19.3.2015

Flashback: TYYTYVÄINEN VERONMAKSAJA

Näistä vakuutusjutuista on keskusteltu mm. täällä, ja tällä viikolla meidän perhe on kuormittanut julkista terveydenhuoltoa siihen malliin että olen väistämättä kyseenalaistanut ylihintaisten vakuutusten tarpeellisuuden. 

Koska en viikonloppuna sitten kehdannut mennä Lastenklinikalle kuten aiemmin mietin, päätin kokeilla onneani ihan paikallisen terveysaseman kanssa.
Villit huhut kylillä kertoivat, että akuutissakin tapauksessa ajan saa jonnekin kolmen kuukauden päähän ja sekin sitten perutaan, joten kauhean korkealla ei olleet meikälikan odotukset.
Soitin tunnollisesti, kuten viisaammat olivat neuvoneet, kello 8 heti ajanvarauksen auettua. Totta kai siellä oli jo tuhat muuta jonossa, mutta uusi upea automaatti otti numeron ja tadaa, 10 minuutin kuluttua soittivat takaisin - ja ottivat mut ja meidän ongelmat ihan vakavissaan!
Saatiin jopa kaksi peräkkäistä lääkäriaikaa ihan parin tunnin päähän.
Lääkäri oli täysin jees (ja pitäydyn kommentoimasta etnistä taustaa yhtään tätä enempää, koska olen kuunnellut tarpeeksi kitinää siitä että lääkärillä on hassu aksentti tai "se ei varmaan tajua mitä mä sanon" yms.), tutki poikia minkä pystyi ja sitten kirjoitti reseptin yskänlääkkeisiin ja lähetti labraan.
(Tässä vaiheessa O väänsi hirveät jännäkakat ja siinä oli sitten oma show'nsa, mutta kokonaisuudessa selvisin yksin kahden lapsen lääkärikäynnistä hyvin, vaikka itse sanonkin).

Verikokeista haluaisin antaa erityismaininnan O:lle, jonka stoalaisen tyynesti antoi ottaa kolme putkea verta kädestään, ei itkua (ja kyllä, meidän puolesta lapsi saa itkeä eikä tarvitse aina olla reipas, mutta O:n todella urhea käytös teki äidistä ylpeän) eikä mitään vastustelua.
On se hyvä että on luettu melkein joka ilta "pipikirjaa", eli Sanna lääkärissä-opusta.
P sitten pisti hanttiin O:nkin edestä, ja meitä tarvittiin kolme aikuista pitelemään kiinni kymmenkuista joka vastusteli kaikilla voimillaan verikoetta.
Tuloksia odotellaan ensi viikolla, jolloin sitten ratkeaa tämä mykoplasma-mysteerikin vissiin.

Tänään sitten oli mun vuoro hakeutua hoitoon, kun sunnuntaista asti vaivannut viisaudenhammas (se lajinsa viimeinen, muut leikattiin jo vuosia sitten) alkoi kipuilla siihen malliin etten pystynyt nukkumaan, nielemään tai syömään (kätevä aloitus vuoden ekalle laihdutuskuurille).
Jälleen kerran olin heti kahdeksalta soittamassa, ja sain takaisinsoiton jo alle viidessä minuutissa, ja ensimmäinen aika olisi ollut alle tunnin päästä.
Ihanat isovanhemmat tulivat paitsi hoitamaan poikia niin kyyditsemään mut Meilahteen hammaspäivystykseen, missä pääsin suht nopeasti röntgeniin, leikkuriin ja kotiin. Kotona olin jo kello 12, eli en usko että näin jouhevasti homma olisi sujunut yksityiselläkään. 
Siis huraa julkinen terveydenhoito!
Nopeaa, hyvää hoitoa - kivuttomaksi ei voi väittää, mutta ei sitä hammasta tule ikävä. 

Näiden äärimmäisten positiivisten kokemusten jälkeen tietty tulee mieleen, että mistä ihmeestä me oikein maksetaan Pohjolalle?
Ei, ei todellakaan luovuta lasten (tai koirien) vakuutuksista - olen ihan varma, että sitten niille tulisi jotain superallergioita tai lonkkavaivoja.
Ja tokihan vakuutus kuittaa myös julkisella puolella syntyneet kustannukset, eli kyllä sieltä aina jotain kotiutuu. Toki me ollaan vielä "miinuksella", mutta totta kai on parempi että on oltu terveitä kuin että oltaisiin saatu hirveästi vastinetta vakuutusmaksuille.
Yksityiseltä on saatu apua mm. O:n refluksivaivaan, kun julkisella puolella mua pidettiin hysteerisenä ensikertalaisena ja O:n yövalvomisia perusteltiin sillä, että se on vaan vauva - ehkä muistattekin? Silloin meitä palveltiin Mehiläisessä erittäin auliisti, oltiinhan me maksavia asiakkaita, ja saatiin kaikki toivomamme testit, diagnoosit ja hoito. 
Toistaiseksi kuitenkin on luotettu julkiseen puoleen, sillä mistään Suomessa ei saa parempaa hoitoa kuin Lastenklinikalla, jonne ollaan tervetulleita aina arkisin klo 16 jälkeen, ja viikonloppuisin. Näiden onnistuneiden terkkarikeikkojen jälkeen kynnys lähteä yksityiselle saattaa kasvaa, sillä jo ihan periaatteesta tahdon tukea paitsi verorahoilla myös omilla "kulutustottumuksilla" julkista puolta.

Tulipa jaaritelma. 
Nyt voin syödä jäätelöä ja rypeä itsesäälissä, sattuu meinaan aivan helvetisti.

PS. Luovuin tänään muustakin kuin hampaasta.
Yli kymmenen vuotta kielessä killunut lävistys sai luvan lähteä.
Ajattelin ensin laittaa sen takaisin jahka turvotus laskee, mutta Käytännön Miehen mielipide oli että sen aika on ohi - tässä ollaan vissiin aikuisia?
Huuli- ja kielilävistysten sekä kahden nenälävistyksen jälkeen mulla on jäljellä enää keski-ikäiset korvareiät. Nyt taitaa olla identiteettikriisin aika.

Julkaistu Periaatteen Naisen puolella 2.1.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

i Digame !