21.11.2014

TAKAPIHAN TARZANIT



Olin todella helpottunut, kun Päivälehden museossa oleva Takapihan Tarzanit sai muutaman kuukauden jatkoaikaa vuoden loppuun: Alun perin näyttelyn piti päättyä lokakuussa, ja se oli tietenkin ollut jo keväästä asti mun to do-listalla. Tänään vihdoinkin sinne selvittiin!


Pojat vielä varsinaisesti ole saavuttaneet "Tarzan-ikää" (enkä tiedä tuleeko se satuna koskaan uppoamaan meikäläisen muksuille), mutta liianit, jättimäiset laatikot ja kiipeily toimivat myös näille Edgar Rice Burroughsin tarinoita tuntemattomille apinoille. Museo on ilmainen (jee!), ja me ajoitettiin käynti sopivasti kello kahteen kun eskariryhmät tekivät lähtöä.


Museosta löytyy myös Uutisten aika, eli pysyvä näyttely suomalaisen sanomalehtityön historiasta, sekä lehden valmistusta esittelevä Painokellari. Luonnollisesti mä tutustuin näihin tasan sen verran kun juoksin karkailevaa kaksivuotiasta kiinni ennen kuin se tuhoaa osan suomalaisen journalismin historiaa, mutta nämä muut näyttelyt varmasti houkuttelevat hieman isompia lapsivieraita, ehkä siitä eskarilaisesta ylöspäin?



Itse Takapihan Tarzanit on aika pieni, mutta sitäkin toiminnallisempi. Tarzan-teemaiskuja ikkunalaudoilla, triviaa, elokuva ja kaikista tärkeintä lapsille: Kiipeilypuu. Näyttelyn opettavainen anti ei ainakaan 2- ja 4-vuotiaille ollut ihmeellinen, mutta ehkä kaikista museoista ei tarvitsekaan lähteä infoähkyssä. Täällä sen sijaan oli todella ystävällistä henkilökuntaa (tai noh, työvuorossa oli vain yksi henkilö, mutta hän oli sitäkin mukavampi!), eikä heti alkanut hävettämään kun lapset päästivät köysissä roikkuessaan eläimellisiä karjuntoja!



Oikeastaan tämä viiden minuutin vaunukävelymatkan päässä Stockalta oleva näyttely on juuri sitä mitä Helsingissä kaivataan. Jos sanon "köyhän miehen Rum för Barn" se kuulostaa pahalta, koska näyttely on sopivan kokoinen, kiva ja hauskaa vaihtelua aikuisellekin. Tila, jossa lapsi saa roikkua ja remuta (mitään temppurataa ei kannata odottaa, mutta olen kyllä oppinut että yksikin köysi riittää viihdyttämään lapsiyleisöä), ja vähän isommille muutakin ihmeteltävää.



Näyttely itsessään ei ole niin iso ja erikoinen, että kannattaisi välttämättä pakata kolmea lasta tuplarattaisiin ja seikkaila Itä-Helsingistä räntäsateessa Ludviginkadulle, mutta kun oltiin jo valmiiksi kaupungissa oli tämä täydellinen pysähdys - jälleen kerran lapset itkivät räkä poskella kun piti lähteä, mikä on varma merkki onnistuneesta visiitistä. Vastapäätä löytyy Rikhardinkadun kirjasto, joten tähän on helppo yhdistää toinenkin sivistävä piipahduskohde. Kiitos kuitenkin Päivälehden museolle siitä, että ovet on avattu näin reippaasti lapsivieraille!



Jos siis lapset heittäytyvät levottomiksi kesken joulushoppailujen, hypätkää kympin ratikkaan tai puskekaa pakaratreenimielessä Korkeavuorenkatua ylöspäin ja päästäkää pienet viidakkoihmiset vapaaksi. Jos lapsella on keskivertoa enemmän keskittymiskykyä, voi näyttelyistä jopa jäädä muutakin muistoksi kuin hikiset hymyt ja toive, että käydään pian uudestaan.


2 kommenttia:

  1. Meidänkin lapset tykkää ihan hirveästi tästä paikasta. Mahtavaa että Tarzan-näyttely on saanut jatkoaikaa. Henkilökunta on meidänkin kokemuksesta todella kivaa, tuntuvat aina ilahtuvan kun lapsia saapuu museovisiitille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuli poikkeuksellisen tervetullut olo, yleensä museossa on vähän anteeksipyydellen mutta nyt tuntui, että oltiin lähinnä ilahtuneita kun saatiin iloa ja eloa paikkaan. Yritetään ehtiä vielä uudestaan, tosin tällä tehokkuudella hieman epäilen...

      Poista

i Digame !