6.3.2015

Flashback: HALVALLA SAA...HALPAA?

Olin kokonaan unohtanut "luvanneeni" kirjoittaa halvoista lastenvaatteista (olette varmasti odottaneet tätä henkeä pidätellen), kunnes aina ah-niin-analyyttinen Liina kirjoitti aiheesta. En tiedä onko mulla mitään lisättävää näihin kirjoituksiin, mutta yritetään.

Tahtoisin nimittäin ostaa kalliimpia vaatteita, niin itselleni kuin lapsille. Sen Uhanan huivin halpisversion sijaan, ja lapsille pelkkää Polarn o. Pyretä ja MiniRodinia eikä Lindexiä, Hennes&Mauritzia sekä KappAhlia. Ja jos joku lupaisi minulle, että kallis hinta varmasti korreloi huikean laadun kanssa, pystyisin ehkä hillitsemään kroonisen shoppailunhimoni ja keskittymään määrän sijasta laatuun.

Poikien vaatteet ovat kuitenkin pääasiassa kympin hintaluokkaa, Bangladeshissa lapsityövoimalla teetettyjä ketjuliikkeiden ei-kovin-uniikkeja luomuksia. Jos kallis hinta olisi laadun lisäksi lupaus eettisestä tuotannosta niin olisi luultavasti moraalinen pakko siirtyä suosimaan noita arvokkaampia brändejä, mutta toistaiseksi eivät korkea hinta ja oikeudenmukainen, ekologinen tuotantoprosessi kulje vielä satavarmasti käsi kädessä. Pojat saivat joululahjaksi Makian ihanuuksia, mitkä ilahduttivat erityisesti äitiä, sillä normaalioloissa mulla ei olisi varaa pukea lasta viidenkympin huppariin.  Tai olisi varaa, jos vaikka syötäisiin nuudeleita pari päivää.

Ottaen huomioon että meillä vaatekaapit pursuavat lasten rytkyjä, on halpisketjujen laatu ollut muutamaa tilastollista poikkeusta lukuunottamatta loistavaa. Ehkä koomisin virhe on tässä Seppälästä ostetussa paidassa, missä hihoilla on pari senttiä pituuseroa - sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.



Muuten paita on mitä mainioin, eikä hihojen epäsymmetria normaalikäytössä häiritse.

Toinen surullinen esimerkki on Ellokselta ostettu 25 euron vauvojen toppapuku (kuvassa), joka ehti olla pari kuukautta käytössä joko rattaissa tai keinussa, ja toisen jalan koko sivusauma ratkesi ja eristeet pullahtivat pois.


Mutta muuten on tosi vähän valitettavaa. Kovassakaan käytössä ei ole juuri joutunut paikkailupuuhiin (ts. kiikuttamaan anopille korjattavaksi, koska olen niin uusavuton että mun paikkaukset lähinnä pahentaa tilannetta), värit ja kuvat ovat pysyneet, ei mitään mieletöntä nukkaantumista ja 98% vaatteista säilyy pikkuveljen käyttöön. Ulkovaatteisiin on sijoitettu vähän enemmän, ja toivon että niillä säilyy joku alkeellinen jälleenmyyntiarvo vielä kahdenkin käyttäjän jälkeen. Ja jos ne seitsemän euron verkkarit hajoavat lapsen sekoilun seurauksena, ei hirveesti harmita.

Bloggaamisen ehdoton miinuspuoli on vaatemania, kun törmää postaukseen toisensa jälkeen missä on kaikkia oman maksukyvyn ulottumattomissa olevia ihanuuksia (missä se mun sponsori piileskelee...). Onneksi asutaan sen verran lähiössä, että ei ole suuria paineita pukea lapsia kovin tyylikkäästi, ne saa rauhassa sotkea Cars-paidoissaan. Sain joulun alla lahjaksi Kidd.O-lehden joka oli ihana ja inspiroiva, mutta edusti taas sellaista hipsterperhe-elämää mihin ei oma budjetti riitä (jollei heittäydy Klarna-mutsiksi). Jos joku tietää jonkun hemaisevan tyylikkään, Cirafin hintaluokkaa olevan vaatemerkin niin saa paljastaa salaisuutensa - vaikka sähköpostilla, jos ei halua julkisesti tunnustaa.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 26.12.2013.

