9.11.2014

VIHAINEN ISÄ JA MUITA IKÄVIÄ TOTUUKSIA

Aijai, kyllä tällaisen vähemmän strömsöläisen äidin mieltä lämmittää kun kunnallinen päivähoito pitää huolen siitä, että isällä on tänään kortti (ja lahjoja - vaikka toki sitä on perinteiset sukat ja bokseritkin käyty hakemassa). Mä en ole tosiaan mikään askartelun suurvisiiri ja kaikki rairuohon istuttamiset ja lumihiutaleiden leikkelyt ulkoistan ilolla kelle tahansa sellaiselle, joka ei liimaa sormiaan yhteen välittömästi liimapurkin avattuaan. Mutta, en tullut isänpäivän kunniaksi kertomaan olemattomista kädentaidoistani, vaan Ompun tekemästä isänpäiväkortista.


Siinä on nimittäin vihainen isä. Ilmeisesti tarhantädit ovat yrittäneet saada lapsista ulos jonkinlaista luonneanalyysia, mitä sitten voidaan korttiin kirjoittaa. Tarkoitus on varmasti ollut saada jokin viaton ja symppaattinen toteamus, tyyliin isi leikkii junaradalla tai isi osaa ajaa autoa. No, Omppu julisti jo viikko sitten, että isi on aina kiukkuinen. Kertoi tämän ylpeällä, kirkkaalla lapsenäänellä kun olin hakemassa päiväkodista päivän päätteeksi. Lastentarhaopettaja vieressä yritti pehmentää tätä hymyllä ja huokailemalla, että jokainen isä on paras omalle lapselleen. Minä nyökkäilin naama punaisena ja päätin olla testaamatta tädin huumorintajua lisäämällä, että paitsi ne jotka hakkaa tai hyväksikäyttää lapsiaan ja sitä rataa.

Olen tunnettu paketoinnista, josta tosiaan näkee että itse oon käärinyt. Kuin sokea mustekala.
Ennen kuin alatte väkertää lastensuojeluilmoituksia, teen paljastuksen: Mies ei ole aina vihainen. Jos nyt olisi ollut äitienpäivä, olisi mutsin määritelmä ollut todennäköisesti ihan samanlainen. Molemmilla "isoilla pojilla" on käynnissä joku uhman renessanssi, ja kun siihen lisää keskimmäisen järjestämät miljoonat herätykset niin avot, meillä on vihaiset vanhemmat. Yritän kompensoida jatkuvaa komentamista, kieltämistä ja kiristämistä kehumalla, halimalla, keskittymällä oikein intensiivisesti yhteisiin puuhiin (ts. jätän kännykän pois) ja muutenkin olemalla kauhean kiva. Olen ilmeisesti epäonnistunut. Ainakin esikoisen silmissä me ollaan takakireitä nihilistejä, jotka vain rajoittavat, nalkuttavat ja uhkailevat. Pahimmassa tapauksessa Ompun näkemys meistä säilyy tällaisena siihen asti, kunnes se saa omia lapsia.


Me keskivertovanhemmat toki ymmärrämme, että kyse on vain vaiheesta. Väliaikaista, niin kuin Veskukin laulaa. Tässä on ollut elämänmuutosta kerrakseen ja normaali nelivuotias sekoilisi muutenkin, ja kaksivuotiashan olisi ihan luonnonoikku jos ei koettelisi rajoja, ja vanhempiensa hermoja. Olen luottavainen, että tilanne on normalisoitunut isoveljien osalta siihen mennessä kun kuopus saavuttaa uhmaiän. Mutta millainen mielikuva Ompulle jää tästä ajasta? Muisteleeko se vielä keski-ikäisenä terapiassa, että isi oli aina vihainen. Jääkö sen muistijäljen alle kaikki hyvät hetket isän kanssa? Voi apua. Pysyisivät aina vauvoina, tämä kasvattaminen on kamalan monimutkaista.

Omppu oli tehnyt pokaalin.
Rehellisesti sanoen mietin myös, mitä ne siellä päiväkodissa ajattelevat. Että jos lapsi kuvailee isäänsä kiukkuiseksi. Aina. Halusin selventää, etteivät lapsemme ole lähiaikoina olleet varsinaisesti mitään enkeleitä ja ääntä pitää korottaa kun esimerkiksi kommunikoivat nyrkein (ja vielä lisätä, että siksi tyyppi on ihan mustelmilla!). Tyydyin kuitenkin vaan naureskelemaan ja hiljaa kiittämään luojaa siitä, ettei Pampula vielä puhu. En edes uskalla arvailla millaista diagnoosia sieltä tulisi. Onneksi minä kuitenkin tiedän. Että pojilla on, kuten hoitajakin sanoi, paras mahdollinen isä heille. Viime aikoina kurinpitäjän rooli on korostunut, mutta sieltä löytyy myös leikkiä, laatuaikaa, hellyyttä ja hulluttelua. Toivottavasti pojat muistavat senkin.

Pampulan kortti
Hyvää isänpäivää kuitenkin, kaikille isille, iloisille ja äkäisille. Ollaan kaikki parhaita vanhempia omille lapsillemme.

