16.12.2014

Flashback: VAATII VIHERPESUA

Myöhäisherännäinen täällä jälleen, hei.
Eli ihan varmasti blogimaailman viimeisenä tartun tähän bleuen inspiroimaan itsetutkiskeluun, josta haasteen mulle heitti Jennijee (kiitos ja anteeksi!). Toisaalta tämä mun angstinen analyysi on aika turha, koska esimerkiksi Sikuriina ja Wandabe sanoivat sen kaiken jo paremmin.

Sillä vaikka mulla on jokin epämääräinen viherpiipertäjän maine ystäväpiirissäni, niin me eletään niin epäekologisesti että sattuu. Okei, kaikki on suhteellista ja jos johonkin keskiluokkaiseen keskivertoespoolaisperheeseen vertaa niin ehkä me ei olla niin pahoja, eikä ainakaan jos vertailukohtana on joku viisi Hummeria omistava jenkkiräppäri, joka kiertää yksityiskoneella ympäri maailmaa. Mutta jokainen asettaa ne standardit itse, ja mitä enemmän tiedostaa niin sitä kiusallisemmalta tuntuu esimerkiksi seuraavat faktat:

- Olemme surkeita kierrättäjiä. Paperi ja pahvi 99,8% (luku on arvaus ja perustuu lähinnä ystävän kanssa käytyyn keskusteluun hormonikierukan ehkäisytehosta, mutta vastannee totuutta myös tässä asiassa), mutta esimerkiksi biojäte (jota meillä syntyy luvattoman paljon, koska ruokaa menee hukkaan ihan hirveästi, minä syön maailman toiselta puolelta rahdattuja lentoavokadoja kilotolkulla ja lapset liki elävät pelkillä banaaneilla, joita niitäkään ei taida ihan Vantaalla kasvaa) menee useammin sekajätteeseen kuin kompostoitavaksi. Lasia ja metallia yritän kierrättää, mutta siinä on omat haasteensa kun lähimpään lasinkeräyspisteeseen on pari kilometriä ja meillä ei ole autoa - jälkimmäisestä saamme kuitenkin pari säälipistettä, eikö?
- Meillä on kaksi koiraa, jotka kakkaavat yhteensä noin neljä kertaa päivässä, ja ne kakat kerätään pieniin, ei-maatuviin kakkapusseihin (koska en muuten maksa maatuvasta Hauska-pussista 20 senttiä, kun se pitää kuitenkin laittaa samaan roskikseen kun kaikki muu). Sen lisäksi vaikka olen itse ollut suurimman osan elämästäni kasvissyöjä, niin koirat nauttivat yhden liha-aterian päivässä, samoin muut perheen urokset. Viimeisetkin kestovaippamme lähtivät juuri kiertoon, koska minusta ei vain siihen ollut (eikä paksureitisistä lapsista), mutta voidaanko ekotekona pitää sitä että vihdoin ja viimein toteutimme intensiivisen pottatreenin ja perheen kertakäyttövaippojen käyttäjien määrä laski puolella?
- Tällä hetkellä emme lennä, mutta olen kyllä elämäni aikana kerännyt lentokilometrejä vähintäänkin kohtuullisesti. Ja heti kun perheen talous antaa myöten aion palata vanhan, rakkaan harrastuksen pariin ja laittaa jopa lapseni lentämään. Sori. Sen lisäksi ostan vaatteita aivan liikaa, liian usein, liian halpaa, sellaisia jotka menevät nopeasti rikki tai ainakin pois muodista. Ei paljoa lohduta, ettei meillä polteta tupakka tai katsota Formuloita, kun ostoskiimani käyttää tätä menoa luonnonvarat loppuun ennen vuosikymmenen puoliväliä (onneksi näyttää siltä, että rahani loppuvat ensin, ja maailma pelastuu).
- Läträämme joka ilta kylvyssä poikien kanssa ainakin puoli tuntia. Olemme myös sellaisia sottapyttyjä, että pyykkiä tulee pestyä ainakin koneellinen päivässä (onneksi laiskuus ja kiire estävät kokopäiväisen pyykkäysharrastuksen). Joskus olen niin laiska että en jaksa huuhdella käsin edes pastalävikköä vaan laitan senkin tiskikoneeseen viemään tilaa.

