18.12.2014

KUINKA MAAILMA PELASTETAAN?

Äitiyshän on eräänlainen ympäristörikos. Kun omakin hiilijalanjälki on ihan hävettävä, niin kuuden lisäjalan myötä olen ekologinen Slobodan Milosevic. Ei mene päivääkään, ettenkö ahdistuisi paitsi siitä, miten omalla toiminnallani vauhditan maailmanloppua, myös siitä että olen mennyt synnyttämään kolme viatonta lasta maailmaan, jota laitetaan vauhdilla sileäksi. Haluaisin todella usein valita sen strutsi-taktiikan, see no evil hear no evil ja sitä rataa. Olla lukematta lehtiä ja leikkiä, että meiltä ei koskaan lopu puhdas vesi, metsät tai amurintiikerit. 

Onneksi eräs reipas, rohkea ja valveutunut bloggaajakollega valitsi pelkän maailmantuskassa rypemisen sijaan suoran toiminnan, ja otti yhteyttä WWF:llä. Viime tiistaina pääsimme minä, Saara, eläköitynyt emerita-bloggaaja Ada sekä Arkijärki-Jenni vauvoineen tapaamaan WWF Suomen pääsihteeriä Liisa Rohwederiä sekä tutustumaan WWF:n toimintaan ihan paikan päällä Sörnäisissä - hieman ironisesti suoraan sitä valtavaa hiilikasaa vastapäätä. 


Mietin kovasti, kuinka paljon aiheesta voi kirjoittaa, ja millä tavalla. Ainakin oma syyllistymiskynnys on aika matala, kun tiedän ettei mun vuosikymmenten kasvissyönti tai meidän epävapaaehtoinen autottomuus kompensoi sitä, että tuhlaan ihan kauheat määrät rahaa halpatuotantona tehtyihin vaatteisiin, joiden valmistusprosessi ei kestä päivänvaloa - eivätkä itse vaatteet kovin montaa pesua. Suunnitteilla on jonkinlaista ostolakkoa (tarvitsen kyllä vielä kumisaappaat…) vuodelle 2015, jonkinlainen "panosta palveluihin"-kulutuslupaus ja ehkä lukijoiden avulla toteutettavia ruokapostauksia? 

Sisäinen yhteiskuntatieteilijäni on myös kiukkuinen siitä, miten pieni ihminen jätetään yksin levittelemään avuttomana käsiään kun suot jätetään suojelematta ja ydinvoimaa pukataan venäläisin voimin. Miten valita oikein, kun uusi mekko maksaa vähemmän kuin pieni rasia kotimaisia vadelmia? Kuinka tuhmaa on lentomatkustaminen? Miten yhdistää ympäristö- ja ihmisoikeudet? Miten paljon yksilöltä voi vaatia, varsinkin kun yritykset ja yhteiskunta eivät tee parastaan? Kun meille kerrotaan jatkuvasti miten huonolta maapallon tulevaisuus oikeasti näyttää, onko ylitetty se kynnys että ihmiset ovat turtuneet surkeisiin uutisiin - vai emmekö vieläkään ymmärrä? 

Aika paljon isoja kysymyksiä yhdelle univelkaiselle äidille mietittäväksi, mutta yritän hyötykäyttää äitiyslomaani hieman - jos vaikka parantamalla vähän maailmaa. 


14 kommenttia:

  1. "Äitiyshän on eräänlainen ympäristörikos. Kun omakin hiilijalanjälki on ihan hävettävä, niin kuuden lisäjalan myötä olen ekologinen Slobodan Milosevic. Ei mene päivääkään, ettenkö ahdistuisi paitsi siitä, miten omalla toiminnallani vauhditan maailmanloppua, myös siitä että olen mennyt synnyttämään kolme viatonta lasta maailmaan, jota laitetaan vauhdilla sileäksi. Haluaisin todella usein valita sen strutsi-taktiikan, see no evil hear no evil ja sitä rataa. Olla lukematta lehtiä ja leikkiä, että meiltä ei koskaan lopu puhdas vesi, metsät tai amurintiikerit. "

    Eka kappale oli kuin suoraan mun päästä. Maailmantuskaa, maailman tuskaa! Meidän vauvakin tuntuu kantavan sitä öisin niin ettei nukutuksi saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Meillä vauva potee ihan tarpeeksi hampaita (eka läpi, jee!) ja vatsaa, onneksi ei syyllisyyttä! :D Toivottavasti teilläkin vauvalla helpottaa, siinä iässä ei vielä paljoa voi jalanjälkiinsä vaikuttaa...

