26.10.2014

Vieraalla maaperällä-haaste: MILLA JA KURT

"Ihana kun putsaat mun sieraimet, beibe".

Milla:

Kun Anu heitti meitä bloggaajia haasteella, mulle tuli tää heti mieleen: Parisuhdepostaus! Kurt ei ole kauheasti esiintynyt tässä blogissa, mutta se on vahvasti läsnä jokapäiväisessä arjessa; pitää lähtee pihalle silloinkin kun siellä on ihan apokalyptinen ilma, aina välillä herään öisin siihen kun joku kakoo olohuoneen matolla (ja jos ei salamannopeasti nouse ylös sängystä niin saa siivota oksennuksia aamulla… jollei koira itse ole niitä "hoidellut"), mustaa karvaa on kaikissa vaatteissa ja ruoissa ja sitä rataa. Että vaikka mä en joka päivä siitä puhukaan, niin kyllä me ollaan vielä melkein seitsemän vuoden jälkeenkin yhdessä.

Meidän suhde on kyllä kärsinyt lasten saamisesta. Ei enää joka päivä lenkkeillä yhdessä tuntitolkulla tai makoilla sohvalla. Lusikassa sentään vielä nukutaan, vaikka välillä potkinkin Kurtin sohvalle. Se ei onneksi oo pitkävihainen vaan tulee kyllä aamulla pussailemaan vaikka yöllä oliskin saanut kyytiä. Mutta kun kolme lasta vaatii huomiota ja syliä, niin kyllä siinä aina se koira valitettavasti jää kakkoseksi. Yritän sitten vähän kompensoida sitä antamalla herkkuja kun kokkailen, kun muuten Kurt syö aika yksipuolisesti.

Parasta meidän suhteessa on varmaan se, että Kurt tykkää musta just sellaisena kuin olen. Se arvostaa mun huonojakin ruokia ja on aina iloinen kun tuun kotiin. Ja musta on kiva, kun kotona on joku odottamassa. Toivoisin, että kun lapset kasvaa voisin taas panostaa meidän suhteeseen, että jaksettais kävellä välillä uusiakin reittejä, ja muistaisin rapsutella sitä aina välillä.

"Ei haittaa vaikka oot just nuollut pallejasi"

Kurt:

Mä oon ollu Millan kaa melkein mun koko elämän, se on mun paras frendi, mun pomo ja sit kaikkee silt välilt. Välillä mä kyllä oon ihan kypsä kun se bloggaa ja mun pitäis päästä pihalle kuselle, mutta toisaalta, naisii saa aina venaa. Kostoksi mä sit haistelen joka ainoon pissan korttelin säteellä ja rähjään jokaiselle vastaantulijalle, sillon mä nään et Millaa hävettää ihan hulluna. Se ei oo kummonen kurinpitäjä meinaa.

Mä sanoisin että oon tosi helppo tyyppi, paitsi en viihdy yksin ja kerron sen kyllä niin että se kuuluu sit alakertaankin. Joskus ihan kiusallani syön poikien pehmoleluja, vaikka snaijaan kyllä ett se ei oo kovin siistii. Noi skidit on kyllä kieltämättä vähän pilanneet meidän suhteen, ennen Milla heitteli mulle keppii vaikka kuinka kauan mut nyt ei ikinä ehi tai jaksa. Oon kuitenkin kuullu muilta uroksilta, et tää on vaan väliaikast ja voin sit venttailla et noi skidit kasvaa ja mäkin saan taas jotain huomioo. Tosin se on ihan nastaa et enää ei skruudata pelkkää pakastepizzaa, ni mäkin saan jotain jämii. Tie uroksen sydämeen käy meinaa vatsan kautta.

Täytyy kyl sanoo et vaikka meitsi ei tosiaan oo aina mikään unelmakoira niin aika hyvä tiimi me ollaan. Mä annan anteeks sen et nyt täs elämäntilanteessa mä en oo ehkä number one, mut sit Millakin kestää mun puutteita. En oo täydellinen, mut täytyy kyl sanoo et turkki kiiltää ja oon tälleen keski-ikäiseks hurtaks aika hyvin säilyny ja lihaksikas. Oon semisti ylpee itestäni kun joka yö kuitenkin pystyn mönkii Millan ja sen vähemmän karvasen kundin väliin, ja olee ekana antaa kielarii aamusin.

"Annan sulle anteeksi kun söit mun lempikengät. Ja muutkin koiruudet"

PS. Kirjoitus osana Perillä-Anun haastetta, jossa bloggaajia kutsutaan pois omalta mukavuusalueelta.
PPS. Ja idea ei ole pahantahtoinen parodia, vaan ihan oikeasti fanitan tämän postauksen esikuvia Annaa ja Sebastiania, jotka on tosi sympaattisia kunhan tottuu siihen kirjoitustyyliin.

13 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tuli niin hyvä fiilis. Kiitos kun osallistuit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, (hyvällä tavalla) hullu muija!

      Poista
  2. Oih, tää oli ihana! Ja tuli heti huono omatunto ton oman koiranketaleen takia, joka on tänäänkin päässyt vaan korttelin ympäri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eipä se omakaan ole päässyt kovin pitkälle. Paitsi tänään. Mutta viikon ajan sai tyytyä aikalailla takapihaan.
      (Toivottavasti ei vapautettu sitä sen lähisukulaista tänään lähtiessämme…).

      Poista
  3. Hei!
    Löysin blogisi sattumalta.
    Olen lumoutunut, aivan mahtavia tekstejä.

    VastaaPoista
  4. Mukava tutustua Kurtiin näin virtuaalisesti. Soma kaveri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen ei kannata virtuaalista lähemmin tutustuakaan, ulkonäkö pettää, se on oikeasti peto!

      Poista
  5. Mahtava postaus! Terveisin, Koirakuumeinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluat parannella kuumettasi voin lainata tätä mäyristä! :) Kiitos!

      Poista
  6. :D Mulla tuli nyt Kurtista vahva Putoushahmo-fiilis, mutta hyvällä tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee se fiilis aika usein… mutta ei aina hyvällä tavalla :D.

      Poista
  7. Ihana postaus, eikä helpottanut mun Jackrussel-kuumetta. :)

    VastaaPoista

i Digame !