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!
    Välillä tuntuu turhauttavaltakin lukea näistä 80 euron taaperon haalareista, siis sisäkäyttöön tarkoitetuista.
    Voi kertoa että vaikka olisin miljonääri, en koskaan ikinä ostais lapsilleni noin törkeän kalliita vaatteita. Halvemmallakin pärjää vallan mainiosti.
    Kyllä meiltäkin löytyy tikettiä, reimaa, miikkaria, poppia sun muita "merkkejä", mutta ne on pääasiassa ostettu käytettynä. Ja uutena taasen ostettu vaikkapa lahjaksi.
    Onhan se totta että esim. ulkovaatteissa on kiva vähän satsata jotta saa niitä kosteussuojia ja kestävyyttä, mutta jos en edullisesti käytettynä löydä siistejä niin sitten ostan halvemmat ja väännän ne kurahousut niiden päälle ettei nyt kuitenkaan lapsi tartte läpimärkänä ulkona olla.
    Mulla nyt seitsemäs lapsi 2-vuotias taapero, eli kokemusta on juuri tuon ikäisistä lätäköissä läträäjistä. Ja erilaisia kokonaisuuksia on ulkovaatteissa käytetty. Pääasia että lapsi pysyy kuivana ja lämpöisenä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua aika usein naurattaa noilla FB:n merkkikirppareilla, kun ostetaan 30 euron leggingsejä ja sitten päivitellään kun niitä ei voi laittaa päiväkotiin. On meilläkin erikseen "tarharomppeet", jotka on kirppikseltä, mutta yhtään niin arvokasta vaatetta ei taida olla ettäkö sen katoaminen, likaantuminen tai rikkoutuminen vaikuttaisi mun mielenterveyteen..
      Vau, sulla on ainakin käyttökokemusta, mulla alkaa jo nyt lähteä tukka päästä kun mietin että luvassa on kolmas kurahousutettava. Paitsi miehen kanssa yritetään ratkaista tätä etsimällä suuntaa sellaiseen paikkaan, missä ei ole kurakamoille tarvetta :D.

      Poista
  2. Mäkin aina haaveilen kaikista ah niin ihanista merkkimerkeistä, mutta joo, rahani käytän johonkin muuhun mieluummin. Toisaalta olen vasta nyt ymmärtänyt, mitä lapselta toiselle vaatteiden kierrätys oikeasti tarkoittaa! Ei tarvitse ostaa uutena kaikenmaailman kalliita haalareita. (No okei, isommille täytyy edelleen hankkia kaikki kahtena mutta no.) Mutta kyllä meillä on kaikki vaatteet oikeastaan pysyneet hyvinä seuraavallekin ja ihan Lindexiä ja KappAhlia suositaan.

    Huonoa omaatuntoa poden minäkin, mutta se nyt vaan on fakta, että lapset kasvaa ja ne pitää vaatettaa. Paras vaateostos on sellainen, jota oikeasti käytetään. Nyt kun isommat ei kasva enää niin hurjaa tahtia (muka), on ostettu vähemmän ja pyöritetään pyykkikonetta enemmän. Näiden tahmatassujen ja puklumonsterin kanssa tulee kyllä täysi koneellinen joka päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ostettiin nyt alennuksesta Ompulle 35 eurolla uusi H&M:n haalari, ja se on monilta ominaisuuksiltaan peitonnut ne Reimatecit, mitä meillä on aiemmin ollut. Sen lisäksi ei tee mieli itkeä heti kun lapsi heittäytyy polvilleen hiekoitukseen, että rentouttakin se lisää kun on halvat vaatteet.
      Ja nyt 4-vuotiaan kanssa on alkanut tapahtua sitä, että vaatteet ihan oikeasti kuluvat puhki. Sitä ennen ovat kestäneet ihan hyvin kolmannellekin käyttäjälle, mutta nyt alkaa verkkarit lähteä suoraan tekstiilikierrätykseen.
      Ja pyykkikone, tuo paras ystäväni...

