3.2.2015

Flashback: LAPSEN LYHYT JA YTIMEKÄS JALKAPALLOURA

O aloitti maanantaina futisharrastuksen.
Ja lopetti sen tiistaina.

En ehkä osaa jättää kesken huonoa kirjaa tai elokuvaa, mutta huonon harrastuksen kyllä.

Ja don't get me wrong - itse futiskerho oli (ainakin meistä vanhemmista) oikein kiva.
Oli paidat ja pallot, motivoituneet ja osaavat ohjaajat, temppuratoja ja leikkejä. 
Harmi vaan, ettei meidän 2 v 4 kk osannut sitä arvostaa.

Suuruudenhullu soccermom oli unohtanut omat kasvatusperiaatteensa - että ihan oikeasti parivuotiaalle riittää vähän vaatimattomammatkin virikkeet, pihalla pallottelu tai legoilla rakentelu. 
Samaa maniaa on havaittavissa taas vauvankin kanssa, vaikka vannoin että toiste en tuhlaa vauvavuotta stressaamalla kaikista harrastuksista, mitä se vauva ei todellakaan tarvitse. Ja sitten löydän itseni taas värikylvyistä, muskarista, vauvajumpasta, vauvauinnista - you name it, we do it.

Maanantaina onneksi todettiin aika nopeasti, että 2-5-vuotiaille suunnattu futiskerho oli järjestäjienkin puolelta ehkä vähän kunnianhimoinen viritelmä, sillä kaikki O:n ikätoverit pyörivät siellä yhtä päättöminä. Parivuotiaan motoriset ja sosiaaliset taidot eroaa aika tavalla 5-vuotiaiden vastaavista.
O:n mielestä parasta oli liikuntapaikan ulkopuolella ollut akvaario - SeaLifen vuosikortti on siis ollut hyvä hankinta.

Onneksi futiskerhossa oltiin joustavia ja ymmärtäväisiä, kun peruutin meidän osallistumista.
Olisi ollut suolainen hinta maksaa ja väkisin joka viikko raahautua treeneihin, joita taapero ei jaksa.
Ja varmasti alkukankeuden jälkeen O olisi oppinut ja tottunut ja alkanut jaksaa paremmin, mutta me ei jakseta joka viikko stressata aikatauluista ja ehtimisistä.
Nyt keskitytään siis potkimaan palloa pihalla, tai ehkä katselemaan niitä kaloja.
Toivottavasti FC Barcelonan kykyjenetsijät eivät vielä tänä vuonna vieraile siinä futiskerhossa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

i Digame !