28.12.2014

MILLAINEN ON VIISIKUINEN?

Olen vahingossa alkanut tehdä kuukausipäivityksiä kuopuksen kehityksestä ja elosta, nyt viidennen kerran. Alun perin ei ollut tarkoitus harrastaa mitään sellaista, sillä mielestäni vauvoista on aika vähän kerrottavaa. Kaikki oppivat ajallaan ne perinteiset temput kääntymisestä konttaamiseen, ja luonnekin alkaa hahmottua kakkaus- ja syömisrituaalien ja rutiinien seasta vasta hiljalleen. Toiset vauvat itkevät enemmän, toiset ovat perustyytyväisiä palleroita. Kahta ensimmäistä lasta kuvailtiin ensimmäisen vuoden ajan enimmäkseen "huonosti nukkuvina", mikä oli tavallaan sääli - eihän esimerkiksi esikoisen refluksi ja maitoallergia olleet mitään määrääviä luonteenpiirteitä. Ulkopuolisia kuitenkin kiinnostaa yleensä vain ne helposti määriteltävät ominaisuudet, kuten syöminen, nukkuminen ja juuri ne motoriset saavutukset. Ja tietenkin ne mahtavat mitat, mitkä meidän vaatimattomasti +30-käyrällä kasvavalla kaverilla on jotain 72 senttiä ja reilu kymmenen kiloa. Melkoinen kahvakuula.

Nipsu osaa kääntyä vatsalta selälleen ja toisin päin, ryömiä jonkin matkaa, nipistää omia varpaitaan, nauraa unissaan ja tarttua tosi lujaa leluihin. Hän pitää kylpemisestä kovin paljon, on intohimoinen nudisti joka inhoaa vaatteita, on selvästi päässyt yli hupitissivaiheesta ja syö vain nälkäänsä, onhan kaikki muu paljon mielenkiintoisempaa ja rinnat jo nähty. Hän haluaisi maistaa veljien voileipiä ja päästä järsimään kahdella hampaallaan muutakin kuin mun rintaani, joten seuraavan kuukauden aikana aloitetaan hiljalleen ne kuuluisat kiinteät. Mutta millainen tyyppi Nipa oikeasti on? Jos vertaa veljiinsä, niin melkein identtinen esikoisen kanssa. Samanlainen vilkkuvien silmin ja pullein poskin hymyilevä happy-go-lucky, toisin kuin hitaasti lämpeävä ja jo vauvana hieman varautunut kakkonen. Nipsu vaikuttaa samanlaiselta kuin äitinsä, joka raivostuu nopeasti mutta leppyy ehkä vieläkin nopeammin, ja on tunne-elämältään joskus aika vauvan tasolla. Muuten en osaa ennustaa kolmosen tulevasta olemuksesta mitään muuta kuin että isojalkainen siitä tulee, kuten kaikista suvun miehistä. Ja noh, naisistakin.

Uskon, että kolmikon pienimpänä Nipanderos tulee saamaan tupla-annoksen pusuja ja haleja, hellyyttä ja huomiota verrattuna kehenkään muuhun perheenjäseneen. Häntä lellitään jo nyt, jos nyt vauvaa voi hemmotella. Veljet viihdyttävät ja äiti ei malta päästää pienintä itsenäistymään vaan yöt nukutaan yhä tiiviisti vierekkäin. Toisaalta tyyppi ei pelästy veljien villejä leikkejä tai sitä, että joutuu jo nyt poikakasan päällimmäiseksi. Jos haluaa saada hörönaurut (ja puklut päällensä) niin parhaiten toimii vauvan nappaaminen polvien päälle lentokoneen kyytiin. Hän on ihan huippu.





10 kommenttia:

  1. Ihana pieni ukkeli! On sillä melkoisen ihana äitikin, must say.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni ja pieni, mutta kiitos nyt, täällä punastelen.
      Lunch, maybe yes?

      Poista
  2. No onhan hän aika valloittava pallura!

    Hassua, mutta jotenkin tää teidän iso poika vie mun vauvakuumeen pois. Kun Nipahan syntyi just, ja on jo noin iso, enemmänkin lapsi kuin vauva! Mun kuumeeni on selvästikin juuri sellaista pienen vauvan kuumetta, sillä Nipsandeeroksen syntyessä piti jättää tää blogikin vähemmälle kun Nips jotenkin huusi, että meidänkin perhe tarvitsee vielä yhden jäsenen. Ei saa ymmärtää väärin, Nipa 5kk on hirmu symppiksen oloinen ja sellainen palluteltava, mutta ei enää mikään must-have; mulla kun on jo kaksi kivaa lasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä: Kuulostaa järkevältä!
      Ja olen huomannut vähän samaa. Nipsu kasvaa kauheeta vauhtia, ja huomaan miten mahtavaa on tutustua tähän ihmiseen, ei pelkästään pulleroon vauvaan. Kuitenkin huomaan sen pahimman kaipuun liittyvän jotenkin raskauteen ja synnytykseen (hullu mikä hullu) ja niihin ensimmäisiin kuukausiin.
      Sen sijaan uskon, että kun kolmannesta uhmasta on selvitty niin huokaisen onnellisena, että ei ikinä enää. :D

      Poista
  3. Ihana rakkaus paistaa sun jokaisesta tekstistä <3

    Piti vaan tulla sanomaan, että täällä keikutaan ja luetaan, vaikkei aina ehditä kommentoidakaan.
    (Tietokone auki taas ekaa kertaa varmaan viikkoon..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I hear you, ei mullakaan tuu juuri läppäriä avattua - mikä on ihan hyvä merkki.
      Kiva kun keikut!

      Poista
  4. Ihana poika! Nuo varpaat... aaaawwww!! :) mukavaa alkavaa vuotta!!

    VastaaPoista
  5. No ihan huipulta kuulostaakin :-) Hyvää uutta vuotta koko pesueellesi!

    VastaaPoista

i Digame !