27.2.2015

KAKKONEN ON KOLME


Vaikka ilmeisesti toisen, ja tässä tapauksessa myös keskimmäisen, lapsen rooli on yleisesti ollut olla sopeutuvainen humoristi, joka diplomaattisesti taiteilee läpi elämän tekemättä itsestään suurta numeroa, niin meidän Pampula ei ole ottanut tätä osaa omakseen. Siinä missä perheen isoin ja pienin poika muistuttavat toisiaan monella tapaa, on Pampula jotain aivan muuta. Hän on meidän very special boy, niin kuin joskus rakkaudella vitsaillaan, koska sitä hän on: Erityisen rakas, erityisen ihana, kaikin puolin erityinen tyyppi.

Pampula täyttää tänään kolme vuotta, mutta on vielä melkoinen sylivauva. Pihalla hän kyllä karkaa huoletta ja juoksee pakoon kilometrin kurkkaamatta taakseen, mutta kotona kaivautuu kainaloon ja käpertyy syliin iltasadun aikana. Hän ei vielä puhu, mutta osaa ilmaista itseään, aika äänekkäästikin tarvittaessa. Olen ihan varma, että vaaleiden hiuksien alla pyörii mitä monimutkaisempia ajatuksia, koska tyyppi on osoittautunut ovelaksi selviytyjäksi, joka osoittaa ihailtavaa omatoimisuutta kaikessa paitsi pukeutumisessa (silloin lapsi osoittaa ihailtavaa kykyä muuttua keitetyksi makaroniksi). 

Ei ole ehkä kiitollinen kohtalo syntyä keskimmäiseksi kolmen villin pojan porukkaan, mutta Pampula tuntuu olevan juuri sellainen persoona, joka ottaa oman paikkansa ja tilansa ja tietää, millä tempuilla saa huomiota (joskus ne temput ovat sellaisia, että hän syö paketillisen voita nakeilla kun äiti meikkaa jne). Hän on dramaattinen, innokas, suurieleinen vesipeto, jota on nyt juhlittu kaksi päivää, ihan syystäkin. Onnea on olla näiden kolmen kaverin äiti, ja tämä keskimmäinen, vitsit mikä sydänkäpynen. 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hänestä on hyvin helppo kirjoittaa ihanasti (mutta suuttui kun yritin onnitella, vissiin kaksi päivää synttäribiletystä riitti).

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Äiti kiittää, kun lapsi on saanut tarpeekseen onnitteluista :D. (Onnee hei TEILLE!).

      Poista

i Digame !