Toki me tehdään jotain oikeinkin. Suurin osa sähkölaitteista on liitetty katkaisijalla varustettuun jatkojohtoon, ja Käytännön Mies yleensä pitää huolen että niissä ei ole virtaa turhaan (ei kylläkään ympäristön vaan hysteerisyytensä takia). Koska me ei voida itse säätää kodin lämpötilaa, niin talvisin ollaan aivan umpijäässä kämpässä jonka huonekorkeus on parhaimmillaan jotain 40 metriä (tämä on naisen arvio, totuus lähempänä neljää metriä). Vaikka itse ostan uutta identiteettiä ruotsalaisten halpaketjujen verkkokaupoista, niin tunnollisesti kierrätän kyllä tekstiilit ja muut isot tavarat, vaikka se ei oikeastaan ole ekoteko vaan just sellaista epämääräistä viherpesua, jolla hankitaan parempaa omatuntoa ja oikeutusta ääliömäisille kulutustottumuksille. Rakastamme kirjastoa, tosin viime aikoina P ja koirat on tuhonneet sieltä niin paljon omaisuutta että meillä on kulunut korvaaviin kirjoihin enemmän rahaa kuin viimeisen viiden vuoden omiin kirjaostoksiin yhteensä. Kuitenkin.

Yritystä on. Voisi olla enemmänkin.
Uskon, että pieni syyllistäminen ja syyllistyminen on hyvästä; se saa yrittämään enemmän. Pätee paitsi arjen ekotekoihin myös about kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin. Näissä kulutusvalinnoissa ja ilmastovanhemmuudessa on vaan sellainen ongelma, että asiasta kiinnostuneet ja asioille jotain tekevät ovat yleensä sitä ryhmää, jonka elämä on jo valmiiksi ekologista ja tiedostavaa (sama pätee oikeastaan kaikilla sektoreilla; yleensä ne sitten syyllistyvät, keillä todellisuudessa on siihen vähiten syytä). Sen sijaan ne, joilla olisi todella paljon "parantamisen varaa" eivät yleensä juuri välitä koko aiheesta, saati että viitsisivät tinkiä omasta mukavuudenhalustaan tai kiireisistä aikatauluista tai etelänlomista. Enkä oikein voi sitä porukkaa syyttääkään, kun teollisuus, hallitukset ja suurin osa muusta maailmasta on halutonta luopumaan omista eduistaan yhteisen tulevaisuuden nimissä.

Äh. Tulipa paatoksellista.
Poden vaan suunnatonta maailmantuskaa tästä aiheesta, ja etenkin äitiyden myötä halu sulkea silmät ja korvat huonoilta uutisilta - etenkin niitä dystopioita maalailevilta - on lisääntynyt entisestään. Omakin toiminta on osa tätä strutsi-taktiikkaa, että leikitään me tällä puhtaalla vedellä viisi tuntia viikossa ja opetetaan lapset kakkaamaankin sinne, koska eihän se voi loppua, ei loppunut äidinkään elinaikana. Tai mistä sitä tietää.

PS.  HS:n hiilijalanjälkitestin tulos ei ollut kovin imarteleva; 9953 kg CO2:sta vuodessa. 38% tästä tulee kulutuksesta. Touché.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 5.5.2013

8 kommenttia:

  1. Mietin näitä kyllä ihan päivittäin, nyt tsemppaan itseäni kestovaippojen käyttöön jo valmiiksi. Jotkut jutut tulee selkärangasta kuten kierrättäminen, joissain taas tiedän että vois parantaa vaikka kuinka. Jos kaikki syyllistyisi yhtä tehokkaasti kuin minä ja se johtaisi vielä toimintaan, niin asiat olis hyvin! Nyt ärsyttää se, että olen siinä kunnossa etten voi lähteä mihinkään muuten kuin autokyydillä. Ollaan siis suhattu (kylläkin yhteiskäyttö)autolla aika paljon enemmän kun normaalisti. En halua jäädä siihen yksityisautoilumielentilaan. Onneksi mulla ei ole korttia niin tarvin aina kuskin!

