12.12.2014

KAUHUJEN PIPARKAKKUTALO



Hei te kaikki, joille lifestyleblogien jouluhifistely aiheuttaa alemmuuskompleksin ja eksistentiaalista ahdistusta! Tervetuloa Y Tu Mamá También-jouluspesiaalin pariin, jossa parkinsonintautia sairastava sokea mustekalakin pääsisi pätemään kädentaidoillaan! Tehtiin meinaan Consuela-mummin kanssa elämämme ensimmäinen piparkakkutalo. Kyllä, ymmärsitte oikein: Olen elänyt 29 vuotta pääsemättä koskaan osalliseksi tästä jouluperinteestä. Nyt vihdoin tämäkin vääryys on korjattu, ja tyylillä korjattiinkin!

Pikkasen kärähtänyt pohja kuvastaa hyvin ilmastonlämpeämisilmiön leudontamaa joulukuuta.

Tästä oltiin puhuttu jo pitkään, eli siis suunnilleen vuodesta 2010 kun Omppu syntyi. Piparkakkutalo olisi pakko tehdä - vaikka kumpikaan meistä ei tosiaan ole erityisen strömsöläinen tai askarteluhenkinen. Leipojana olen toki keskinkertainen: Tuotokseni usein maistuvat erinomaiselta, mutta näyttävät hiiripöllön oksentamalta karvapallolta. Leivoksetkin. Nyt tein kuitenkin pohjaa lukuunottamatta taikinan itse, oli muuten hyvää, söin suunnilleen puoli kiloa eilen iltapalaksi!
Seinätkin näyttää siltä, että hometalo on tulossa.



























Mä toimitin materiaalit, Consuela vastasi suunnittelusta ja pitkälti toteutuksestakin. Mummi oli vahvasti sitä mieltä, että taiteellisena ihmisenä ei tarvitse mitään pohjapiirustuksia, onhan hän melkein arkkitehti itsekin. Vapaalla kädellä sitten toteutettiin seinät ja katto, jotka olivat pohjanmaalaisittain varsin leveällä ja korkealla. Itse asiassa niin leveällä ja korkealla, etteivät oikein kokoamisvaiheessa edes osuneet toisiinsa…


Mun tekemä taikina oli aivan liian pehmeää rakennushommiin (vähän niin kuin minäkin), yksi seinä lahosi käsiin ja harjakatosta puolet otettiin seinätarpeksi. Toisaalta tollainen tasakattokin oli meille aika haasteellinen. Ohjeita yritettiin katsoa Youtuben piparkakkuvideoilta, lopputuloksena vain yksi palovamma ja sekin Consuelalla. Sen lisäki suunnilleen kahdet pissat housuissa, kun naurettiin tälle kunnianhimoiselle projektillemme.


Onneksi Omppu on ihan mieletön optimisti, joka jaksoi ihailla upeaa taloa ja huokailla "juuri tämän muotoisen talon minä tahdoinkin!". Lapset siis ainakin arvostivat tätä monen tunnin urakkaa, kun me hikoiltiin kahden sukupolven voimin keittiössä. En enää lähtenyt koettamaan onneani tekemällä itse sokerikuorrutteen, joten tyypit saavait koristelussa tyytyä kaupan mömmöihin ja pastilleihin, jotka onneksi olivat tarpeeksi eksoottisia pitääkseen koristelijat tyytyväisenä.



Positiivista oli, että lapset eivät ole kovin montaa piparkakkutaloa nähneet eivätkä odotukset muutenkaan olleet kovin korkealla - ovathan ne ennenkin nähneet meidän kakkuja ja keitoksia. Äidille ei tullut mitään pakottavaa tarvetta toteuttaa sisustusvisioitaan vaan sai antaa lapsen vapaasti koristella "sekotyylillä", kuten hän itse suuntaustaan kuvasi. Tätä taideteosta ei myöskään aleta säästämään jotta voidaan esitellä sukulaisille, vaan luultavasti syödään huomenna ne osat, jotka eivät ole jo romahtaneet. Koirakin kävi jo koemaistamassa. Oliskohan joku kilpailu, johon voisin tämän komistuksen lähettää?

Lunta satoi vähän raskaammalla kädellä - todellinen romahtamisvaara.


