21.12.2014

HELINÄ-KEIJU JA MIKÄ-MIKÄ-HIRVIÖN ARVOITUS



Elsa kutsui bloggaajamutseja katsomaan ennakkoon Disneyn jouluksi taktikoitua keijuleffaa, eli Helinä-Keijua ja Mikä-Mikä-Hirviön arvoitusta. Viimeksi lapsi kävi leffassa isänsä kanssa katsomassa Lentsikat, ja kun on sellainen moottoriorientoitunut tyyppi, olin vähän huolissani miten se suhtautuu puolitoistatuntiseen keijupölyannokseen. Kulttuurishokkia lievittämään mukaan kutsuttiin naisseuraa sekä haettiin paljon popcornia.

Näin aikuisena ensimmäinen shokki oli, kun tajusin ettei puhelimen nettiyhteys toiminut Kinopalatsin salissa (Huom! Olimme ylärivillä, joten vaivihkainen surffailu ei olisi häirinnyt juuri ketään). Jouduin siis minäkin keskittymään elokuvankatsomiseen, tosin myös leffaseurana ollut neiti piti huolen että piti tasaisin väliajoin muistaa kommentoida juonta. "Pelottaa!" "Se onkin kiltti!" "Miksei ne tajua että se on kiltti?" "Tappaako ne sen!?". Onneksi näissä lasten näytöksissä se ei ole niin just.

Ikäraja on ihan aiheellisesti seitsemän, tosin tällainen nelivuotias pääsee nippa nappa mukaan täysi-ikäisen seurassa. Uskon kuitenkin tarinan uppoavan parhaiten juuri alakouluikäisiin nuoriin naisiin -  ainakin elokuvan hieman haikean lopun jälkeen salissa oli  monta itkevää ekaluokkalaista. Siitä se empatiakyky alkaa kasvamaaan! Elokuvassa oli aika paljon pelottavia hetkiä, näin meidän kovaksi keitetyn esikoisen peittävän silmänsä jättimäisellä popcornsaavilla välillä, ja sinänsä kiltti hirviö koki loppua kohti melkoisen metamorfoosin ilmestyskirjan pedoksi. Juoni oli hyvin perinteistä huttua, ei niille käsikirjoittajille ole tämän takia mikään migreeni tullut, mutta lapsia ei näyttänyt häiritsevän scifi-tyyppinen sähläys tai kliseet.

Tässä on ihan varteenotettava vaihtoehto välipäivien ohjelmanumeroksi. Suomalaiset ääninäyttelijät saavat tältä äidiltä kehuja, ja kyllä sen 1 h 17 minuuttia kesti lopulta ilman kännykänräpläystäkin. Vaikka elokuvan visuaalinen ilme on tasoa more is more eikä kukkia tai kimallistu säästelty, ei elokuva ole mitenkään sukupuolisidonnainen vaan teki sopivan vaikutuksen myös miespuoliseen koekatsojaan. Ihan herkimpiä yksilöitä en veisi leffaan katsomaan, elokuvasta löytyy sekä jännitystä että surua, joten kotisohvalla kiljuminen voi olla parempi valinta mikäli lapsi kaipaa paljon keskustelua elokuvan tapahtumista.

Myös Lähiömutsi ja Hallittu Hysteria olivat paikalla, käykää lukemassa niidenkin mielipiteet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

i Digame !