    Yksi ihminen voi toki vaikuttaa ja tehdä paljonkin, mutta ärsyttää kaiken vastuun sysääminen kuluttajalle. Aika pientä tämä meidän piiperrys on valtio- tai yritystason muutoksiin verrattuna. Siellä(kin) pitäisi tapahtua nopeasti muutoksia, ettei ne dystopiat toteudu ihan lähitulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep - aihe tulee varmaan saamaan blogissa vähän enemmän tilaa, kun käytiin WWF:llä aiheesta keskustelemassa. Muakin ärsyttää se, että kuluttajan pitäisi osata ja ennen kaikkea jaksaa vaatia kaikkea - eettistä, ekologista ja myös laadukasta ja sopivan hintaista. Että lähtökohta on, että saa pissiä silmään ja riistää niin kauan, kunnes kukaan huomaa epäkohdan…
      Mutta yritän piipertää, mutta mietin myös kovasti miten herättäisiin vaatimaan enemmän. Tai ei enempää vaan parempaa.

      Poista
    2. Miksei me voitaisi vaatia jo nyt? Siitä vaan sähköpostia yrityksiin, kansanedustajille ja kunnanvaltuutetuille. Siihen pätee ihan samat asiat kuin muihin ekotekoihin: se, että minä lähetän postia on pieni juttu, mutta jos postia tulee tuhansilta, niin siiihen varmaan jo paatunutkin pamppu herää.

      Helsingissä päätetään ensi keväänä Helsingin Energian voimalaitosinvestoinneista. Jos hyvin käy, rakennetaan uusi voimalaitos joka käyttää 100% uusiutuvaa - jos huonosti, korjataan vanhat voimalat ja ollaan naimisissa kivihiilen kanssa vuoteen 2060. Siinä olisi aika iso yksittäinen päätös, jolla vaikutetaan koko Suomen hiilidioksidipäästöihin lähitulevaisuudessa. Ja siitä päättää Helsingin kaupunginvaltuutetut.

      Poista
    3. Joo mä en ollenkaan yritä luistaa vastuusta kuluttajana, mutta pidän jotenkin absurdina, että tämä maailman ja luonnonvarojen rajallisuus ei muka koskisi yrityksiä - miksi yksittäisten kuluttajien pitää vaatia yrityksiä kunnioittamaan, säästämään ja suojelemaan kun sen pitäisi olla itsestäänselvyys? Toki niin on rahantekokin, mutta 40 vuoden päästä ei paljoa optiot lämmitä kun Golf-virta jäätyy.

      Poista
    4. Joo, olen samaa mieltä. Lainsäätäjältä on myös käsittämätöntä löperyyttä antaa esim. jätevesien valua suoraan Itämereen.

      Mun pointti on enemmän siinä, että kun yrityksiä näemmä ei kiinnosta oma moraalinen velvoite, niin pistetään kiinnostamaan.

      (vaikka ihan perseestähän se vastuun pakoilu on. Se saakin suututtaa)

      Poista
  2. Oho, olinpas unohtanut tämän haasteen. Tämä ja WWF-käynnin teksti olivat hyviä herättelijöitä. Saaralle taas kiitokset aktivoimisesta ottamaan yhteyttä eri tahoihin täältä ruohonjuuritasolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, me vähän innostuttiin tästä vierailemisesta (vaikka ei saatu skumppaa eikä goodie bageja) ja nyt on tällainen hetkellinen, toivottavasti pysyvä, valaistuminen: Me tahdomme vaikuttaa!

      Poista

i Digame !