6.1.2015

Flashback: NÖSSÖMUTSI VS. NATSIMUTSI

 Mä yritän välttää valittamista, koska kukaan ei jaksa lukea jatkuvaa narinaa ja koska se ei ehkä anna ihan realistista kuvaa mun elämästäni, mutta todettakoon että koska viikonloppu oli luvattoman mukava niin maanantai on ollut sitten niitä päiviä. You know.

Jotain Super-Nannya meidän iltoihin kaivataan, kun nukutusbileet karkaavat käsistä ja esikoinen on keksinyt uuden harrastuksen (vanha harrastus on esim. jatkuva vessaan tahtominen, koska luonnollisesti tässä kuivaksiopetteluvaiheessa me ei voida - vaikka haluttaisiin - käskeä pöntölle pyytävää poikaa kakkaamaan vaippaan)
Tänään sitten herralle ei kelvannut päivällinen eikä iltapala. Ei mikään uusi ilmiö, koska lapsi on nirso ja sitä ei ruokailu kiinnosta, mutta nyt se ei sitten syönyt yhtään mitään ja alla oli kuitenkin mm. melkein tunnin mittaiset (ensimmäiset) futistreenit.

Ja kuinka ollakaan niin sängyssä lapsonen sitten alkaa itkeä nälkäänsä.

Tässä vaiheessa pitäisi taas ratkaista moraalinen, tai ehkä enemmänkin kasvatuksellinen dilemma:
Annetaanko nälkäiselle lapselle ruokaa vai pidetäänkö kiinni periaatteista?

Mä lopulta päädyin surkeaan kompromissiin eli banaaniin.
En ollut johdonmukainen (koska kun lasta oli yritetty ruokkia tunnin verran niin luovutettiin ja todettiin, että seuraava ateria tässä taloudessa tarjoillaan vasta aamulla) enkä toteuttanut uhkauksiani, ja toisaalta eipä se banaani sitä koko yöksi täytä.
Eli todennäköisesti herään sitten aamuyöllä antamaan keittiössä kiljuvalle riiviölle lisää ruokaa ja aamulla se hilpeänä taas piupaut piittaa puurostaan.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Laittaa sille illalla nenämahaletku ja pakkosyöttää? Antaa huutaa nälkäänsä ja itkeä itsensä uneen? Ääh. Käytännön vinkkejä, anyone?
(Tai edes keksejä?)

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 1.10.2012

3 kommenttia:

  1. Nyt muija, ryhdistäydy! :D Saat valittaa, nurista ja natista. Anna tulla vaan. Yhden pyynnön jätän, vaikka samaan sorrun itsekin: älä pyytele anteeksi tekstejäsi äläkä aloita yhtäkään postausta sillä, että pyydän anteeksi kun valitat ja blaah.. Jaksan kyllä lukea (mielelläni) kaikki valitukset, mutta en tuota. (Ja juujuu, tiedän tunteen, kun tuntuu että on tilivelvollinen lukijoilleen ja haluaa pahoitella jajaja, mutta kun!)

    Meillä on nyt myös nukutukset riistäytyneet käsistä ja samojen asioiden kanssa painin. Yritän aina vielä ennen hampaiden pesua painottaa, että nyt vielä saa, jos on nälkä, mutta hampaiden pesun jälkeen ei eikä enää kun ollaan sängyssä. ETTÄ NYT ja jos ei nyt niin muistakaahan sitten että itse ette halunneet.. (no periksi olen antanu niillä kerrloilla kun tuo viimeinen muistutus on jäänyt väliin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (..ja nooniin... vanha postaus.. kato ku oppisin joskus lukemaan loppuun) :)

      Poista
    2. Kyllä mä vieläkin valitan, mutta lupaan etten anteeksipyytele sitä! Tuo teksti aikoinaan osui vaan sellaiseen kitinäputkeen, että alkoi jo vähän nolottaa :D. Muuten on kyllä ajankohtainen, koska nukahtaminen ei tosiaan suju vieläkään kovin smoothisti, että valitettavasti kahdessa vuodessa ei ole tapahtunut sen suhteen ihmeitä vaan temppuilijoita on nykyään kaksin kappalein...

      Poista

i Digame !