7.12.2014

MITÄ SE KOLMAS MUUTTI?

Eräs ystävä ilmaisi kohteliaasti, että olemme ylittäneet kantokykymme. Meillä on enemmän lapsia kuin aikuisia, kainaloita ja käsiä vielä riittää mutta sylit loppuvat kesken. Hän oli oikeassa. Rakkauden määrä on lisääntynyt, aika vähentynyt entisestään. Kolmosen syntymä ei kuitenkaan ole aiheuttanut samanlaista riittämättömyyskriisiä kuin lapsiluvun tuplaantuminen kaksi vuotta sitten. Olemme ehkä ylittäneet sen kriittisen pisteen, että lapsien määrä ei tunnu enää missään. Niitä on samalla liikaa ja liian vähän, ovat ihania, pahimmillaan tuntuu että tästä ei tule mitään, tulkaa ottamaan ne kaikki pois, parhaimmillaan tunnen itseni vuosisadan supermutsiksi joka voisi hoitaa kaikki maailman muksut.

Yhtään viisaammaksi ei kolmas lapsi ole meitä tehnyt. Oikeastaan jo toisen lapsen kohdalla tajusin, että on hyvin vähän yleispäteviä kasvatusneuvoja - sellaisia, mitä olin saattanut joskus ennen lapsia jaella - ja on erittäin paljon erilaisia lapsia, joilla on erilaiset ongelmat, joihin toimii erilaiset ratkaisut. Olen saanut enemmän vertailupohjaa, kun olen imettänyt, nukuttanut ja hoitanut kolmea erilaista vauvaa, mutta mikään varsinainen vauvanhoidon asiantuntija en kuitenkaan ole. Nyt on erilaisia kikkakolmosia kolmen lapsen kokemuksella, mutta ei mitään universaalia tietämystä vauvojen syvimmästä olemuksesta.

Ensimmäisen lapsen syntymä oli suuri mullistus. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, vaiheet tuntuivat ikuisuudelta ja kaikki "se menee nopeasti ohi"-kommentointi kauhealta vittuilulta. Esikoinen oli ihana, outo otus, ja sen kanssa selviäminen jatkuvaa taiteilua oman fiiliksen, netin keskustelupalstojen ja neuvolan ohjekirjojen välillä. Toisen lapsen kohdalla tiesi jo pystyvänsä pitämään lapsen hengissä ainakin kaksivuotiaaksi, uskoi, että maito riittää eikä pelästynyt niskapaskoja, vauvarokkoa tai sitä, kun ryömimään yllättäen oppinut vauva olikin lyhyen vessareissun aikana kadonnut näköpiiristä pöydän alle. Mutta tästä uudesta itseluottamuksesta ei oikein pystynyt nauttimaan, kun samalla tunsi itsensä riittämättömäksi, surkeaksi kasvattajaksi, kun esikoisen uhmaikä ja uuden perheenjäsenen aiheuttama trauma purkautuivat käytöksenä, jota oli nähnyt aiemmin vain kauhuelokuvissa.

Kolmannen kanssa on helpointa nauttia. Paitsi että ne kaksi isompaa viihtyvät hyvin keskenään ja saan melko rauhassa imettää sohvalla ja katsoa hääohjelmia, olen jo hyväksynyt että en ehdi yhtä aikaa vastaamaan kolmeen eri vaatimukseen, itkut on priorisoitava ja joskus pitää vain hakea suklaata, ehkä myös niille isommille lapsille, ja istua sohvalle odottamaan että tilanne menee ohi. Koska se menee. Vähän liiankin nopeasti. Olisipa tämä äititouhu tuntunut yhtä helpolle aina. Tässä ehtii ehkä vähän kerätä voimia kolmatta uhmakierrostan varten. Haluan muistaa vauva-ajan juuri tällaisena, rentona röhnöttämisenä ja vauvan pussailuna ja isoveljinä, jotka satunnaisesta sekoilusta huolimatta ovat erittäin hyvää seuraa äitiyslomalla.

Käytännössä kolmas lapsi on tähän mennessä muuttanut hyvin vähän. Neliöt tuntuivat ahtaalta jo ennen vauvaa, toisaalta nyt pienistä vaatteista on pakko luopua kun lapsiluku on täynnä eikä ole enää haavevauvaa, jota varten sittereitä ja kehtoja säästellä. Takapenkki ei täyttynyt kun ei ole autoa, tuplarattaat toimivat entiseen tapaan. Lähteminen hidastui taas vartilla, mutta olen hyväksynyt jatkuvan myöhästelyn ja kevyen kiireen. Pyykkiä tulee enemmän ja kunhan alamme kokeilla kiinteitä, jääkaappi täyttyy entisestään. Olemme varmaan pulassa kun yritämme ensimmäisen kerran lähteä matkalle viisikkona, ja monet menot vaativat lasten jakamista vanhempien kesken, tai isovanhempien. Mutta silti, jos vähänkään epäröi oman kantokykynsä ylittämistä, suosittelen. Lämpimästi. 

