16.1.2015

FILOSOFIAA, NÄIN ON SE VAAN






Olen nyt hieman jäävi kirjoittamaan meidän filosofiakahvilakokemuksesta, koska Leluteekin Emilia on jo vuosia ollut paitsi yksi suosikkibloggaajistani, niin nykyään myös ihan tosielämän tuttu. Kun Emilia kertoi hieman uhkarohkeasti ryhtyvänsä yrittäjäksi, hypin suunnilleen kattoon riemusta: You go girl, upea idea ja mahtavaa, että ihminen jolla on ammattitaitoa ja osaamista lähtee kokeilemaan jotain uutta ja Suomessa ennennäkemätöntä. Olen siis vähän fani, minkä takia objektiivisuuteni on koetuksella.

Me päästiin eilen osallistumaan Ompun kanssa lasten filosofiakahvilaan Hakaniemessä, ja tätä oltiin jo odotettu. 4-vuotiasta olin prepannut etukäteen: Toivomme kuulevamme lasten puhuvan, ja nyt aikuisia nimenomaan kiinnostaa lasten ajatukset. Samalla tajusin hieman nolosti, että tämän korostaminen ehkä antoi O:lle kuvan, että noin yleensä lasten mielipiteet eivät kauheasti paina… Lasta huolestutti, saako uudessa paikassa leikkiä ja saako siellä uusia ystäviä - voin jo nyt paljastaa, että vastaus molempiin on kyllä

Legendaarisella av-palstallakin oli spekuloitu, mitä ihmettä lapsilla on tarjota filosofialle, tai filosofialla lapsille. Vastaan tähänkin: Aika paljon. Mun mielestä kivointa oli mennä ryhmään, jossa itse ei joutunut minkäänlaiseen vetovastuuseen ja jossa sai vain keskittyä nauttimaan lasten aivoituksista. Emilia on ihan oikea filosofianopettaja, joka ensimmäisessä kahvilassa ihastutti kärsivällisyydellään ja kyvyllään nähdä jotain logiikkaa lasten sekoilussakin. Vaikka kaikki neljä osallistujaa olivatkin vähän ujoja ja vieraskoreita alkuun, niin oman lapsen kohdalla kotona olisin jo monta kertaa lakannut kuuntelemasta epämääräistä mölinää, mutta niin vain Emilia kaivoi lapsista ajatuksia ulos. Ihailen, varauksettomasti (niin ihaili Valeäitikin!). 

Meidän 4-vuotias ajattelija piti konseptista erittäin paljon. Alkukankeutta oli, kun neljä toisilleen tuntematonta lasta laitetaan rinkiin keskustelemaan unista, olkootkin että lämmiteltiin puhumalla lempipyjaman väristä (sitä kysyttiin aikuisiltakin, enkä viitsinyt mainostaa vähäistä yövaatetustani). Äitinä suurin pelkoni oli, että jälkeläinen paljastaa julkisesti jotain epäeettisistä kasvatustyyleistäni tai huonoista vitseistäni, ja niin se taisi jotain puhua auton alle jäävistä lapsista - liikenneturvallisuus on näinä pimeinä ja liukkaina aikoina ollut pinnalla arkijutustelussa. Tiedän jo nyt, että kahviloista jää käteen ideoita lapsilähtöisiin pohdintoihin myös aamiaispöydässä tai iltasadun aikana. Kuunteleminen on taitolaji, ja tämä oli hyvää treeniä tälle omaa ääntään rakastavalle päällepäsmärille. 

Ensimmäinen filosofian parissa vietetty tunti oli siis oikein myönteinen kokemus. Omppu varmisteli lähtiessä, että ensi viikolla tullaan uudestaan. Lapsesta itsestään parasta oli rakentaa erilaisista tarvikkeista unimaailmoja: Maailmat vastasivat hyvin pitkälti sitä lasten tavanomaista leikkiä, missä kaikki on mahdollista kunnes rajoittunut aikuinen tulee kertomaan elämän realiteeteista jne. Uskoisin kaikkien osallistujien nauttineen myös siitä, että omat näkemykset tulivat hartaasti kuunnelluiksi. Myönnän, että voi kuulostaa huuhaaharrastukselta mennä tunniksi juttelemaan lasten kanssa, mutta ei me ihan tällaista kokemusta oltaisi kotona saatu aikaiseksi, vaikka äiti onkin hyvin filosofinen henkilö. 

