20.11.2014

VANHASSA VINKKI PAREMPI


Mä en ole mikään kasvatusoppaiden suuri fani. Se pakollinen Anna Wahlgrenin Lapsi-kirja löytyy, mutta en muista sitäkään selannneeni kuin ennen esikoisen syntymää  - ja kaikessa epävarmuudessani todennut silloin, että eiköhän tästä ihan maalaisjärjellä selvitä. Meiltä löytyy kuitenkin mun äidin muinaisjäänteenä Vauvamme-kirja vuodelta 1978, joka on aika koominen katsaus siihen, millaista odotus, synnytys ja lastenkasvatus on ollut yli 30 vuotta sitten.


Tässä kirjassa vauvat syntyvät avioliittoon, äidit käyvät korkeintaan täsmällisissä kahdeksasta neljään päivätöissä ja synnytys maksetaan sairaalasta lähtiessä. Ihanan vanhanaikaista! Miten kamalaa olisikaan olla tällainen testihullu aikakaudella, jolloin virstatesti oli hifistelyä: Kaksi tuntia odottelua, että lääkäri tulkitsee tuloksen!


Kirjassa siviilirekisteriin kuuluminen on omituinen, marginaalihippien vaihtoehto ristiäisille. Hedelmöityshoitoja saa vain isän sukusoluilla, äärimmäisissä tapauksissa. Kirjan mukaan äidin pitää odottaa yhdeksän kuukautta ennen seuraavaa raskautta - jos nyt enää lapsia haluaa. Tuoreiden äitien on turha murehtia kotitöistä, sillä kirja tietää! "Kodin pitäminen siistinä ei ole mikään suuri ongelma. Vauva nukkuu niin paljon, että äidillä on mieluummin liikaa kuin liian vähän aikaa, jos vauva on perheen ainoa lapsi. Kaiken perusta on töiden tekeminen sitä mukaa kun niitä tulee eli pyykit pestään kun koneellinen on odottamassa, ja ne ripustetaan kuivumaan heti koneen pysähdyttyä". Jos kirjan kirjoittaja on vielä elossa, kutsun hänet mielelläni kylään katsomaan meidän vähäunista vauvaa, joka nukkuu päivisin maksimissaan pari tuntia. Pätkissä, totta kai.


Osa kirjan tiedoista on varmasti yleispätevää vauvadataa, joka toimii tänäkin päivänä. Lukukokemus on kuitenkin aika huvittava, ja esimerkiksi vaunut ovat kehittyneet hieman tässä vuosikymmenten saatossa… Sen verran moderneja myös 80-luvun Suomessa on oltu, että äidin suostumuksella äitiysrahaa on voitu maksaa myös isälle! Oikeastaan monet tuet näyttävät olevan tasoltaan ja vaatimuksiltaan ennallaan. Mikä tietty ei välttämättä ole vain hyvä asia, vaikka en liputakaan minkään 6-6-6-mallin puolesta.


Kun mua on joka raskaudessa ultrattu ainakin neljästi, tuntuvat kirjan esittelemät raskaudenseurantamenetelmät hellyyttävän vanhanaikaisilta. You know, kätilöntorvi ja tyhjä vessapaperirulla. Mua odottaessaan äitiäni ei ultrattu kertaakaan, ja pakko ihailla äidin uskoa ja luottamusta ja kärsivällisyyttä. On vain tyynesti odotettu yhdeksän kuukautta, että kohta sieltä tulee vauva, välillä kuultu sydänäänet ja itse tunnusteltu potkuja. Ehkä oma suhtautuminen odotukseen on sieltä toisesta ääripäästä, kun ramppasin raskauksissa 4D-ultrissa, alkuraskaudenultrissa ja esikoista odottaessa sellaisissa "mahaan sattuu, saletisti meni kesken"-ultrissakin…


Parhaat vinkit tulivat tietty raskaudenaikaiseen yhdyselämään. "Raskauden edetessä ja vatsan kasvaessa yhdynnän tekninen toteuttaminen perinteisessä nainen alla-mies päällä-muodossaan alkaa käydä molemmille hankalaksi. Raskauden loppuvaiheessa on ehkä hyvä siirtyä kyljelleen". Että huraa, vaihtoehtoja on nykyään enemmän tässäkin asiassa! (Tähän sopisi jo hymiö).

8 kommenttia:

  1. Mulla on äidin vanha Benjamin Spockin kasvatusopus vuodelta -77 (ko. kirjan eka painos joskus 50-luvulta) ja sitä lukiessa sai vähän perspektiiviä nykyaikaan tosiaan, erityisesti raskausaikaan. Mm. raskaana olevalle suositellaan maksaa että hemoglobiini pysyy hyvänä ja lasillinen punaviiniä iltaisin antaa paremman unen. Oi aikoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, loppujen lopuksi toi sodanjälkeinen sukupolvi on yllättävän normaalia kun miettii millaisia suosituksia on aikoinaan ollut. Tosin lasi punkkua nyt kuulostaa ihan pätevältä ohjeelta, jos ei mitään 16 cl laseja kisko. Tai no, ehkä odottaa sen raskauden yli, sitten sitä viiniä vasta tarvitaankin...