14 kommenttia:

  1. Voi ihana. Viisaalta kuulostat kaikessa universaalitietämättömyydessäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kuulostan :) Hämäykseni on onnistunut!

      Poista
  2. Mulla tuli tämä onnellinen tilanne jo tässä toisessa.
    Itse ajattelen et johtuisiko siitä tiedosta, että tämä tässä on se viimeinen vauva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se onkin sen viimeisen vauvan taika? Tai mene ja tiedä, mulla kyllä on takaraivossa joku "tehdään Selänteet/Beckhamit"-pakkomielle. Sitten saatais iltatähdeksi joku ympäri vuorokauden koliikkia huutava hullu, joten ehkä ei...

      Poista
  3. Kiitos tästä, tuli just hyvään saumaan. :D Haluan uskoa, että kolmosen vauva-aika tulee olemaan helpompi. Kun hyppäys suoraan kahteen muutti aivan kaiken, uskon että nyt siirtymä on pienempi. Sitä paitsi olen kuullut monen sanovan, että juuri se yhdestä kahteen on isoin muutos. Naiivisti siis elättelen toiveita supertyytyväisestä kolmosesta, jonka hoitaminen olisi naurettavan helppoa ja joka solahtaisi perheeseen noin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy sanoa että omakohtainen empiria ei ehkä ole sovellettavissa tapauksiin, joissa on syntynyt kaksi kerrallaan - tosin siinä on saanut kyllä varmasti kertaheitolla kokea riittämättömyydet ja muut tuskat.
      Mutta uskon, että teidän numero kolmonen (jokojokojoko) ois juuri tällainen maailmalle hymyilevä buddha, jonka sinä hoidat helposti vasurilla. Hyvä siitä tulee, ja perheeseen solahtaa varmasti!

      Poista
  4. Sait aikaan vauvakuumeen. ...Voi Ei... :) Mutta neliöt paukkuu ja takapenkki on tosi täysi kun ostettiin esikoiselle "kasvot menosuuntaan"-istuin. Eli seuraavaan asuntoon ja autoon se kolmonen sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, onnistuin, vauvakuumeen tartuttaminen oli mulla missiona! :D

      Poista
  5. Me ollaan epäröity kolmen vuoden verran ja voipi hyvinkin olla että meitä ei silti kakkoskierrokselle lähtö huvita :) Ensin se oli sitä epäröintiä jaksetaanko, halusin kovasti lapsen mutta päätettiin olla yrittämättä ja lykättiin tulevaisuuteen. Nyt on se tulevaisuus ja enää ei mietitytä jaksaminen, vaan huvittaminen. Ei oikein huvita enää :D Esikoinen on "jo" neljä nimittäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ton erittäin hyvin! Jos meillä on joku (tai useampi!) lapsi hoidossa, ihmetellään miehen kanssa miten mukavan sujuvaa arki on, varsinkin jos jäljellä on vaan omatoiminen, itsenäinen nelivuotias. Yksilapsisuus on - näin ainoan lapsen näkökulmasta - oikein varteenotettava vaihtoehto (ja monelta kantilta oikeasti viisain). Että nauttikaa, pääasia että homma toimii ja tuntuu hyvältä!

      Poista
  6. me hullut päädyttiin tilanteeseen, jossa kesällä kummankin sylissä on sitten periaatteessa kaksi lasta. kato, ihan hyvinhän ne mahtuu, tässä vaiheessa äidin hermot kestää ja isän ehkä ei ;D välistä sitä aina miettiin että oi miksi, sitten tunnin päästä on vain niin iloinen tulevasta. ei mua pelottanut eka ja toka, ehkä vähän kolmas ja nelonen on pitänyt mua hereillä yökaudet, kun aivot ei vaan osaa hiljentää nukkumaan.
    /kippuralla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saankohan mä jonkun palkinnon maailman hitaimmasta kommenttiin vastaamisesta?
      No, odotan sitä kovasti! :D Te ootte hulluja, mutta neljähän on vissiin blogipiireissä uusi kolme!

      Poista

i Digame !