12 kommenttia:

  1. Tunnustan fanittavani Emiliaa yhtä lailla. Mahtavia nämä postaukset kans kun en itse pääse osallistumaan! Siis lapseni. Köh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Oli muuten aika vaikeaa hillitä itsensä, pitäisi olla myös aikuisten filosofiakahviloita!

      Poista
  2. Vau, kuulostaa mahtavalta (ja samalla en voi olla miettimättä, että mun villiapinat - siis kaikella rakkaudella... - taipuisivat filosofoimaan varmaan korkeintaan koirankakasta... :D Muskarissakin kivoin juttu oli tyyliin ovenkahva tai joku muu liikkuva osa...).
    Hauskoja filosofointihetkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jätin suosiolla yhden villiapinan kotiin. Isoin osaa yllättää herrasmiesmäisen tyynellä käytöksellään ja teki sen taas, oikein kuplin ylpeydestä. Jos tuholaiskaksikko on yhdessä jossain, niin siinä ei paljoa filosofiaa puhuta,
      Mutta koirankakastakin varmaan saa aika filosofisen keskustelun - paineita ei kannata ottaa!

      Poista
  3. Hmmm, kiinnostavaa! Meidän perheelle tuo voisi olla hyvä, jotta olisi erikseen tunti, joka olisi varattu vain keskeytymättömälle yhteiselle juttelulle ja pohtimiselle lapsen kanssa, keskittymiselle vain lapseen. Tuollaiset hetket kun arjen keskellä on harvinaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunti oikeasti on todella vaikea keskittyä - älypuhelin on tuhonnut mun aivot, koko ajan teki mieli kurkkia puhelinta (no, pari kertaa kurkinkin kun kotona oli jotain säätöä) ja oli välillä todella vaikea syventyä ja esimerkiksi odottaa, että lapsi vastaa. Kamalaa!
      Jonkinlaista läsnäoloharjoittelua siis tarvitsisin minä.
      Meillä on nykyään yhteinen palapeliharrastus, se on ollut aika hyvä koska siinä yhdessä paneudutaan palapeliin, ja samalla tulee juteltua rauhassa.

      Poista
  4. Tää on niin siisti juttu! Täytyy ehdottomasti järjestää joku Helsingin visiitti niin, että päästää filosofoimaan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sit Filosofiakahvila goes Kuopio!
      Tosin sanoisin, että tänne vaan - Naisten kympin yhteyteen vähän henkistä harjoitusta?

      Poista
  5. Jep, Emilian blogia kans jos muutaman (?) vuoden lukeneena, olisi mielenkiintoista tavata oikeasti. Ja filosofiasta pitävänä olisi mukavaa päästä lasten kanssakin pohdiskelemaan kaikkea jännää. :)

    Mutta kun te ootte siellä kaukana etelässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ehkä Emilia jonain päivänä pääsee perustamaan haarakonttoreita, tai tekemään Suomen kiertuetta. Kivaa se oli - meillä lapsi kysyi sunnuntaina, joko on nukuttu tarpeeksi monta yötä että päästään taas juttelupaikkaan.

      Poista
  6. Meilläkin jäi viime lauantain kahvilasta tyypille hyvä fiilis ja varsinkin toiminnallinen unimaailman rakentaminen oli tyypin mieleen. Toivottavasti seuraavalla kerralla sitten jopa tyyppi myös uskaltautuisi puhumaan ilman ettei minun tarvitse toimia vatsastapuhjan nukkena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Mä vähän patistelin, mutta olin yllättynyt miten hyvin meidän yleensä hieman hitaasti lämpeävä lapsi lähti puhumaan. Tai sitten se tulee äitiinsä ja on aina ekana (ja vikana) äänessä, ja se luonteenpiirre alkaa puskea nyt esiin...

      Poista

i Digame !