24.2.2015

VOI UUPUMUS

Tälle vuodelle on ollut suuret suunnitelmat - niin blogin kuin sen ihan oikeankin elämän osalta. Nyt on vaan sattunut niin ikävästi, että neljän vuoden univelat ovat erääntyneet ja olen huomaamattani sellaisessa burn-outissa kuin nyt kotiäiti, jolla on 2/3 lapsista muiden hoivissa 16 tuntia viikossa, voi olla. Ehdittiin joululomalla tottua hetkeksi hyviin yöuniin (puhutaan nyt siis sellaisesta luksuksesta kuin kahdeksan tuntia vain kahdella herätyksellä!), mutta nyt on palattu lähtöruutuun kun erittäin kiukkuisen vauvan lisäksi meillä on yksi sekava taapero, joka yrittää joka yö meidän sänkyyn nukkumaan noin 18 kertaa, ja sitten pari kertaa pissalle. Ai niin ja koira, joka rapisuttelee, nuolee pallejaan naaman vieressä tai muuten vaan ärsyttää keskellä yötä.

Jos alkuvuosi muutenkin oli töiden ja kaiken yleisen kiireen (ne harrastukset kolme kertaa viikossa, ottivat koville kun on harrastusamatööri) takia vähän sellaista häsläämistä niin miehen reissu oli lopullinen niitti, sen jälkeen olen ollut tosi väsynyt. Sellainen tuijotan tässä tunnin seinää-väsynyt. Ja kyllähän sen nyt on Ompun syntymästä asti nähnyt naamasta, että meillä vähän valvotaan, mutta nyt peilistä tuijottaa sellainen piisamin ja Vesa-Matti Loirin risteytys että huh huh. Silikonisäästötili on tällä hetkellä tyhjillään, mutta luultavasti riittää jos vaan silmäpusseista siirretään sisältö suoraan rintavarustukseen.

Tuntuu helpottavalta valittaa tästä vähän, vaikka aina löytyy joku vieläkin väsyneempi mutsi. Sille lähetän virtuaalisen voimahalin, että ihan varmasti nämä joskus nukkuvat! Vaikka olenkin tottunut krooniseen väsymykseen niin nyt tämä vauvan ja Pampulan öisin harjoittama kiinalainen vesikidutus on ollut sen verran intensiivistä, että oma mielialakin on ollut alavireinen. Kaikki on kiukuttanut, pinna on ollut kireällä, aika usein tulee sellainen olo että huomenna ostan peltorit ja menen vessaan mököttämään koko päiväksi, huudelkoot keskenään. Töissä on ollut poikkeuksellisen mukava käydä, kun siellä yleisestä älämölöstä huolimatta kukaan ei vaadi minulta mitään superäitiyttä (ei sillä että kotonakaan vaatisi) vaan voin rauhassa alisuorittaa.

Vaikka tämä homma hoituu vaikka hampaat irvessä, vastasi tämä julkisesti valittaminen ainakin puolen tunnin päiväunia (joita pikku despootti ei enää nuku paitsi liikkuvissa vaunuissa! Vitun vaiheet, pardon my French). Kun en juo kahvia enkä voi imetyksen takia nauttia rautalisää (jolle varmasti olisi tarvetta), olen yrittänyt ammentaa energiaa liikunnasta ja lisääntyneestä auringonvalosta. Pientä pakokauhua aiheuttaa kuitenkin se, että isoilla pojilla on enää kuukausi päivähoitoa jäljellä, ja olisi kiva että keväällä lapsiraukkojen varhaiskasvatuksesta ei vastaisi iPad. Mutta uuteen nousuun! Nyt olen kitinäni kitissyt ja teen sen, mitä kaikkien väsyneiden äitien pitäisi - jos vain voivat. Eli menen nukkumaan. Hyvää yötä!

35 kommenttia:

  1. Niimpä, vitun vaiheet, ei voi muuta sanoa. Aina kun on tottunut itse lapsen uuteen rytmiiin niin eiköhän se taas muuta sitä aivan päinvastaseksi. Tsemppiä sinne väsymyksen ja uupumuksen keskelle, toivotaan että helpottaa kevättä kohden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kohta siirretään kelloja! Voi paskat!
      Tsemppiä sinne myös. Meillä rytmi yleensä pysyy aika hyvin, mutta se on nää yösekoilut jotka syö äitiä. Mutta kevättä kohti! Pakko helpottaa!