32 kommenttia:

  1. Sehän on just ihana! :) Tällainen varmaan munkin talostani tulisi, erilaisen kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Erilaisen kaunis" nimenomaan. Ei kaikkien tartte näyttää samalta! (Eikä pysyä pystyssä…).

      Poista
  2. Mun mielestä me voitaisiin kyllä ensi vuonna pistää pystyyn joku piparkakkutaloworkshop. Referenssit ainakin olisi kohdillaan :D http://hallittuhysteria.blogspot.fi/2013/12/piparkakkutalon-nousu-ja-tuho.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Kyllä, tuli heti mieleen se meemi missä pelastetaan pieleen mennyt piparkakkutalo laittamalla muovidinot pihalle tuhotöihin Jurassic Park-hengessä.
      Workshop todellakin, pitää pyytää joku liukuhihnaleipoja opettamaan.

      Poista
  3. Ei vitsit tää on hieno! Meillä on muutamana jouluna tehty piparkakkutalo niistä valmispalasista ja onhan sekin aikamoista säätämistä ollut. Voisin tulla mukaan piparkakkutaloworkshopiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen workshoppiin tarvittaan sitten suht monta pulloa Blossaa tai jotain vielä terävämpää…
      Mä luulen, että tästä tuli nyt perinne meillä. Liian hauskaa. Liian hyvää. Ainakin blogimateriaalia.

      Poista
  4. Mahtavaa! Hyvähän siitä lopulta tuli! Vähän tulee mieleen joku seimiasetelma ehkä. Talli? :D Tänä vuonna mekin tehtiin ekaa kertaa itse peräti kaksi(!) piparkakkutaloa, yks per lapsi (ja aikuinen). Ei ollut niin kamalaa kun luulin, mutta odotukset ei olleet kovin korkealla. Katoin kyllä heti, että uskalsitte lähteä leikkimään tolla mikälie kuuma siirappimössö, me liitettiin osat yhteen pikeerillä. (Opin uuden sanankin siinä samassa eikä tullut palovammoja!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikeeri? Was ist das? Ei sinänsä ihme etten oo kuullut, kun kuten huomaatte ja luette, ei piparkakkutalot ole olleet meidän joululistalla ennen.
      Tää oli vähän kokeellinen, ensi jouluna olemme viisaampia ja tehdään ehkä pienempi ja vähän tarkemmin piirretty yksilö. Tosin se ei ehkä olisi ihan näin hauskaa.

      Poista
  5. Ihan mahtava! :D Ja lapsen ilme mitä mainioin! Itsellä on ollut vähän samanlainen historia pipareiden kanssa... En ymmärrä, miten taidot riittää hyvin piirtämiseen, mutta jos jotain vähänkään haastavampaa pitäisi koota/askarrella/muovailla/tursottaa/koristella niin olen ihan tumpelo tapaus. Mulla oli taas joku todella auvoinen käsitys pipareiden leipomisesta joululaulujen säestyksellä tänä(kin) vuonna, mutta kummasti se meni siihen, että taikina vuoroin murenee, vuoroin tarttuu pöytään kiinni, ja minä tiuskin lapselle että nyt istut siinä etkä koske mihinkään ja äiti kaulii tämän taikinan... Ja taas ropisi hyvä-äiti-pisteitä! :)

    Mutta minusta on kyllä niin ihanaa, että postaat näitä tänne meille vertaistueksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelin, että tilastollisesti jonkun muunkin on oltava yhtä avuton kuin minä, ja ihanaa jos voin jakaa edes lohtua ja joulumieltä kun leivontavinkkejä tai inspiraatiota ei täältä (toivottavasti!) löydy.

      Meillä esikoinen alkaa olla jo aika pro leipoja (mitä joskus innostuu klähmimään liikaa), mutta Pampulan ainoa missio on vetää niin nopeasti taikinaa raakana kuin mahdollista. Yleensä se ääni kohoaa tälläkin äidillä jossain vaiheessa prosessia...

      Poista
  6. Ihailinkin tätä jo instagramissa. Ihan paras :D Jos tästä ei tule hyvälle mielelle, niin mistä sitten. Niin ja itsetehty piparitaikina -nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että jos tää on tuonut hyvää mieltä edes yhdelle tyypille meidän perheen lisäksi niin sittenhän tää on jo loistava piparkakkutalo. Sisäinen kauneus ja silleen :D.

