23.10.2014

SYNNYTYS X 3

Kun tapasin ihania naisia pari viikkoa sitten (tai ehkä kauemmin, en oikein muista lähimenneisyyttä) kääntyi toisilleen melko tuntemattomien muikkien keskustelu aika nopeasti synnyttämiseen. Vaikka ollaan sivistyneitä ja kovin kainoja muuten, synnytysjutut ovat tosiaan niitä naisten armeijajuttuja - paitsi että synnyttämässä ollaan tositoimissa, intissä vain larpataan metsässä.

Huomaan aina kun näitä tikkejä ja taisteluvaurioita aletaan vertailla, että olen ollut onnekas myös synnytyssalissa. Kaikista synnytyksistä on, jos nyt ei kauniit niin ainakin kohtalaisen kivat muistot, vaikka joka kerta mukaan on mahtunut pari tuntia infernaalista kipua jonka aikana olen hiljaa luvannut itselleni karjunut niin että muissakin saleissa kuullaan että EI VITTU KOSKAAN ENÄÄ IKINÄ TÄTÄ! Mutta yleensä siinä vaiheessa kun se vähän tahmea pikku pötkylä on laskettu mun rinnalle mönkimään olen jo huokaillut onnellisena että olipa ihanan helppoa, lisää näitä nopeasti!

Synnytys #1
Ensimmäinen synnytys oli se vaikein. Kalvoihin oli tullut reikä ja lapsivettä tihkui, mutta supistuksia tuli ehkä kerran kolmessa tunnissa, joten tapahtumia vauhditettiin cytoteceilla. Törmäsin taannoin naiseen, joka odotti myös synnytyksen käynnistystä samassa huoneessa kanssani ja muisteli minua "hulluna muijana, joka hyppi jumppapallolla ja kiljui ilosta aina kun supisti". Riemunkiljahdukset olivat ehkä liioittelua, mutta olin kyllä erittäin innoissani tulevasta seikkailusta ja siitä, että vihdoinkin tapaisin elämäni tärkeimmän ihmisen. Pääsin lopulta saliin aamuyöllä kärvisteltyäni tehottomien kipupiikkien ja kaurapussin kanssa aikani, ja siellä kyllä hymy hyytyi. Kalvojen puhkaisusta huolimatta homma edistyi sairaan hitaasti, oksentelin väsymystä ja supistuksia, tärisin ja kirosin. Epiduraali sammutti supistukset, joten jouduin ikävään epiduraali-oksitosiini-kierteeseen. Ponnistusvaihe alkoi niin tuskaisena, että mies karkasi ulos salista. Kuuli kyllä varmasti myös ulkopuolelle mitä siellä tapahtui. Ponnistusvaihe kesti varsinkin näin synnyttäjän näkökulmasta aivan helvetin k a u a n, mutta taas kuin taikaiskusta koko 10 tuntia synnytyssalissa ja sitä edeltänyt 9 kuukauden venttailu unohtuivat kun sain sinisen, nyrkkeilijältä näyttäneen yhdeksän pisteen minimiehen syliin.



Synnyttäjän ikä Raskausviikot Vauvan mitat Ponnistusvaihe
1. Synnytys 24 39+2 4156/52 47 min
2. Synnytys 26 39+1 3830/53 3 min
3. Synnytys 28 39+4 4450/53 14 min

Toinen synnytys käynnistyi perinteisemmin: Koko päivän voin pahoin (luulin, että se oli kolmas vatsatauti kuukauden sisällä) ja kärsin ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana ilkeistä suppareista. Illalla totesin miehelle, että tämä saattaa olla menoa, ja kas, menin vessaan ja vedet meni oikein leffatyyliin. Pakkasin pari pyyhettä housuihin ja lähdettiin laitokselle, koska itsepäinen Pampula ei ollut kiinnittynyt. Tilanne down there oli kuitenkin aika raaka, joten katseltuamme pari tuntia Oscar-gaalaa mies lähetettiin kotiin ja mut otettiin osastolle unilääkkeen voimin lepäämään. 8 tuntia myöhemmin heräsin pirteänä - ilman supistuksen supistusta. Söin aamupalan, odottelin ja katsoin kuinka huonetoveri toisensa jälkeen lähti synnyttämään. Osastolla kätilönä oli sama nainen, joka auttoi Ompun maailmaan vajaa kaksi vuotta aiemmin, ja hän ystävällisesti lupasi että jos käyn kakkoshädällä pääsen saliin. Ja niinpä joskus kahden aikaan iltapäivällä päästiin miehen kanssa hengailemaan synnytyssaliin.