      Poista
  2. Milla, tsemppiä! Aika ymmärrettävä tilanne. Monta asiaa tulessa ja yksinkertaisesti pienten lasten vanhemmuus on stressaava elämäntilanne. Se on normaalia. Mutta hei, voisko pk:ta jatkaa jos olosi on voimaton? Kokonaisuudesta pitää pitää huoli :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pk-paikat ei jatku; poikien paikoilla on jo otettu uudet lapset, sekä kun mulla alkaa huhtikuun puolivälissä työt taas normaaliin tapaan niin en ehkä malttaisi olla erossa lapsista niin paljoa. Mutta kirjoitettuani tämän (ja sen julkaistua ja saatua näin paljon ihania tsemppikommentteja) niin ryhdistäydyin, ja nyt taitaa pojille olla kerhopaikat kunnossa. :) Kiitos siis teille!

      Poista
    2. Hei, kuulostaa hyvälle ratkaisulle <3! Voimia <3!

      Poista
  3. The same feeling!
    Meillä ei herätä lapsi (2v) enää kun ehkä kerran, mutta sekin vaan haluaa viereen ja nukahtaa heti uudelleen.
    Mutta se KOIRA! Sen on ihan pakko tunkea siihen sängyn viereen kuorsaamaan ja sitten välillä käydä vaikka vettä juomassa ja rapsutella kynsillään kulkiessaan sen verran lujaa että taatusti herään. Siis minä! Ei tietenkään kukaan muu.
    Täällä torpassa on myös kaikenlaista ollut joka on vienyt mehut tästä mammasta. Todellakin odotan auringon tuovan lisää virtaa ja äkkiä! Myös sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin toi tuore 3-v vois tulla muuten viereen, mutta kun ne sen ninjapotkut on ihan hirveitä, ei pysty nukkumaan.
      Mutta koira. Just ne kynnet lattialla, voi argh! Pitäis laittaa sille yöks sukat tai jotain. Ja piereskelee siinä sängyn vierässä, hoh hoijaa :D. Mikähän idea oli ottaa lemmikki...
      Mutta virtoja sinne! :)

      Poista
  4. Mennäänkö kaljalle johonkin kylän kapakkaan? Siitä saattaa tosin tulla vielä enemmän väsy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinkuin eilen sanoin niin kyllä mennään! Ei voi väsyttää enempää! :D

      Poista
  5. Voi uupumus tosiaan. Kurja vaihe, mutta hei, vaihe eli ohimenevä, toivottavasti nopeasti ohimenevä. Täälläkin on taas reissun jälkeen nukuttu surkeasti. Aikavaras ihan jees kunhan sinne sänkyynsä lopulta jää, mutta tavallista kärttyisämpi Unirosvo herää vähän väliä ja torkkuu mieluiten poikittain mun kaulan päällä. Hereillä ollessaan se tahtoo syliin tuon tuosta, ja ei siinä mitään mutta kun se koko ajan tunkee käden paidan sisään ja treenaa pinsettiotetta mun nännillä. Niiiin inhan tuntuista. Tätä mahtavaa vaihetta on jatkunut jo parisen kuukautta, huoh. Kun koitan estellä, vauva suuttuu tai siirtyy kynsimään naamaa. Sellaisia lempeitä palleroita nämä.

    Ihanaa että jaksat kuitenkin liikkua! Odotellaan seuraavia vaiheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä pikku boa kaulan päällä. Kuulostaa miellyttävältä asennolta. Mä harrastin tota nännistä nipistämistä öisin molemmille vanhemmilleni sukupuoleen katsomatta, ja aivan hemmetin pitkään - jälkikäteen on ollut morkkis, ei ole ollut varmaan kiva nukkua mun kanssa kun oon vielä kolme vuotiaana kiduttanut aikuisia niin. Toivottavasti teillä menee se vaihe vähän nopeammin ohi, vaikka kynsiminen vasta pelottavalta kuulostaa... :D

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka siinä kävi klassisesti että lapset nukkuivat aika hyvin, itse valvoin pari tuntia keskellä yötä...

      Poista
  7. I feel you <3 Varmaan on tullutkin selväksi, että meillähän ei nukuta. Kiukutellaan kyllä. Paljon. Kaikkien toimesta. Niin sanon vaan että tiedän tunteen ja tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin! Näillä on varmaan valtavan helpot murrosiät.

