25.11.2014

KUN LÄHIÖMAMMA LÄHTI KAUPUNKIIN

Mistä tietää, että on vähän liian syvällä tässä äititouhussa?
Kun viikon kohokohta on maanantai-iltana vakuutusaiheiseen kuluttajapaneeliin osallistuminen.
Jee, lapsivapaata! Jee, aikuiskontakteja! Jee, ilmaista vissyä!
Eikä ollut edes lapsivapaata, vaikka olin henkisesti varautunut jättämään Nipanderoksenkin hoitoon. Minut tilaisuuteen rekrynnyt nimeltämainitsematon (ura)äitibloggaaja kuitenkin vinkkasi, että vauvat saa tulla, enkä sitten malttanut jättää möllykkää kotiin. Tämä oli myös solidaarisuuden ele miehelle, sillä pyrimme siihen ettei toista hylätä yksin kaikkien kolmen kanssa kello 19-21 välillä.

Anyways, olin kuitenkin aika tohkeissani tästä tilaisuudesta puhua muustakin kuin vauvoista (nykyään dialogi menee yleensä niin että "oijoi, sulla on vauva, minkä ikäinen?" "No kohta on neljä kuukautta…" "Eikä! Ja noin iso! Paljonko se painaa?" "No vähän päälle yhdeksän kiloa…" "No oho! Onko eka?" "Ei oo kun kolmas…" "Onko ne kaikki poikia?" "Joo on ne…" "Vau, mahtaa olla melkoinen meno teillä kotona" jne.).
Halusin näyttää edustavalta, kun poistuin paria metropysäkkiä kauemmaksi, oikein Bulevardin eteläpuolelle. Halusin meikata. Olin aamulla käynyt ensimmäisellä hot mojo-tunnilla melkein vuoteen, ja tuloksena oli  melkoinen jälkihiki. Noh, nää menee hormonihikien piikkiin. Ajattelin oikein repäistä ja rajata silmät, ja vahingossa rajasin ne hopeisella glitterkynällä.
Vaihdoin pieruverkkarit farkkuihin ja mahdollisimman edustuskelpoisiin imetysvaatteisiin. Metrossa Kaisaniemen kohdalla huomasin että farkut olivat auki.
Perillä mulle tiedettiin kertoa, että liivinsuojat vilkkuivat.

Itse kuluttajatutkimuksen ajan olin suorastaan liekeissä. Puhua nyt jostain näin tylsästä! Fantastista! Meinasin koko ajan huutaa jotain, ja valitettavasti aika usein lauseet alkoi tyyliin "…no näin meillä lapsiperheessä…".
Luultavasti kaikki mun vastaukset ja ehdotukset laitetaan johonkin ö-mappiin, sarjassamme "se hullu muija joka suhtautui epäilyttävän intohimoisesti vakuuttamiseen".
Söin ainakin kolme lautasellista ilmaista ruokaa, koska se oli hyvää, ilmaista eikä kukaan yrittänyt varastaa mun leipää. Lopulta unohdin skarpata ja imetin tissit heiluen hipsterien keskellä. Ja puhuin estoitta lasten ripuleista ja siitä, täytyykö silloin mennä Lastenklinikalle vai kärsiä kotona. Luultavasti läsnäolollani lykkäsin joiden muiden osallistujien lisääntymissuunnitelmia  muutamalla vuodella.

Huomaatte ehkä, että elämässä ei tosiaan ole kauheasti tapahtunut mitään hiekkalaatikon ja kuntosalin ulkopuolella - täyspitkä postaus kolmen tunnin kaupunkiekskursiosta!
Siihen kuului myös ahdistumista vanhoilla kotikulmilla, tunsin itseni vieraaksi ja Punavuori tuntui vieraalta, vaikka 15 vuoden ajan kuvittelin käytännössä katsoen omistavani sen alueen. Palkkioksi saatiin lahjakortit Stockalle, ja päätin tuhlata siitä osan täydelliseen turhuuteen ja valitsin pussillisen kalliita konvehteja. Pystyin syömään kolme ennen kuin alkoi oksettaa.
Kotimatkalla en uskaltanut kuunnella musiikkia, kun pelkäsin että soittolistalta osuu joku herkkä balladi ja alan itkemään, sen verran olen vielä hormonaalinen. Ja kotona viidakko oli nukahtanut, ja oli ihanaa vaihtaa takaisin ne pieruverkkarit.

10 kommenttia:

  1. :DD! Voi hormonit ja mökkihöperyys, se oli aikaa se.
    Osaat kyllä kirjoittaa niin hauskasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - lohdusta ja kehuista.
      Aina kun joku menee tosi pahasti pieleen, voin sentään ajatella, että siitä saa hyvän postauksen.

      Poista
  2. :D Meikäläisen sipsipaneelissa antamat intohimoiset vastaukset löytyvät varmasti samaisesta mapista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sipsipaneeli! Miten mä oisinkaan seonnut siellä, jos vakuutusjututkin sai mut aivan tärinätilaan. :D

      Poista
  3. Ohoh mikä ekskursio! Mä olen valitettavasti tän törkeätasoisen univajeen myötä passivoitunut niin, että paitsi että lähteminen puistoa pitemmälle on vaikeaa, on hankala innostua mistään. Ei oo mielipiteitä eikä suklaakaan maistu oikein miltään. Blaah. Hurmoksellisempia aikoja odotellessa.

    Glitterrajaukset! Tosta inspiroiduin, ostan huomenna meikkejä. Lauantaina ois blogikollegan pikkujoulut ja netin mukaan mun ainut luomiväri tekee vihertävänruskeat silmät väsyneen näköisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ilmeisesti mielipiteitä löytyy myös asioihin, joihin olen vähemmän vihkiytynyt. Huomaa, etten pääse puhumaan täysi-ikäisten kanssa liian usein…

      Blogikollegan pikkujoulut! Hei miksei kukaan täällä järjestä pikkujouluja! Glitteriä löytyis vielä...

      Poista
  4. Hah minä olen osallistunut kahvipaneeliin vastaavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvipaneeli ois ihan no-no, meen sekaisin jo puolesta desistä :D. Se ois vähän kun juottais mulle viinaa, toki vastaukset voisi olla parempia...

      Poista
  5. Höpö höpö ja hahahaha hyvin sä vedit! :) Oli tosi kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia ah niin tärkeästä aiheesta kuin vakuutukset...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kautta sai salaviestitettyä kuulumisia tosi hyvin :D. Kiitos vaan, rahat on tuhlattu ja ihan mielenkiintoista oli.

      Poista

i Digame !