27.1.2015

HALUJA JA HAASTETTA

Nyt kuulkaa tulin viimeisillä voimillani bloggaamaan. En tiedä onko tämän totaalisen kokovartalokooman taustalla aktiivinen päivä, johon kuului vauvan eka muskari sekä mun spinning, vai ihan vaan tämä huikea kolmen vuorokauden täysvastuu huushollista. Anyways, vähän tälleen velvollisuudentunnosta ja sitten enemmän kovasta ikävästä tulin teitä ilahduttamaan jorinoillani. Olkaa hyvät.

Samaistuttava savolaiskolleega Tintti nääs lähetti tällaisen jutun mulle:
Ja tässä ois niin kuin homman nimi copypastella, koska olen vähän tokkurassa enkä ehkä ymmärrä aivan itsekään mihin lähdin mukaan:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Nonniin, ja sitten keille haluan lähettää hyvää mieltä (en vielä tiedä missä muodossa, mutta jotain positiivisia viboja on luvassa!).

- Perillä-blogin Anu, koska mahdollisuudet harrastaa bloggaajakaverin ilahduttamista livenä esim. lounaan ääressä ovat todella korkeat! 
- Rullalein pohjoinen bloggaaja nunju, joka on viettänyt hiljaiseloa mutta toivottavasti herää talviuniltaan. Olen virallisesti viisi euroa auki, yritän keksiä jonkun tavan ilahduttamiseen niin, että et joudu tällä kertaa sitä lunastamaan itse postista! 
- Aikavarkaissa-Mirkku, koska Mirkku nyt on vaan mainio ja keksinyt niin hyvät bloginimet lapsilleen!

Jos joku ei ehdi, jaksa tai muista osallistua tai on jo sata kertaa haastettu niin ei väkisin, mutta laitetaan hyvä kiertämään - jos jaksetaan, ehditään ja muistetaan!

Se sama Anu muuten käski listaamaan haluamisiaan. Siis mun, Anu jo kertoikin mitä toivoo. Oli muuten aika vaikeaa, silleen hyvällä tavalla: Huomasin, että oikeasti asiat on kauhean kivasti ja suurin osa tahtomistani jutuista on joko tosi pinnallisia ("seitsemän kiloa pois läskiä ja tilalle viisi kiloa lihasta") tai sitten sellaisia korneja juttuja, missä missi toivoo maailmanrauhaa.

1. Haluaisin, että ihmiset oppisivat kävelemään. En nyt puhu kävelytekniikasta vaan siitä, että esimerkiksi metroasemalla tai kaupassa joku sunnuntaiseikkailija yhtäkkiä pysähtyy - mielellään keskelle yleistä, vilkasta kulkureittiä - tuijottamaan kenkiään tai kännykkää tai ostoslistaa. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa minä en ole osannut ennakoida tätä äkkipysähdystä ja ajan rattailla tyypin nilkoilla, ja sitten MUA paheksutaan! (Tämä on kyllä yksi syy miksi en uskalla hankkia ajokorttia…). 

2. Haluaisin harmaat Niken Rosherunit. En tarvitsisi enää yhtään paria lenkkareita, paitsi oikeasti tarvitsisin ne Rosherunit

3. Haluaisin, että ensi kuussa kolme vuotta täyttävä lapsi oppisi puhumaan. En itseni vaan ennen kaikkea lapsen takia. Samalla varmasti selviäisi, mikä ongelma tyypin suussa on, sinne se on osoitellut nyt kohta kolme kuukautta ja vieläkään en tiedä, että onko jano, sattuuko hampaaseen vai haluaako se vaan näyttää, että mykkyydestään huolimatta hänelläkin on kieli.

4. Haluaisin saavuttaa tämän vuoden urheilutavoitteeni eli yhden leuan (ilman sitä 60 kiloa keventävää kuminauhaa), joogatyyppisen käsillä/päällä-seisonnan sekä bonushaasteena hypätä taas viidestä metristä  ilman rytmihäiriöitä.

5. Haluaisin oppia olemaan hiljaa silloin, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tämä ei kyllä toimi ainakaan lasten kanssa kun niitä pitäisi kasvattaa, mutta edes aikuisten suhteen.

6. Vaikka tässä on luvassa kaikkea kivaa ohjelmaa, haluaisin silti että mies tulisi jo kotiin. Toisaalta haluaisin kyllä, että sillä on antoisa ja opettavainen työharjoittelu sekä loma perhearjesta, mutta haluaisin ehkä enemmän jonkun silittämään hiuksia ja tyhjäämään tiskikonetta.

7. Haluaisin, tai oikeastaan nöyrästi toivon, että tämä tukanlähtö loppuisi näillä näppäimillä, koska tätä menoa joudun ostamaan vappuna peruukin jos toisenkin varastoon.

8. Haluaisin jo tietää, missä me olemme syksyllä. Odottaminen on ihan okei, mutta epätietoisuus ei sovi uteliaalle ihmiselle. Todennäköisin vaihtoehto on muuten Jyväskylä, kääk.

9. Haluaisin, että kaikki tuottamani roska muuttuisi mystisesti vaikka keijupölyksi. Haluaisin myös, että kaikki vaatteet, joita en ikinä käytä mutta joista en kuitenkaan pysty luopumaan, muuttuisivat yhtä mystisesti vaikka kympin seteleiksi.

10. Haluaisin jatkaa tätä listaa ikuisesti, mutta haluan myös nukkumaan. Hyvää yötä!

PS. Haastan tahtotilaansa tilittämään Kukkavarpaan ja Taikinanaaman
PPS. Haluaisin tietää miksi nämä fontit menee näin vammaisesti, mutta olkoot. 