      Poista

  3. Vaikka Lupiini on niin epäkaupallinen blogi kuin olla voi, ja vaikka en ainakaan julkisesti lue kaupallisia blogeja vaan päin vastoin suorastaan ärsyynnyn niistä (onneksi et luultavasti ollut siinä kasiykkösessä, jossa mesosin puhelimeen kaverilleni, joka on ostamassa rapsakkaan 180 euron hintaista belly bindiä, että konsultoi nyt ihminen vaikka fysioterapeuttia sen sijaan että uskot kaiken, mitä blogeissa hehkutetaan) en ole immuuni hienoille lastenvaatteille. Onneksi Mini Rodinilla oli niin kauheita ne uusimmat vaatteet, ettei yhtään syletä olla ostamatta niitä. Mutta olishan sellainen Pico-takki todella ihana ja naapurikaupunginosan kauniisti ja yhteensoinnutellusti puettu merkkivaatelapsikolmikko herättää mussa aina ”ooh, olispa meilläkin tollasta” -haikailua, niin toisaalta, rahansa voi kyllä laittaa muuhunkin kuin lastenvaatteisiin.

    Meillä on ollut aivan paskoja Popsun hanskoja ja paitoja, ja loistavia Henkkamaukan sisävaatteita, ja päinvastoin. Ulkovaatteissa olen valmis maksamaan laadusta (tosin ostan pelkästään käytettyä), sisävaatteissa taas menee retkumpikin. Lapsilla alkaa olla niin vahva oma maku, ettei niitä voi enää oman makunsa mukaan vaatettaa. Se on ärsyttävyyden ohella melko helpottavaa oikeestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis toi bellybind! Jos nään sut vielä kasiykkösessä niin puhutaanpa siitä vähän! Mä meinasin ostaa Pico-haalarin kaverilta Nipsulle, mutta onneksi lapsi on pieni Michelin-ukko eikä sille mahdu mitkään trendikkäät pillit. Säästyypähän nekin rahat.
      Ja jos ois tyttö, niin sen raukan pukisin päästä varpaisiin johonkin Pomp de Lux-hörhelöön, mutta olen hyväksynyt kohtaloni: Kaikessa pitää olla Salama McQueen tai jotain, mitä voin markkinoida Salama McQueenilla. So be it.

      Poista
  4. Minä myönnän kyllä et välillä hurahtelen kalliisiin merkkeihin. Papun polvipaikkaleggarit on esum.loisrava esimerkki mun hurahtamisesta! Ne on vaan NIIN ihanat ja käytännölliset ja ja ja... :D must have! Nimim.kolmannet menossa Pienemmällä. Siis joutunut ostaan isommat kun ed.on jääneet pieneksu.

    Mutta toinen ns.halpisesimerkki taas on Kappiksen toppahaalarit. Neljäs vuosi tänä vuonna vissiin kun ostin ja on ne kyllä niin hyvät! Eka tuntumahan on vähön jäykkä mut ekalla käyttövkolla "pehmenee" ja siitä eteenpäin voi vain kiitellä. Alelapulla joka vuodi jäänyt n.50e hintaa.

    Tää on aihe josta mulla myös riittäis juttua... ei kai sitä huomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis hitto mäkin hurahdan, "onneksi" ei oo rahaa niihin (ainakin MiniRodinista ja Gugguusta on kirppishinnatkin ihan absurdeja). Mutta suosikkivaatteet on suosikkivaatteet, mä tykkään pojilla esim. Me&i-leggareista, vaikka sitten vähän pelottaakin että polvet ottaa osumaa. (Vauvalla tää on vielä helpompaa kun se vaan pönöttää).

      Ja hei hyvä kun juttua riittää - mulla vähän writer's block.

      Poista

i Digame !