      Poista
  7. Persoonallisen näköinen, sanoisinko! :D Mahdollista ensi vuonna toteutettavaa piparkakkutaloa varten annan vinkin: osta kaupan taikinaa, itse tehty on yleensä liian vetelää ja siinä käy just niin että osat hajoaa. Pisteet siitä että annoit lasten luovuuden kukkia koristelussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mikään lasten visio ei olisi voinut enää pahentaa tilannetta :D.
      Joo, oma tekemä on törkeän hyvää (ja onnistui, vaikka ekaa kertaa teinkin), mutta selvästi vähän haperoa. Tosin kattoa lukuunottamatta talo tönöttää pystyssä jo kolmatta päivää, wuhuu!

      Poista
  8. Tuossa on jotain todella herttaista!

    VastaaPoista
  9. Toi ilme! En kestä! Se on niin hyvä, että jouduin kommentoimaan.

    Minusta tuo on ihan realistinen. Kuvastaa hyvin nykypäivän rakentamista.

    P.S. Luulen, että sun taikina oli ihan hyvää. Ehkä paistolämpötila, -aika, seinän paksuus tms. vaikutti pehmeyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taikina oli vähän rasvaista. Ja meidän uuni tosiaan kypsensi epätasaisesti! Sekin vielä.

      Ja joo, Nipsu seurasi leivontaprosessia suorastaan tuskissaan. Se on varmaan joku vauvan kehoon vangittu mestarileipuri, joka ei kestä katsoa mun tunarointia...

      Poista
  10. Hah! Näyttää mun tuotoksilta! Ja voi tsiisös tota Maailman onnellisinta vauvaa – hitto mikä ilme, repesin! Oli pakko pyytää taas mieskin kattomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oikeesti on tosi onnellinen, mutta kyllä se järkyttyi kun luuli raukka meidän rakentaneen myös tämän kotitalon samalla tyylillä kuin piparkakkutalon...

      Poista
  11. Vaikka mä leivon paljon niin piparitalo on jotain mitä en ole koskaan tehnyt :D Juurikin siksi koska tiedän jo etukäteen että hermo menisi. Meillähän mutsi hoitaa noi piparihommat jouluisin. Muksut on aina siellä joulukuussa piparitalkoissa, mä tarjoan vain Anna's pepparskakoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna's on aika hyvä vaihtoehto. Mä luulen, että me kuitenkin otetaan tää tavaksi, sen verran koomista oli.

      Poista
  12. Suloisesti vinksallaan, ja varmasti hyvän makuinen! Mä en ole saanut edes pakastataikinasta tehtyjä pipareita aikaiseksi...ehkä tammikuussa sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvänmakuinen on, tässä parhallaan puran seiniä kun lapset ei näe :D . Mutta hei parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

      Poista
  13. Ihan mahtava :D Näyttää samalta kuin jos minä tekisin.. En oo nimittäin minäkään 25-vuotisen elämäni aikana piparkakkutaloa tehnyt! Pelkkiä pipareitakaan en oo hirveemmin tehny, viimeks kun Mies teki lapsen kanssa niin taikina oli niin pehmee ettei sitä saanu pöydästä irti joten piparit menetti kyllä aivan muotonsa rullautuessaan kasaan, ja lisäksi ne tottakai paloi :D Että joo.. Mut hei tässä on näkemystä! Ja siis tämmöset on parhaita, ne kiiltokuvablogit ei oo yhtään niin elämänmakuisia, tää on just hyvä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lapset on yleensä ekan pellillisen jälkeen alkaneet tehdä "palloja", kun eivät jaksa keskittyä koko hommaan. Mutta hei leipova Mies, asiaa! Meillä mies ei kyllä keittiössä kauheesti viihdy, vaikka se on sellainen pikkutarkka hifistelijä että voisi kyllä tehdä vähän täsmällisemmän talonkin...

      Poista
  14. Ihanaa! Muillakaan ei aina onnistu leipomukset (tosin mulla ei koskaan :D)

    -Miia
    eimikaanblogikoti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se oli muuten joka raskaudessa selvä oire, että kaikki leipomukset meni ihan käsille! :D Sitruunakakut maistui munakkaalta ja muffinssit räjähti, kun oli ns. pulla uunissa...

      Poista
  15. Löysin Instan kautta blogiisi ja kyllä hymyilytti tämä postaus, ihana! :D

    VastaaPoista

i Digame !