      Poista
  2. Kasvisruokaopus perheille, joiden äiti on "vähän" kehno ja mielikuvitukseton ruoanlaittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks Martoilla oo? Niillä pitäisi olla vastaus kaikkeen! Mä voin jakaa joskus ne omat vähäiset vinkkini, mutta meilläkin mennään tällä hetkellä rotaatiolla soijarouhemakaronilaatikko, kasvissosekeitto (tämän hetken suosikki kukkakaali-koskenlaskija, kohta vaihtuu linssikauteen), pinaatti-ricottacannelonit, pinaattiletut ja avokadopasta. Mielikuvituksettomuus lienee suurin ongelma täällä(kin).

      Poista
  3. Mut miten voi ympäristörikoksesta seurata jotain noin sööttiä. Mä oon ihan heikkona tohon "syön nyrkkini" - ikään, ihana tyyppi!

    Mulla on noista vaatteista aikamoinen morkkis. Ja ruuasta. Ja autosta. Jajaja. Se kokonaisuus ahdistaa herkästi, joten yritän nyt nappasta sieltä osan kerrallaan (ja jättää taksimatkat tekemättä, vähänkö hävetti :D). Tämä oli hirvittävän hyödyllinen, moni asia tuli ihan uutena mutta toisaalta kaikki herätteli just sopivasti.

    Eläköitynyt emerita-bloggaaja, haha! Ihan paras! Te olitte kaikki kyllä niin valveutuneita, mä vaan kuuntelin teitä kunnioituksesta mykkyrällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei apua nyt nopeasti aamukommentoin, että ÄLÄ LOPETA TAKSIMATKUSTUSTA! Sehän on eräs julkisen liikenteen muoto ja pitää yllä kansantaloutta! Tää on lähellä mun sydäntä, mutta luennon sijaan tiivistän: Taksi on OKEI!

      Poista
    2. Mä oikeesti matkustan niin vähän taksilla et se on melkein luksusta :) Ja hyvä tietää!

      Poista
    3. Mä alan olla aika kypsä tän "syön nyrkkiä"-iän kanssa, tosin eilen tuli eka hammas läpi, huraa, joten ehkä alkaa helpottaa se tietty tyytymättömyys mikä ikenistä kumpuaa?
      Herättelevä käynti oli, kiva oli nähdä, ja kiva ja samalla kovin ahdistava kuulla tästä maailmantilasta. Baby steps, mäkin lähdin heti selvittämään voidaanko edes semipuhtaalla omatunnolla risteillä Ruotsiin...

      Poista
  4. Nyt on kuulkaas niin, että ahdistus ei auta yhtään. Kirjoitin just tuolla Saaran puolella, kuinka mun mielestä on turha vatvoa tuota lapsikysymystä kovin pitkään, koska suurin osa meistä haluaa perheen. Ja pointti on just siinä: Juuri sen vuoksi niiden ekologisten valintojen tekeminen on tärkeää! Mutta niitä tehdessä on turha ahdistua. Aina voi tietenkin tehdä enemmän ja paremmin, mutta aina ei silti ole pakko.

    Toiseksi on erittäin vaikeaa olla täydellinen. Nykyään ei enää ole olemassa ratkaisuja, jotka olisivat kaikista suunnista katsottuna hyviä. On ympäristönäkökulma, ihmisoikeusnäkökulma, terveellisyysnäkökulma, kotimaisuus, reilu kauppa, eläinten oikeudet, kansantalous... Listaa voi jatkaa vaikka kuinka. Kaikkia ruutuja ei voi ruksia, joten täytyy tehdä tilannekohtaista arviointia ja valita pienintä pahaa, mikä se sitten milloinkin on.