Synnytys #2
Olimme miehen kanssa varautuneet jälleen siihen, että avautumisvaihe kestää ikuisuuden. Lähetin miehen ostamaan meille luettavaa ja söin eväitä. Sitten yhtäkkiä kivut käänsivät uuden vaihteen päälle - olin ollut omasta toiveesta luomuna, koska en halunnut epiduraalia liian aikaisin ja muut puudutteet saivat vain pään sekaisin ja toistaiseksi en kaivannut sitäkään. Oli kiireinen maanantai eikä kätilö ollut juuri meitä moikkaillut, joten ehdin tunnin itkeä ja purra huulta kunnes tilanne tultiin tarkastamaan: Olin auennut tunnissa 6 senttiä. Anestesialääkäri tilattiin pikana paikalle, ja siinä vaiheessa kun spinaalia päästiin laittamaan niin olin jo valmis ponnistamaan. Puudutus kuitenkin tehosi nopeasti ja 10 minuuttia sen jälkeen kun pääsin takaisin selälleni oli toinen yhdeksän pisteen maanantaipoika maailmassa, parilla työnnöllä, kropan toimittua täydellisessä yhteistyössä. Nauroimme miehen kanssa synnytyksen helppoudelle ja nopeudelle, tällä kertaa isäkään ei ehtinyt paeta pois salista. Pampulan synnytys oli juuri sellainen voimauttava emansipaatioelämys, josta olin hihhuliäitien kuullut joskus puhuvan.

Kolmas kerta käynnistyi vähän vahingossa, kun supistuksia oli tullut jo pidempään iltaisin, pettäen kuitenkin lupauksensa aina aamuyöllä. Tällä kertaa reissasin sunnuntai-iltana bussilla Kätilöopistolle, kun kaksi edellistä kertaa oli suhattu omalla autolla Naistenklinikalle. Nipan syntymästä on tarkemmin täällä, mutta se oli yhdistelmä ensimmäistä ja toista synnytystä. Avautumisvaihe oli jälleen pitkä ja hikinen, kiitos tosin sen nihkeän yövuorolaisen jonka mielestä näin "pienillä" viikoilla ei synnytystä vauhditeta kalvojen puhkaisulla… Kuitenkin kun vauhtiin päästiin niin homma sujui suorastaan rutiinilla, viimeiset neljä senttiä avauduin samalla kun nukuin epiduraalin voimin. Silloin tuntui taas aika helpolta koko homma.

Synnytys #3
Yhteistä kaikille kolmelle synnytykselle ollut:
- Käynnistyneet hitaasti, laitokselle lähdetty sunnuntaina, vauva saatu aina syliin maanantaina. Ei mitään syöksysynnytyksiä, mutta toisaalta ei varsinaisia vääriä hälytyksiäkään.
- Puudutusarsenaalia testattu, vain epiduraali/spinaali todettu toimiviksi. Mitään "eksoottista" kuten TENSiä, aquarakkuloita tai ammetta ei konservatiivinen synnyttäjä ole kokeillut.
- Aina selvitty pelkillä pintanaarmuilla ja salista kävelty omin jaloin osastolle, muutenkin toipuminen ollut nopeaa ilman komplikaatioita ennen tai jälkeen synnytyksen.
- Vaikka synnyttäjä itkeekin aina kun joku synnyttää televisiossa, omat synnytykset ovat vain naurattaneet (toki olen ulvonut kivusta ennen kuin vauva on saatu pihalle, mutta sen jälkeen on vain hihitetty helpottuneena).
- Kaikille synnytyksille on voinut antaa hyvän arvosanan, sillä jokainen synnytys on päättynyt onnellisesti yhdeksän pisteen maanantaipojan syntymään.

6 kommenttia:

  1. Näitä on kyllä jostain syystä kiva aina lukea. Ihanat noi kuvat susta ja babyista. Ja oikein hieno taulukkokin :)

    Ja mulle yks tollanen! Ei siis synnytys (!), vaan vauva kiitos. (Tää on alkanut hiplailemaan taas vauvanvaatteita kirppiksillä ja kotiuttanutkin muutaman. Että hui.)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uijui! Oispa ihanaa päästä taas nauttimaan vauvahöyryistä blogin välityksellä, sun ei tarvii ees ylipuhua miestä! Oijoi! (Sit mulle tulee,ööh, taas vauvakuume…).

      Poista
  2. Siis NYT mä vasta tajusin, mitä tarkoitit kerran puhuessasi maanantaikappaleista...! :D Pitkät piuhat...

    Kivasti kerrotut tarinat! On ne naisten inttijuttuja, tai sitten sotajuttuja, joissa veri ja melkein suolenpätkätkin lentelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä en kyllä voi kehua omalla oivalliskyvylläkään just nyt…
      Ja joo, onhan ne aina vähän vertailua ja väritystä, ja mulla ei ole paljoa jakoa jos aletaan vertailla jotain synnytysvammoja, mulla oli tollainen sivarityyppinen suoritus...

      Poista
  3. Nää taulukot on niin parhaita! Ettei sussa sittenkin majaile joku piilomatemaatikko?

    Mä aina ajaudun muistelemaan E:n synnytystä, että miten se oli mun elämän paras hetki. Nopea ja suht mutkaton tapahtuma, ja se suunnaton helpotus ja onnentunne siitä, että mä pystyin siihen: synnytin alakautta ja sain lapsen heti rinnalle.
    ...Ja sitten iskee kamala morkkis, kun en osaa ajatella samalla tavalla I:n syntymästä.
    ...Ihan kuin sillä olisi mitään väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tietäisit kauanko mä noita taulukoita väännän niin et edes vihjailisi moista… :D

      Mä luulen että jos aikoo morkkistella siitä, miten synnytykset on mennyt sisarusten osalta eri lailla, niin on kyllä ehkä väärin aihe potea huonoa omatuntoa. Koska sillä ei ole mitään väliä, eikä se vaikuta siihen lopputulokseen miten paljon lasta rakastaa.

      Poista

i Digame !