14 kommenttia:

  1. Huh, noniin, samankaltainen meininki täälläkin. Tosin meillä se on äiti, joka on kiukkuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä molemmat. Yhtä aikaa, vuoronperään, aina. Tosin kai tää helpottaa ja meistä tulee aurinkoisia kunhan vauva on tehnyt hampaansa, isoin oppinut vähän itsehillintää ja keskimmäinen…Noh, se onkin pitkä lista...

      Poista
  2. Hehee. Tuosta tuli mieleen se aika, kun olin päiväkodissa töissä (ja siitähän on aikaa ainakin 15 vuotta). Teimme isänpäiväkortteja ja pyysimme lapsia kertomaan, mitä he tekevät isänsä kanssa. Ja sitten joidenkin vastaukset olivat tällaisia "isi vaan makaa sohvalla ja juo kaljaa" tai "ei isi meidän kanssa leiki, isi ajelee autolla ja tupakoi". Siinä piti sitten vähän miettiä, että kirjoittaako kommentin korttiin vai laittaako siihen ihan vain "hyvää isänpäivää".

    Samalla ilmoittaudun blogisi uudeksi lukijaksi, kirjoitat mukaansatempaavasti arjestanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja tervetuloa!
      Mä kyllä olen aina vähän kauhuissani siitä, mitä Omppu päiväkodissa meidän arjesta kertoo. Paitsi että isi on aina vihainen. Meillä ei polteta eikä oikeastaan juoda, mutta varmaan nelivuotias keksii kertoa jotain epäsopivaa…

      Poista
  3. Minä oon monesti miettiny kans tuota, että mitä meillä esikoinen muistaa tästä ajasta. Tai ehkä lähinnä viime talvesta/kevättalvesta, kun kuopuksen vauvavuosi oli raskaimmillaan. Olin toisaalta ihan iloinen ettei hän hirveästi puhunut, tai ettei ainakaan ulkopuoliset häntä ymmärtäny. Olis nimittäin ollu varmaan just semmosta "äiti vaan huutaa ja itkee" -settiä.. Niin toivon että en oo pilannu jo sen elämää ja joudu viemään vielä terapiaan kun äiti on ollu niin väsyny. Toivon että muistaa hyvätkin jutut, vaikka en tiiä muistanko minäkään hirveesti hyvää siitä viime talvesta :D

    Tsemppiä teille! Ja olen todennut sen ennenkin, mutta sanon jälleen että kirjoitat kyllä niin mahtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama; meillä Omppu alkoi puhua kun kakkonen oli puolivuotias ja siitäkin meni pitkään että puhui muita kuin Cars-juttuja. Onneksi, koska en kyllä muista minään äitiyden huippuaikana sitä ekaa vuotta, tais tulla kans muutaman kerran itkettyä. No, esikoinen vaikuttaa melko normaalilta ja ei se ehkä ihan kauheasti kanna kaunaa näistä ajoista. Toivon. (Ja kiitos!)

      Poista
  4. Meil Eepu oli kans tehny samanlaisen pokaalin kerhos. Vissiin ollu jossain kerho-/tarhatätien tuorees lehdes ohje :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niillä on joku facebookryhmä, jossa jaetaan parhaat askarteluideat.

      Poista
  5. Mut hei, mikä mahtava isä teillä onkaan!
    Isä osaa kuperkeikkailla ja hyppiä sohvalta. Ei mikään tusinaiskä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että noita "kehuja" on saatu aikalailla lypsää lapsesta - etenkin kun isi nimenomaan kieltää sohvalla hyppimisen… :)

      Poista
  6. Lapsen suusta -kortit ei aina ole ihan paras idea, vaikka ajatuksen tasolla onkin tosi söpöä. Itsehän sain 3 vuotta sitten 4-vuotiaaltani äitienpäiväkortin, jossa luki jotain siihen tyyliin, että "Äiti on usein vihainen, se suuttui kun me sotkettiin sormiväreillä kylppärissä (toim. huom. niitä jälkiä löytyy kylppärin seinistä vieläkin, 3 vuotta myöhemmin, useista pesuista huolimatta). Äidin kanssa on kiva leikkiä, jos sillä joskus olisi aikaa." Kyllä tuli hyvä mieli siitä kortista kolmen alle 5-vuotiaan äidille, mitä nyt pientä väkinäisyyttä oli ehkä hymyssä havaittavissa. Mutta tulevaisuudesta puheen ollen, eiköhän ne vihaisuudet ehdi unohtua - ainakin meillä kyseisen kortin sanelija eilen isänpäivän kakkupöydässä julisti vilpittömästi, että on tosi kivaa, kun saa olla isin ja äidin lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeeiiih! Naurattaa ja itkettää, ihanan kamala kortti! Mä saisin varmaan samanlaista arviointia kolmen alle 5-vuotiaan mutsina, että "olisi kiva jos äiti ei olisi koko ajan koneella tai kiukkuinen". Voi apua. Onneksi ovat anteeksiantavaa sorttia nuo lapset.

      Poista
  7. Nää on kyllä klassikkoja. Kaveri sai tarhasta äitienpäiväkortin, jossa sanottiin, että äiti on aina tietokoneella ja huutaa. Ihme kyllä mä en ollut se äiti :). Paitsi että nykyään oon aina tabletilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, joo, onneks meidän lapset ei oo enää toukokuussa tarhassa eikä tartte pelätä millaisia totuuksia siellä lauotaan - silloin ehkä jo Pampulakin puhuisi...

      Poista

i Digame !