13 kommenttia:

  1. Oijoi! Kiitos, kumartaa Mainion päivänä syntynyt. Blogielämän eka haaste muuten. Koitan saada säännöistä tolkkua huomenna kunhan nukun ensin yön yli (tunnin pätkissä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsos, mun mä vastaan kommentteihin tällä nopeudella ehdit saada säännöistäkin selvää! :)
      Ihana kun lähdit mukaan.

      Poista
  2. Hei jes, kivvaa kun lähdit mukkaan! Laitan sulle sähköpostia huomenna :) Haluamisista muuten toi 1. kohta on niin totta! Ja meillä Nöppönen alkoi puhua kunnolla juuri siinä kun täytti kolme vuotta, sitä ennen puhui etutavuilla ja omalla kielellään (kuulosti kuulemma saamelta) eikä kukaan ymmärtänyt (paitsi toki me vanhemmat). Nyt kun hän on alkanut puhua kokonaisia sanoja, hän puhhuukin sitten levveetä savvoo :D Oon niin ylpeä! Tai ylypee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos maailman kivoimmasta meilistä! Reagoin siihen vielä paremmin, nyt luin sitä tippa linssissä posket punaisena lähtöhässäkässä.
      Ps. Pampula puhuu jotain klingklonia vai mikä avaruuskieli onkaan.

      Poista
  3. Hei ooh la laa, kiitos! Voinemme ilahduttaa toisiamme lounaan merkeissä joka tapauksessa heti ensi viikolla?
    Sun lista oli ihan sika hyvä. Mä niin haluaisin myös, että ihmiset oppisi kävelemään ja vielä nopeasti! Ja kohta 10 on munkin toivelistalla. Ja moni muukin, mutta nyt EM-voittaja mennä tarkistamaan mitä ne oli, koska puhelimen kommentointi jumahtaa siihen. Mut kuule, mä meen nyt nukkumaan. Palaamme lounasasiaan asap!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EM-voittaja? Mikä ihmeen EM-voittaja? Ja vielä enemmän: Jyväskylä?! Mitä sairasta.

      Poista
    2. Ei vitsi mä oon sekasin. Kohta 9. Kohta 9 on mun toivelistalla, kymppi ei niinkään. Voisin ehkä välillä tarkistaa lukemani niin ei tarvitse viiteentoista kertaan saapua tänne korjailemaan.

      Poista
    3. Hyvin sä vedät, EM-voittaja!
      Mistä tulikin mieleen, että voisin vastata sulle muutakin reittiä…

      Poista
  4. Olipas hyvä väli käydä kurkkimassa blogeja, kiitos <3

    Mun pitää koittaa napata itseni tähän mukaan, on tässä sen verran kiva idea! Kuka nyt ei tarvisi ilahduttamista :)

    Jyväskylä= Mitähäh...? Nyt pitänee lukea tästä vanhempiakin tekstejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää Jyväskylä on vähän sellainen musta hevonen, koska opiskelut.
      Ei mikään pysyvä ratkaisu missään nimessä :).
      Kiva kun lähdit mukaan!

      Poista
  5. Ootko nähnyt sen Julmahuvin jutun rinnallakävelijöistä? Käveltiin miehen kanssa yks päivä Töölössä (kahden kesken, herramunjee!), kun suoritin tosi kummallisen kiihdytyksen kahden naisen ohi. Mies oli vähän, että mitä ihmettä tyyppi puuhaa, mutta tajusi heti, kun mutisin jotain rinnallakävelijöistä. Tää siis noihin seisahtelijoihin liittyen. Graah!

    Palasin tänään muinaisesta kotikaupungistani Jyväskylästä ja totesin taas kerran, että eihän se oo yhtään hassumpi paikka sekään. Jotenkin unelias ja ajoittaisesta egomaniasta kärsivä, mutta kuitenkin kiva. Mäki-Matin perhepuistossa oli kiva meno ja paljon väkeä, keskusta-alueella on mahdollista asua (joten kaikkialle voi pyöräillä tai kävellä), pääkirjasto on iso ja toimiva ja ilmoitustaululla mainostettiin vauvasirkusta (en kyllä tiedä, miten tällainen harrastus toimii isohkojen vauvayksilöiden kanssa...).

    Toki nostin aikoinaan kytkintä heti kun pystyin, mutta lapsiperhe lähtökohtaisesti arvostanee aika eri asioita kuin 15-vuotias.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy tunnustaa: En ole nähnyt yhtään jaksoa Julmahuvia (tai mitään muutakaan kotimaista komediaa sitten Kummelin). Mutta olen nähnyt paljon rinnallakävelijöitä.
      Jyväskylä on ollut mun kotikaupunki 4 kuukauden ajan, olen mm. tukenut paikallisia apteekeita ostamalla siellä noin 92 raskaustestiä. Opiskelijalle se on kiva kaupunki, eikä herätä suuria antipatioita, ja luulen että siellä sen vaadittavan väliaikaisajan selviän. Ehkä.
      (Vähän veikkaan että vauvasirkus on too much, ja Nipsulle löytyisi sieltä jotain elefanttivauvan hommia).

      Poista
  6. Se joka ei ole nähnyt Julmahuvin ratikan bongaajia tai munkin vapauttajia on jäänyt paaaaaljosta paitsi!! Askarrellaan paskarrellaan! ;)

    VastaaPoista

i Digame !