      Poista
  8. Mä haluan piristää sua! Tehdä jotain, että sulla edes vire nousisi hetkeksi. Tai siis mieliala. Ihan kamalaa, että on surkeeta! Ja valvominen on, voi sairasta, se on ihan pahinta. Tuu käymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en mä oo siis ihan niin masentunut kuin miltä kuulostaan! Hieman ahdistunut omasta apatiasta ja epäsosiaalisuudesta ja saamattomuudesta ja normaalia itkuherkempi ja äkäisempi, mutta you know, katteeton optimismi kukoistaa kaiken alla silti! Mutta tuun silti käymään, et voi perua kutsua!

      Poista
    2. Enkä aiokaan! Ja hei mun ylipositiiviset silmäni ei lukeneet sun olevan masentunut tai ahdistunut - haluan silti piristää jos osaan :)

      Poista
  9. Voi paska! Tuo kaiken nielevä väsymys on niin kamalaa ja sitä suorastaan tuntee miten kaikki järki valuu korvasta pihalle kun riittävän monta pitkään yöunet on katkonaisia. Ja kun se väsymys ei tule yksin vaan siinä saa sivuoireena kaikki turvotukset, sekaisin olevan aineenvaihdunnan ja ties mitä muuta. Toivottavasti sä saisit pian nukkua ja tosiaan olisiko mahdollista jos nuo isommat gangsterit jatkaisivat päiväkodissa vähän pidemmälle kevääseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isommat gangsterit taitavat nyt mennä kerhoon, pk ei enää logistisista syistä onnistu, mutta kyllä mä nyt itsekin tajusin että ehkä joku ulkopuolinen hoitajakin tähän kuvioon kaivataan.
      Huomaan tosiaan, että tässä on fysiikka prakaillut viimeiset pari kuukautta, toivottavasti menee enemmän väsymyksen kuin iän tai jonkun muun pysyvämmän piikkiin.

      Poista
  10. Hear hear sister. Kun ei saa nukuttua elämästä tulee kauheaa, se on musertavaa, se on ahdistavaa, se on mustaa kauheaa mönjää, se on kuristavaa. Kaikkea hyvää ja eritoten toivottavasti saat pian nukkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mustaa mönjää se juuri on!
      Eilen nukuin 8 tuntia (olisin nukkunut pidempäänkin jollen olisi valvonut yhteen...), joten valoa tunnelin päässä!

      Poista
  11. Paljon tsemppiä! Kesää todellakin odotellen... Luotan auringonvalon poistavan melko pysyväisluonteiseksi muodostuneet silmäpussini (aina saa toivoa ;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla arvailla, mikä näihin silmäpusseihin tehoaisi, mutta ihan halvalla ei ehkä eroon päästä. :D Kiitos tsempeistä!

      Poista
  12. Juuri nyt keskity ihmeessä tekemään sellaisia asioita, jotka helpottavat vähän. Valitus on siis ihan ok.

    Tiedän, että väsyneenä voi olla vaikea saada asioihin muutosta. Mutta olisiko jotain konkreettista, joka nyt auttaisi. Voisiko isompien poikien osaviikkohoitoa jatkaa? Voisiko koiran laittaa toiseen huoneeseen yöksi? Jaksaisitko soittaa vaikka Helsingin Lapsiperheiden kotipalveluun? Jos työntekijä kävisi ulkoiluttamassa vauvaa ja saisit nukkua pari kertaa viikossa päiväunet? http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/perhetyo/kotipalvelu/


    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa reipastuin nyt valitettuani julkisesti, ja aloin selvittää asioita, ja nyt näyttää siltä että pojilla on pari tuntia kerhoa neljä kertaa viikossa loppukevään, kun tarhatouhut on ohi. Meillä noita ulkoiluttajia on omasta takaa, ja eilen juuri molemmat isoveljet olivat yökylässä ja olipa ihanaa, kun oli yöllä vain pari nopeaa syöttöä eikä mitään pissatus-huuto-sekoilua Pampulan toimesta. Heti helpotti - tänään sitten yövuoroon :D.

      Poista
  13. Oi että. Jaksamista. Mä tiedän aina siinä vaiheessa olevani liian väsynyt, kun aamulla ainoa ajatus on, että "antakaa mun vaan nukkkua, tehkää ihan mitä tahansa, kunhan saan vaan nukkua".