      Poista
  2. Haha, hauskaa lukea, että joku muukin on rampannut ultrissa. Mähän olin raskausaikoina se nainen, joka laittoi rahansa ultriin shoppailun sijaan. Esikoisesta en edes muista, kuinka monessa kävin, alussa oli näitä ”no nyt se on varmasti mennyt kesken” -ultria ja loppuvaiheessa oli jotain kasvuun liittyviä kontrolliultria (tai mihinköhän ne edes liittyi) ja kakkosen kohdalla samat keskenmenopelkoultrat ja verenvuotoultrat, liiasta bloggaamisesta äitynyt ”mitä jos istukkani onkin moniosainen” -ultra ja silleensä. Ajatus pelkästään kahdesta ultrasta tuntui aivan absurdilta :)

    Mä lueskelin just äidin pedantisti säilömiä vauvanruokinta- ja imetysoppaita 70-luvulta. Ne oli liikkiksiä ja aika hurjia. Appelsiinimehua ja porkkanaraastetta kolmekuiselle, imetystä ennen pitää pestä rinnat, kädet ja huolehtia puhtaista vaatteista. Ei ihme, ettei sillon jengi oikein jaksanut imettää, sitähän saisi alussa olla koko ajan tissipyykillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä kävin aina yksityisellä ar-ultrassa ja kahdessa ekassa vielä 4D:ssä, sen lisäksi yksi hälytyskäynti Naikkarilla ja kun vielä neuvolassa ultrattiin loppuraskaudessa melkein joka kerta (ihan huvin vuoksi), niin kyllä tuli tuijoteltua mahaan! Ja oli vielä dopplerkin kotona. Toihan se tietyllä tavalla mielenrauhaa, varsinkin kun kahdessa viimeisessä raskaudessa on ollut istukka edessä ja liikkeet alkaneet tuntua suht myöhään.

      Ja mun äidille on taidettu syöttää puolivuotiaasta alkaen nakki joka päivä, että painoa kertyy. :D

      Poista
  3. Pakko kommentoida! Suomentaneet ja Suomen oloihin soveltaneet Marketta Korhonen ja Pirjo Kuusikko - elikäs äitini sekä siskoni parhaan ystävän äiti :-) (mutsi oli siis tohon aikaan suomensi kirjoja ja kirjotti juttuja lehtiin, paljolti nimenomaan lapsiin liittyen)

    Ultraan liittyen, mutsi kertoi, että odottaessaan mua sillä meni jossain puolen välin tienoilla (vai olikohan myöhemminkin) jotain pari viikkoa ilman että oli tuntenut yhtään potkua (samoihin aikoihin sairasti ornitoosin) ja oli jo varma, että oli menettänyt mut. En oikeesti meinannut uskoa, että se vaan ODOTTELI ja toivoi parasta, kun nykyään jos ei parissa tunnissa saa tarvittavaa liikemäärää kasaan, niin kiirehditään käyrille (ja ONNEKSI näin)!

    Mäkin meinasin käydä yhdessä ylimääräsessä ultrassa tän tokan raskauden loppuvaiheella, mutta annoin sitten lopulta olla. 4D:t kävin molemmissa raskauksissa.

    Noi vanhat kasvatusoppaat on kyllä omassa hengessään mahtavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Mahtava sattuma. Ja sun äidillä on ollut mielenkiintoinen työ! (Ornitoosi? Joku lintukuume? Pitänee googlata…).

      Mutta hauska opas, ja aika ronskinpuoleiset kuvitukset. Eikä nyt ihan täysin vanhentunutkaan.

      Poista
  4. Hauska kuulla, että on muitakin jotka ei kasvata opas molemmissa käsissä. Mä aioin ja vieläkin välillä aion, mutta lukeminen hyytyy aina jo johdannossa.

    Heh, Aikavarasta ultrattiin muistaakseni 9 kertaa. Alussa oli just pari keskenmenopelkokertaa varhaisultran ja nt-ultran lisäksi, lopussa raskausdiabeteksen takia painoarvioultra ja rv 15-22 verenvuotojen takia varmisteluja. Unirosvo sai tyytyä kolmeen. Mutta siinä missä ekasta raskaudesta tein 2 testiä (peräjälkeen), Unirosvosta testailin viivan tummumista viikon ajan... Jepjep, en TAJUA miten ennen vain odoteltiin kärsivällisesti mitä tuleman pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tällä kolmannella kerralla jätettiin 4D väliin (oltais kyllä menty jos ei olisi rakenneultra ollut niin intensiivinen ja huolellinen opiskelijan läsnäolon ansiosta), mutta muuten en ole paljoa euroja laskenut kun olen Femedassa rampannut. Tosin se hetkellinenkin mielenrauha on yleensä ollut rahan väärti.

      (Ja kun on tällainen synnynnäinen loistokasvattaja, mitä sitä millään oppailla!? :D ).

      Poista

i Digame !