voisi olla hyödyllistä miehen kannalta jos EN tekisi sitä. Oli joku lauantai tässä harvinainen tilanne jossa koko perhe oli kotona yhtäaikaa ja patistin miehen poikien kanssa ulos ja sanoin vaan, et siitä eteisen ottaa pipot ja hanskat yms. Se kaivaa ja kaivaa, kuin kyseessä olisi arkeologinen kaivaus ja puuhkii samalla "ei täällä oo, ei löydy!" ja nekin mitä se kiskoi sieltä esiin oli juurikin Pienemmälle Isomman pipo jne. Miehen sanoin "Tuu sinä, kun enhän mä edes tiedä mikä kuuluu kenenkin päähän".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tiedän, kaivan itselleni kuoppaa. Ja ylläpidän patriarkaalista työnjakoa perheessä, ja päden maailman turhimmalla sektorilla :D. Meillä onneksi kokoero isoilla alkaa olla aika olematon käsissä, jaloissa ja päissä, eli siinä ei haittaa vaikka meniskin sekaisin - ja aika montaa juttua ostetaan saman tien suosiolla kaksi kappaletta, ettei tule mitään nyrkkitappelua ainoasta Cars-piposta.

      Poista

i Digame !