    Meillä muuten otettiin tässä viikko sitten käyttöön huikea palkitsemisrituaali melkein 5- ja 2,5-vuotiaille: se ken nukkuu omassa sängyssä aamuun asti, saa merkinnän palkintotaulukkoon. Ja viidestä merkinnästä reipas omassa sängyssä nukkuja saa arkillisen tarroja. Ja -tättädättädää- joka yö on 2,5-vuotias nukkunutkin sitten omassa sängyssään. Enää 2 yötä ja tarra-arkki kilahtaa laariin. Ja isompaa harmittaa vietävästi, kun se on yhden merkinnän jälkijunassa (käytiin siis tossa muuten isovanhemmilla välissä jos ihmettelet miten viikossa joka yö omassa sängyssä nukkumalla saa kolme merkintää ;).

    Että tuli vain mieleen, josko sille vanhemmalle kukkuvalle lapselle toimisi joku tarrapalkintosysteemi. Vaikka jo heti ekasta omassa sängyssä nukutusta yöstä yksi tarra ja silleen? Vauvaan pitänee vain ajatella "vaihe kerrallaan" -mantraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kokeiltiin tarroja, mutta tuo keskimmäinen ei oikein ymmärtänyt niiden konseptia. Ehkä pitäisi antaa uusi tilaisuus. Ja muistaa pissattaa paljon useammin ja ehkä laittaa yöksi potta huoneeseen, ja toteuttaa joku tylynpuoleinen taaperounikoulu. Isoinhan meillä nukkuu tyytyväisenä 21-07 vaivaamatta vanhempiaan, mutta tätäkin on ollut vasta reilu vuoden, huonoja nukkujia koko porukka.
      Kiitos kun muistutit tarroista, oispa ihana herätä ilman sitä "Jos nukun vielä yhdeksän tuntia..."-fiilistä!

      Poista
  14. Toivottavasti saat nukkua. Voisitko saada jonkun valvomaan puolestasi kerran kahdessa viikossa. Minua se auttaa valtavasti, jos vien lapset yökylään tai menen työmatkalle. Meillä lapset heräilevät yhä, vanhempi herää kuudelta ja nuorempi nukahtaa kymmeneltä ja koirakin oksentelee. Mies ei herää, eikä äitinikin eli yöhoitaja meillä ei toiminut. Eli ymmärrän sumusi ja valitan että meille on pitkä matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on apujoukkoja aika hyvin, ja koska mä hoidan vauvan öisin on mies aika kiltisti hoitanut keskimmäisen yösekoiluja. Nyt kun alla on yksi hyvä yö (koska isot oli yökylässä :D ) niin olen taas optimisti, että tämä vaihe menee ohi ja pian pärjättäisiin parilla herätyksellä, myös huonejärjestelyjä täytyy ehkä miettiä. Tänään menen sitten yövuoroon "lepäämään".

      Poista
  15. Voi sua... Toivon tosiaan että sait nukuttua, kun et ole vielä vastaillut kommentteihin.
    Kuinka ihmeessä kaikesta huolimatta sulla kynä luistaa noin ilmiömäisesti?
    "Silikonisäästötili on tällä hetkellä tyhjillään, mutta luultavasti riittää jos vaan silmäpusseista siirretään sisältö suoraan rintavarustukseen." :D
    "...vauvan ja Pampulan öisin harjoittama kiinalainen vesikidutus..." :D
    Ihan mieletöntä verbaalitaituruutta - ja tuollaisessa tilanteessa!
    Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilon kautta - pakko tässä on löytää jotain naurun aihetta, vaikka sitten väsymyksestä.
      Kiitos, tämä piristi (melkein yhtä paljon kuin päiväunet!).

      Poista
  16. Voimia! Ja jotain konkreettista: voisiko koira päästä hoitoon jonnekin vaikka vain pariksi päiväksi? (Tarjoutuisin ottamaan meille, ellei meidän eläin söisi sitä.) Pystyykö sitä tarhauraa jatkamaan, jos se kuitenkin vähän helpottaa? Ja Pampulaan voisi tosiaan ehkä kokeilla tarroja, tai jos mies jaksaisi pitää sille taaperounikoulua? Ja jos saat nukuttua päiväunia, niin voisiko joku (supermummi, kotipalvelu tai vaikka MLL:n lastenhoitaja) toisinaan viedä Nipan vaunuilemaan pariksi tunniksi?

    Ja joskus vielä helpottaa, ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on aika haastava - se on vähän hankala luonne, kuten omistajansa, mutta nyt olen saanut nukkua vähän yö- ja päiväunia ja pojille on kerhopaikatkin melkein satavarmasti, joten huh helpotus, ei ehkä näin synkeä ole loppukevät! :)
      Unikoulua kyllä lienee luvassa tuolle keskimmäiselle.

      Poista

i Digame !