    Mun ratkaisu on, että tehdään jokainen parhaamme niistä resursseista lähtien, jotka meillä on kulloinkin käytössä. Jonain päivinä jaksaa ja pystyy enemmän, jonain vähemmän. Tärkeintä on että jokainen tekee vähän koko ajan, eikä kyynisty eikä ahdistu toimintakyvyttömäksi.

    Jatketaan hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei jäädä tuleen makaamaan!
      Mä soimaan itseäni lähinnä shoppailusta. Se on paitsi ihan järkyn epäekologista ja teen jatkuvasti ne samat, huonot ratkaisut (halvalla paljon huonoa), se on myös taloudellisesti niin tyhmää ettei tosikaan. Ehkä siitä tämä normaalia suurempi angsti - yleensä suhtaudun kaikkeen silleen "ilon kautta" että nyt reippaasti kääritään hihat ja pelastetaan maailma :D.

      Back to business.

      Poista
  5. Kulutuksen kääntäminen kestäväksi ja aidosti tarvepohjaiseksi on kyllä aikamoisen haastavaa. Siinä missä itseni kohdalla olen jo päässyt kohtalaisen järkeväksi kuluttajaksi niin pakko myöntää, että lapsen kanssa se ei ole niin helppoa. Tosin pitäisi tässäkin kohtaa nyt vain nostaa rima korkeammalle ja tajuta, että lapsella se mielikuvitus paikkaa paljon lelurintamalla ja lapsi ihan tyytyväisenä rakenteli palloista ja vessapaperirullista itselleenn Angry Birds Transformerseja.

    Me ollaan miehen kanssa puhuttu että nyt pitäisi oikeasti tehdä isoja muutoksia lapsen kulutuskasvatuksen kanssa koska ei niitä muutoksia sitten teininä enää tuosta vaan tehdäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli tosi hyvä pointti (mitä en ollut kauheasti ajatellut, mutta nyt ajattelen - ja kirjoitan pian!).
      Kulutuskasvatus! Olen katsonut kauhulla joulun lahjaryökkiötä (joka joulu vannotaan että ens vuonna vähemmän… as if) ja miettinyt lasten totuttua ajatusmallia siitä, että melkein joka kerta kun poiketaan kaupoilla saavat "jotain". Kerskakuluttajat in the making.
      Kuulen kyllä mielelläni teidän ajatuksista ja ennen kaikkea toteutuksesta, on aika haastava rasti. Onneksi istutatte kuitenkin muuten niin hyvää mallia lapseen, sehän on himopyöräilijä jo pienenä, ja monipuolinen pikkuvege!

      Poista
  6. Ympäristökysymykset on kyllä niin laajoja, monimutkaisia ja harmaan sävyjä täynnä, että tasapainottelu on vaikeaa. Jo joku vaatetuotantokysymys on älyttömän laaja ja hankalasti hallittava (kulutus, jäte- ja ympäristöongelmat, ihmisoikeuskysymykset). Kaikesta pitäisi ottaa selvää ja kaivella faktoja yöt läpeensä, että tekisi varmasti "oikein". Jenni tuossa yllä sanoo tosi hyvin, ettei ole olemassa kaikin tavoin hyviä ratkaisuja, vaan pitäisi surffailla kaikkien tuskaa aiheuttavien ongelmien välillä ja valita se pienin paha. Kyllähän tässä vähemmästäkin nääntyy. Mutta hienoa, että niin moni kirjoittaa tästä! Ja just sellaisesta ekojeesusteluvapaasta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pienimmän pahan taktiikka lienee se, mihin on turvauduttava kun "kaikki tai ei mitään" ei tosiaan toimi. Toisaalta nyt inspiroiduin tekemään jo vertailua esim. reissaamisen suhteen, ja vaikkei absoluuttisesti täydellistä vaihtoehtoa ole (paitsi olla kotona matkustamatta ikinä mihinkään, totta kai) niin on selkeästi parempia (ja huonompia) vaihtoehtoja. Baby steps...

      Poista

i Digame !